Hyppää pääsisältöön

Hullu japanilainen punkbändi New Yorkissa - Spinal tap -huumori tulee taas

Peelander-Z
Peelander-Z Kuva: Michael Haertlein, Jonathan Yi Peelander-Z

Sideways-festivaalin musiikkielokuvatapahtumassa GET LOUD! esitetään hulvaton dokumentti kahjosta punkbändistä Peelander-Z:sta, joka nauttii New Yorkissa pientä kulttisuosiota. Mad Tiger -dokumentti jatkaa Spinal Tap- henkistä rockdokumenttigenreä. Tervetuloa Peelander-planeetan olioiden pariin!

Fiktiivisen mockumentaryn Spinal Tapin jälkeen rockdokumenttien maailmaan levisi anarkistinen huumorigenre, jossa on naureskeltu originellien rokkareiden hölmöilyille ja harrastettu vähemmän ihailevaa sankaripalvontaa. Alusta alkaen selvää on, että tästä dokumentista ei tule mitään klassikkolevyn anatomia-sessiota, jossa analysoitaisiin sointurakenteita ja kitarasoolon rakennetta.

Jonathan Yin ja Michael Haertleinin tekemä Mad Tiger –dokumentti risteilee farssin ja tragedian välimaastossa samaan tyyliin kuin I am Thor, We are Twisted Fucking Sister ja Story of Anvil tai kuten kotimainen Lordi-dokumentti. Uskomatonta kyllä kyseessä ei ole fiktiivisiä näyteltyjä kohtauksia hyödyntävä mockumentary.

Mad Tigerissa on lupaavat ainekset. Keskiössä on huonosti soittava toimintasarjakuva-punkbändi Peelander-Z, jonka esiintymisasut näyttävät pokemoneilta. Bändin keikoilla esittämä scifi-tarina on melkein yhtä huono kuin skientologien oppirakennelma.

Bändin johtaja/keulakuva Peelander-Yellow vaikuttaa pähkähullulta, vaikka hän kykenee organisoimaan keikkoja ja kiertueita. Bändi nauttii New Yorkissa pientä kulttisuosiota. Kadulla haastatellut harvalukuiset fanit ovat innoissaan bändin intohimoisesta typeryydestä. Musiikki on kehnoa, mutta bändin jäsenten omin sanoin lavashow-teatterin elkeet ovat 90 % koko hommasta.

Dokumenttiryhmän kamerat ovat seuranneet sitkeästi bändin arkea treenikämpällä ja siviilielämässä. Bändin jäsenet elävät voimakkaasti infantiilia roolileikkiään. Lukuisat keikkataltioinnit tuovat esiin bändin vahvinta puolta, pähkähullua lavasekoilua, jossa ohjelmanumerona on ihmiskeilailu, Peelander-Yellown itsensä vahingoittaminen (laskemme puuttuvia hampaita) ja kattoputkissa roikkuen soittava basisti Peelander-Red.

Peelander-Z
Peelander-Z Kuva: Michael Haertlein, Jonathan Yi Peelander-Z

Tarinan synkempi puoli on bändin psykologinen valtakuvio. Bändin johtaja Peelander-Yellow käyttää kulttilahkojohtajan valtaa ”alaisiinsa”. Erityisesti bändin basisti (ja shown vetonaula) Peelander-Red (Kotaro Tsukada) kärsii vaikka urheasti näyttelee iloista. Lopulta mies kerää rohkeutensa ja eroaa bändistä perustaakseen baarin ja ollakseen yhdessä tyttöystävän kanssa. Virallisen selityksen mukaan hän lähtee ninja-highschooliin. Saamme nähdä ahdistavan kohtauksen, jossa johtaja Yellow haukkuu Kotaron lyttyyn.

Dokumentti kuvaa 12 vuotta kasassa olleen Peelander-Z-bändin hajoamisprosessia. Johtaja menettää otteensa ja basistin eroamisen jälkeen rumpali Peelander-Green rohkenee ottaa lopputilin bändistä. Uusi basisti, tukeva sarvikuonoasuinen Peelander-Purple soittaa edeltäjäänsä taidokkaammin, mutta ei ole yhtä hauska, vaikka parhaansa yrittää.

Elokuvalehti Varietyn arvostelussa moitittiin Mad Tigeria teemojen pinnalliseksi jättämisestä. Tämä ei oikeastaan pidä paikkaansa. Dokumentin tekijät ovat olleet sinnikkäitä ja tunkeilevia, ja elokuva vihjaa paljon enempään kuin mitä pystytään tai halutaan katsojalle rautalangasta vääntää. Dokumentissahan voidaan näyttää vain se mitä tapahtuu kameran edessä tai mitä joku kertoo. Mutta editoinnin ja rakenteen avulla Jonathan Yi ja Michael Haertlein saavat ilmaistua enemmän kuin kuvilla ja sanoilla.

Selväksi tulee, että Peelander-Yellow on syvästi ongelmainen henkilö, joka on luonut itselleen roolihahmon. Hän kertoo siviiliminänsä Kengon olevan kurja ja arjen monista ongelmista huolestunut taidemaalari. Kengon vaimo Pink on ollut mukana roolileikissä jatkuvasti, mutta hän ei juurikaan kameralle puhu ja jää arvoitukseksi. ”Ihmisillä on liian vähän mahdollisuuksia olla typeriä” –kommentista voi päätellä, että hän on miehensä lailla avantgardistinen performanssitaiteilija.

Henkilökuvan syventämisen takia dokumentti seuraa Kengoa Japaniin, jossa näemme miehen vanhempien perheen. Se jää arvoitukseksi, mitä traumaa Peelander-Yellow työstää, miksi hänestä tuli tragikoominen originelli, kun muu perhe vaikuttaa kummallisen tavalliselta.

Elokuvasta tuli tarina Kengon kummallisen roolileikin ja performanssin noususta ja tuhosta.

Dokumentin dramaattisten mutta banaalien vaiheiden jälkeen Peelander-Z on jatkanut toimintaansa harvenevaan tahtiin. Bändin nettisivut eivät ilmoittele enää uusista keikoista.

Tässä Sideways-festivaalin GET LOUD -ohjelmisto

Peelander-Z:n nettisivut