Hyppää pääsisältöön

Ihastuttava Viktoria ja hänen husaarinsa – traaginen oli tekijöidensä elämä

Mezzosopraano Merja Mäkelä loisti nimiroolissa.
Mezzosopraano Merja Mäkelä loisti nimiroolissa. Kuva: Sabine Sabovic viktoria ja hänen husaarinsa

Kesäiset terveiset Gerasta, jonka muusien temppelissä kävin katsomassa ja kuuntelemassa ”Viktoriaa ja hänen husaariaan”. Kaupungilla on ikää yli tuhat vuotta ja asukkaita yli satatuhatta. Toisessa maailman sodassa kaupunki kärsi melkoisia tuhoja, mutta ainakin keskusta näyttää hienosti renoveeratulta.

Berliinistä matkataan suoraan kohti etelää ja matka taittuu junalla noin kahdessa ja puolessa tunnissa, jos Deutsche Bahn on aikataulussa. Nyt ei ollut! Minnekkä on kadonnut se kuuluisa saksalainen täsmällisyys? Gera sijaitsee Thüringenin osavaltiossa siis entisessä Itä-Saksassa.

Säveltäjän hurja elämä

Säveltäjä Paul Abraham syntyi Itävalta-Unkarissa 1892 nimellä Pàl Àbrahám. Hänen juutalainen kotinsa oli musikaalinen ja hän päätyi opiskelemaan Budapestin kuuluisaan Franz Lisztin musiikkiakatemiaan. Abraham toimi kapellimestarina Budapestin Operettiteatterissa sekä erilaisissa kahviloissa ja jazzyhtyeissä.

Säveltäjänä läpimurto tapahtui vuonna 1930 Budapestin Operettiteatterissa ja kappale oli juuri tämä Viktoria ja hänen husaarinsa. Jo samana vuonna teos esitettiin Altenburgissa ja vuosien saatossa se veti 56 kertaa täydet salit. Vuonna 1933 se esitettiin ensi kertaa Berliinissä ja menestys oli valtava. Vain viisi viikkoa sen jälkeen Adolf Hitler nousi valtaan ja kansallissosialistit estivät Abrahamin operettien esittämiset - ja lopulta takavarikoivat kokonaan hänen omaisuutensa.

Geran oopperatalo.
Geran oopperatalo. Kuva: Anja Lankinen geran oopperatalo

Abraham pakeni vaimoineen vuonna 1939 Budapestiin, jossa saattoi vielä hetken työskennellä, mutta vuoden kuluttua hän pakeni taas, ilman vaimoa, Pariisin ja Kuuban kautta New Yorkiin. Rahattomana ja murtuneena miehenä hän sairastui ja vietti 10 vuotta psykiatrisessa sairaalassa.

Hän palasi Saksaan ja Hampuriin lopulta vuonna 1956 vaimonsa luokse. Ero oli kestänyt 17 vuotta. Yhteiseloa ei kestänyt kauan, koska Abraham kuoli 6. toukokuuta 1960 syöpäleikkauksen jälkeen.

Libretistille ei käynyt sen paremmin

Saksankielisen libreton tekijöitä on kaksi, Alfred Grünwald ja Fritz Löhner-Beda. Kuuluisampi heistä lienee Fritz Löhner-Beda, joka kirjoitti operetti- ja schlagertekstejä mm. Franz Lehárille ja Robert Stolzille.

Kansallissosialistien valtaan nousu vaikutti myös Löhner-Bedan elämään. Huhtikuussa 1938 hänet vietiin Dachaun keskitysleiriin ja sieltä syksyllä 1939 Buchenwaldiin, jossa hän leirin komendantin vaatimuksessa kirjoitti Buchenwaldliedin. Liedissä on vielä toivoa, sillä hän uskoi, että Hitlerin Lieblingskomponist Franz Lehár saisi järjestettyä hänet vapaaksi.

Toive ei toteutunut. Hänet siirrettiin Auswitziin lokakuussa 1942 ja sieltä erääseen sivuleiriin kemian tehtaasen, jossa hänet murhattiin vuonna 1942. Vaimo ja molemmat tyttäret murhattiin Minskin lähellä olevassa keskitysleirissä todennäköisesti samana vuonna.

Viktoria ja hänen husaarinsa.
Viktoria ja hänen husaarinsa. Kuva: Sabine Sabovic viktoria ja hänen husaarinsa

Kun kuuntelee noita 20- ja 30-luvun iloisia säveliä ja tekstejä, on vaikea kuvitella, mitä kaikkea tekijöiden elämässä myöhemmin tapahtui.

Viktoria ja hänen husaarinsa – miten tarina meneekää?

Teos alkaa esinäytöksellä, jossa Husaari Stefan Koltay ja palvelijansa Janczy ovat venäläisten sotavankina Siperiassa. Molemmat on tuomittu kuolemaan. Kuin ihmeen kautta vartija on ihastunut Janczyn viulunsoittoon ja haluaa hänen viulunsa. Tehdään vaihtokaupat, vartija saa viulunsa ja vangit vapautensa.

Ensimmäinen näytöksessä ollaan Amerikan suurlähettilään puutarhassa Tokiossa. Lähettiläs on saanut siirron Pietariin ja lähtöä odotellaan. Koltay ja Janczy ovat jollakin tavalla päätyneet Tokioon. Koltay on jopa nähnyt kihlattunsa Viktorian lähetystön autossa. Kaverit ovat nyt lähetystön liepeillä ja yrittävät sisäänpääsyä siinä kuitenkaan onnistumatta.

Janczy keksii kiivetä aidan yli puutarhaan ja kohta saakin kiinnitettyä Viktorian kamarineidon huomion itseensä. Se on rakkautta ensisilmäyksellä ja kun selviää, että molemmat ovat unkarilaisia, niin myös Koltay pääsee myös sisään. Molemmat kutsutaan lähettilään juhliin ja Koltaylle tulee selväksi, että hänen kihlattunsa Viktoria on lähettilään puoliso. Amerikan lipun suojissa he matkustavat Pietariin.

Viktoria ja hänen husaarinsa.
Viktoria ja hänen husaarinsa. Kuva: Sabine Sabovic viktoria ja hänen husaarinsa

Toinen näytös on Amerikan lähetystössä Pietarissa. Suurlähettiläs on järjestänyt Koltayn ja Janczyn matkan Unkariin, mutta Koltay ei halua lähteä ilman Viktoriaa. Janczy järjestää Viktorian ja Koltayn salaisen tapaamisen. Viktoria kertoo, että hän oli saanut tiedon rakastettunsa kaatumisesta ja nyt hän on lähettilään vaimo ja aikoo pysyä siinä liitossa. Hän vaatii Koltayta matkustamaan pois.

Mutta venäjän salaisella palvelulla on jo tiedossa, että lähetystössä piileksii kuolemaan tuomittu ratsumestari Koltay. Lähettiläs kieltää kaiken. Ratsumestari on epätoivoinen menetetystä rakastetusta ja antautuu vapaaehtoisesti viranomaisille. Viktoria lysähtää kasaan, silloin suurlähettiläälle selviää, että Viktorian todellinen rakkaus on ratsumestari Koltay.

Kolmas näytös on Unkarin viinijuhlissa. Janczy on palannut kotiseudulleen rakastettunsa Riquetten kanssa. Myös kreivitär Viktoria on palannut kotilinnaansa, ja hän on myös eronnut puolisostaan. Viinijuhlissa pormestarilla on tapana vihkiä kihlapareja, mutta tavan mukaan siellä pitää olla kolme paria. Janczy ja Riquette, Viktorian veli Ferry ja O Lin San, jotka on jo vihitty Tokiossa ja kolmas pari on Viktoria, mutta mistä sulhanen. Ferry on kutsunut juhliin Viktorian exmiehen, joka on nykyään Budapestissä lähettiläänä. Yllättäen paikalle saapuu myös ratsumestari Koltay. Onnellinen loppu!

Suomalainen mezzosopraano Merja Mäkelä loisti

Teos oli lavastettu ja puvustettu 20-luvun tyyliin ja se miellytti minua kovasti. Musiikista löytyvät eri maiden musiikkityylit, pentatonikkaa, ripaskaa ja tsardasta, Amerikasta jazzia ja Boston- waltzia . Orkesterissa soivat ainakin rumpusatsi, saxofoni, banjo, Havaiji-kitara, balalaikka ja tietysti normaalit soittimet.

Laulajista eniten huomioni kiinnittyi meidän omaan mezzosopraanoon Merja Mäkelään, joka esitti nimiroolin. Hänellä on talossa puolen vuoden viransijaisuus. Merja selvitti roolinsa hienosti sekä laulullisesti että näyttämöllisesti. Hänen puhetekstinsä olivat parhaat, niistä sai selvää. Ihailin Merjan näyttämötyöskentelyä, hänessä on sitä lavakarismaa. Tanssit sujuivat myös upeasti. Hyvä Merja!

Ratsumestari Stefan Koltay oli tenori Hans-Georg Priese, hyvä laulaja hänkin. Subrettipareja oli kaksi tässä kappaleessa. Ferry, Peter Paul ja O Lin San, Akiho Tsujii toinen subrettipari oli Riquette, Kathrin Filip ja Janczy, Alexander Voigt. Erityisesti tykkäsin sopraanoiden Akiho Tsujiin ja Kathrin Filipin esityksistä.

Viktoria ja hänen husaarinsa.
Viktoria ja hänen husaarinsa. Kuva: Anja Lankinen viktoria ja hänen husaarinsa

Thüringer Staatsballett vastasi tanssiesityksistä, joita oli runsaasti. Aivan upea ryhmä. Orkesterina oli Philharmonisches Orchester Altenburg-Gera. Kuorona oli Theater und Philharmonie Thüringenin oopperan kuoro. Ja kaikkia naruja piti kädessään kapellimestari Thomas Wicklein. Hieno ilta!

Kun poistuin tästä muusien temppelistä Geran iltaan, niin mielessäni soivat nämä säveleet, ”Kätesi anna, jo eroaa tiemme, hyv' yötä, hyv' yötä, hyv' yötä”.

Ai niin, meinasi unohtua, Kuopio on Geran ystävyyskaupunki.

Ja sitten vielä, thüringerin makkarat jäivät valitettavasti syömättä ajan puutteen vuoksi.

Hyvää kesää kaikille täältä Berliinistä käsin

Anja

  • Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan.

  • Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Viulisti Pauline Kim Harris sekä taiteiden rajapinnoilla äänistöä luova Spencer Topel yhdistävät yhteisprojektissaan renessanssi- ja barokinajan sävelistöä elektronisiin äänimaisemiin. Yhteissoivuus matkaa ambientin ääniuniversumissa verkkaisesti ja vakaasti kohti tavoittamatonta. Äänite rakentuu kahden teoksen ympärille.

  • Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden.

  • Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta. Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön.