Hyppää pääsisältöön

Beethovenin kaukainen rakkaus

Kreivitär Josephine Brunsvik
Kreivitär Josephine Brunsvik Josephine Brunsvik,Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä

Ludwig van Beethovenin rakkaus kreivitär Josephine Brunsvikiin syttyi, kun nuori Josephine aloitti pianonsoiton 29-vuotiaan säveltäjän oppilaana. Beethoven pysyi rakkaudessaan uskollisena, vaikka Josephine ehti vuosien varrella mennä kaksi kertaa naimisiin ja synnyttää lapsia niin avioliitoissaan kuin niiden ulkopuolellakin.

Syntymätodistuskin oli jo hankittu, kun Beethoven valmistautui viimein menemään naimisiin suuren rakkautensa Josephine Brunsvikin kanssa, jonka aviomies kreivi Deym oli kuollut äkillisesti. Josephine oli kuitenkin käänteissään uskollista ihailijaansa nopeampi ja ehti hankkiutua raskaaksi virolaiselle huijariparonille. Tästä herra Stackelbergistä tuli siis sulhanen Beethovenin sijaan pikaisesti järjestetyissä häissä.

Maisteri Lindgrenin esitelmän teemana on tällä kertaa Beethovenin täyttymystä vaille jäänyt rakkaus, jonka säveltäjä itse tuli dokumentoineeksi neljään teokseensa. Ensimmäiset pianovariaatiot, jotka säveltäjä teki Josephinelle ja tämän sisarelle, eivät vielä laula rakkauden ylistystä, mutta sitä seuraavat Andante favori pianolle, kaksi laulua runoon An die Hoffnung ja lopulta laulusarja An die Ferne Geliebte kertovat tarinaa tekijänsä alkuun toiveikkaasta, lopulta kaipauksen ja tuskan sävyttämästä elämän mittaisesta rakkaudesta.

Kuuntele sävellykset tässä kokonaisuudessaan ja Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä keskiviikkona 15.6. klo 11.

“Kuusi helppoa variaatiota työläästi pianoa soittaville aatelisneidoille oli Beethovenin lahja Brunsvikin hyvin maksaville neitokaisille. Heistä varmaankin Josephine soitti diskanttia, sillä Beethoven lataa kaikki ajatuksensa tälle penkin oikealla reunalla tasapainoilevalle soittajalle.”

“Suhde kehittyi kulisseissa kauniisti, ja sen seuraava dokumentaatio on Andante favori, kaihoisa ja lempeä F-duuri-rondo pianolle, joka on salaa omistettu Josephinelle. Sävellysvuosi on suunnilleen 1803, ja tuolloin Beethoven oli rakastanut Josephinea jo noin neljä vuotta. Hellästi, uskollisesti, etupäässä kaukaa.”

“Vuonna 1805 Beethoven lähetti Josephinelle laulun. Se on kirjoitettu Christoph August Tidgen runoon Urania ja on säkeistömuotoinen, siis varsin perinteinen laulu. Se suomennetaan yleensä Toivolle, mutta rakas kuuntelija toki ymmärtää, että Toivolle ei kuulostaa läheskään siltä kuin An die Hoffnung. Tässä toivotaan jotakin hyvin, hyvin suurta ja ilmaistaan se niin kauniisti kuin vain taitava säveltäjä pystyy.”

“Vuonna 1813 Beethoven sävelsi laulun An die Hoffnung uudestaan. Nyt hän otti siihen mukaan runon ensimmäisen säkeistön, jossa epäillään, onko Jumala olemassa. Laulu ei ole enää kaunis säkeistömuotoinen rakkaudenosoitus, vaan dramaattinen, mystinen, tunnelmaa muuttava ja arvoituksellinen, kuin pieni ooppera – ja tuskaa täynnä.”

“Salatiedettä tarvitaan sen sijaan siihen, ketä Ludwig van Beethoven ajatteli säveltäessään maailmanhistorian ensimmäisen laulusarjan An die ferne Geliebte, kaukaiselle rakastetulle. Sillä näet nimittäin, tosiaan, laulusarja on Beethovenin keksintö, vaikka sen niin mieluusti aina Schubertiin ja hänen kauniiseen myllärintyttäreensä liitämme.”

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.