Hyppää pääsisältöön

Muistatko vielä Palanderin ja Selänteen tasa-arvopuheet? No, yhdenvertaisuuden saavuttaminen urheilussa on vielä kaukana

Maailman parhaat miesjääkiekkoilijat tienaavat miljoonia vuodessa, kun maailman parhaat naisjääkiekkoilijat tulevat niukin naukin toimeen työstään maksettavalla palkalla. Voiko – ja pitäisikö – tälle tehdä jotain?

Yhdysvaltalaispelaaja Alex Morgan (vas.) on yksi maailman parhaista naisjalkapalloilijoista. Silti jopa FIFA nostaa artikkelinsa alussa esille hänen ulkonäkönsä. // Kuva: EPA / Mike Sturk

Urheilija on naisten kannalta yksi maailman epätasa-arvoisimmista ammateista. Arvostus, palkintorahat ja mediahuomio ovat lapsenkengissä miesten vastaaviin verrattuna.

Tämä ei ole uutta tietoa, ja toisaalta moni saattaa kyseenalaistaa, onko se edes ongelma, joka pitää korjata.

Missä tilanteessa urheilun tasa-arvon kanssa ollaan nyt? No, lähdetään ajatusleikkiin: kuinka kummalliselta tuntuisi, jos naisten jalkapallo pysäyttäisi Euroopan samalla tavalla kuin miesten kisat nyt?

Sukupuolikysymys nousi esille myös Nelosen keväällä esittämässä Supertähdet-ohjelmassa. Show on Kaliforniassa kuvattu, Vain elämää -tyyppinen sarja, jossa tähdet keskustelivat Teemu Selänteen asunnolla muun muassa urheilu-uransa aikaisista kokemuksistaan.

Ohjelmassa oli mukana kuusi entistä suomalaista uransa päättänyttä supertähteä: Kiira Korpi, Kalle Palander, Mika Häkkinen, Jarkko Nieminen ja Marcus Grönholm.

Kuinka kummalliselta tuntuisi, jos naisten jalkapallo pysäyttäisi Euroopan samalla tavalla kuin miesten kisat nyt?

Korpi nosti omana päivänään esille urheilun sukupuolittuneisuuden: naisten urheilua ei esitellä mediassa yhtä paljon kuin miesten. Korpi rinnasti ilmiön myös bisnesmaailmaan, jossa on vähemmän naisjohtajia kuin miesjohtajia.

Korven kommentit saivat Selänteen ja Palanderin varpailleen.

- Mutta kyllähän naisurheilijat ovat olleet tapetilla Vuoden urheilija -äänestyksessäkin, Selänne sanoi ja jatkoi:

- Ei voi sanoa, että [sitä] ei arvostettaisi.

- No nykypäivänä [naisjohtajia] kyllä rupee olemaan aika h*lvetisti. Suomi on edelläkävijä tuossa, Palander kuittasi.

Selänne on oikeassa siinä, että naisurheilua arvostetaan. Palander on oikeassa siinä, että Suomi on edelläkävijä naisjohtajien määrässä – tosin urheilujohtajien tehtävissä nainen on yhä Suomessakin harvinaisuus.

Totuus on kuitenkin se, että naisten urheilua arvostetaanhuomattavasti vähemmän kuin miesten.

Tai siis, kyllähän sitä arvostetaan. Vuosina 2008–2012 Suomen Vuoden urheilijaksi valittiin nainen.

Lisäksi esimerkiksi ampumahiihto on yksi suomalaisten eniten seuraamista lajeista Kaisa Mäkäräisen menestyksen vuoksi. Etenkin 2010-luvun taitteessa suomalaiset olivat kiinnostuneita myös taitoluistelusta, koska maastamme tuli menestyviä luistelijoita Kiira Korvesta ja Susanna Pöykiöstä lähtien.

Eli eikö naisten urheilun tila ole kuitenkin aika hyvä?

Ei.

Huipputasolla miehen euro on naisen pikkuhiluja

Jos urheilija haluaa rikastua, hänen kannattaa valita lajikseen joku mahdollisimman tunnettu ja maailmanlaajuisesti harrastettava laji. Mutta olipa laji lähes mikä tahansa, miesurheilija kiskoo siitä isompaa liksaa tai suurempia palkintorahoja kuin naisurheilija.

**Rahasummien ero on järisyttävä.

Olipa laji lähes mikä tahansa, miesurheilija kiskoo siitä isompaa liksaa tai suurempia palkintorahoja kuin naisurheilija.

Yksi epätasa-arvoisimmista lajeista palkintorahojen suhteen on jalkapallo: kun Saksan miesten jalkapallomaajoukkue voitti MM-kultaa vuonna 2014, joukkue sai palkintorahoja noin 32 miljoonaa euroa. Kun USA:n naisten futisjoukkue voitti MM-kultaa vuotta myöhemmin, palkintorahojen suuruus jäi alle kahteen miljoonaan euroon.

Talouslehti Forbesin mukaan sadan viime vuoden tienaavimman urheilijan joukossa on kaksi naista. Parhaiten tienannut nainen on listan sijalla 40 oleva tennistähti Serena Williams, joka nappasi vuoden aikana varsin miellyttävät 27 miljoonan euron tulot. Vaikka summa on hurja, se on vain kolmasosa vuoden aikana eniten tienanneen urheilijan, 81 miljoonaa euroa ansainneen futistähti Cristiano Ronaldon tienesteistä.

Toinen sadan tienaavimman urheilijan joukkoon yltänyt nainen on myös tennispelaaja Maria Sharapova, joka tosin kärähti hiljattain dopingista. Tennis on esimerkiksi hiihdon ja ampumahiihdon ohella sellainen laji, joissa palkintorahat ovat huipputasolla yhtä suuret sukupuolesta riippumatta.

Se ei ole yleistä.

Britannian Yleisradioyhtiö BBC teki vuonna 2014 tutkimuksen, jossa verrattiin 35 eri lajin palkintorahojen suuruuksia. Näistä kymmenessä miehille ja naisille myönnettävät palkinnot eivät olleet tasa-arvoisia. Tutkimuksesta on uutisoinut muun muassa Yle Urheilu.

Palkintorahojen ja ylipäänsä urheilijoille maksettavan palkan suuruuteen vaikuttaa lajin saama huomio: jos laji ei ole maailmanlaajuisesti niin kiinnostava, urheilijoiden saama korvaus on jo erilaisten yhteistyö-, mainos- ja tv-sopimusten vähäisyyden tai puutteen vuoksi pieni verrattuna isojen lajien urheilijoiden tienesteihin.

Mutta olipa laji maailmanlaajuisesti kuinka suuri tahansa, naisten palkkatulot jäävät miesten vastaavien varjoon ja rankasti. Esimerkiksi maailman johtavimman koripalloliiga NBA:n pelaajien palkat lähtevät liikkeelle noin puolesta miljoonasta eurosta, kun naisten WNBA-liigan palkat lähtevät 39 000 eurosta.

Suhteutetaan:

NBA-koripalloilija tienaa kuukaudessa vähintään vajaat 42 000 euroa, WNBA-koripalloilija 3 250 euroa. Samasta työstä.

Pahaltahan se näyttäisi, jos samalla suhdanteella miespuolinen sairaanhoitaja tienaisi Suomessa 3 000 euroa kuukaudessa ja naispuolinen 230 euroa.

Palkintorahoilla ja palkalla on merkitystä myös lajin kehityksen ja ammattilaisuuden kannalta

Kukaan ei automaattisesti luistele kovempaa tai potkaise jalkapalloa tarkemmin, jos hän saa siitä parempaa liksaa. Palkalla on kuitenkin väliä: kohtuullinen palkkataso johtaisi siihen, että urheilija voisi harjoittaa lajiaan täysipäiväisesti, eikä hänen tarvitsisi kuluttaa energiaansa esimerkiksi osa-aikatyössä. Urheilun ulkopuolisiin, esimerkiksi toimeentuloon liittyviin asioihin kulutetun ajan voisi käyttää harjoitteluun ja palautumiseen, jos ammattiurheilijan saama korvaus olisi riittävän suuri.

Esimerkiksi maailman parhaimmaksi naispuoliseksi jääkiekkomaalivahdiksi nimetyllä Noora Rädyllä on ollut haasteita ammattijääkiekkoilijan uran luomisessa.

Tällä hetkellä miesten Suomi-sarjassa pelaava Räty olisi voinut siirtyä pelaamaan naisten NHL-sarjaksi kutsuttuun NWHL-sarjaan. Tuolloin olisi tienannut kaudessa noin 23 000 euroa kaudessa eli vajaat 2 000 euroa kuukaudessa, jos hän olisi mennyt pelaamaan New York Rivetens -joukkueeseen.

Vertailun vuoksi: NHL-liigassa minimipalkka on reilut puoli miljoonaa euroa. Naisurheilijan kuukausipalkalla voi siis olla vaikeaa edes vuokrata asuntoa yhdestä maailman kalleimmasta kaupungista.

Suomen Olympiakomitean toinen varapuheenjohtaja Susanna Rahkamo sanoo, että esimerkiksi miespuolisia jääkiekkoammattilaisia on paljon, koska heidän tulotasonsa mahdollistaa lajin ammattilaisen harjoittamisen. Koska ammattipelaajien määrä on suuri, lajin taso on korkea.

"Pitäisi lähteä siitä, että naisurheilijoillekin maksettaisiin kunnon palkkoja, vaikka he tietyllä lailla ehkä ansaitsisi niitä."― Susanna Rahkamo,
Suomen Olympiakomitean toinen varapuheenjohtaja

Rahkamo kannustaakin tenniksen lisäksi muidenkin lajien päättäjiä siihen, että niissä miehille ja naisille jaettavien palkintorahojen suuruudet ja urheilijoiden palkat asetettaisiin samalle tasolle. Se nostaisi Rahkamon mukaan naisten urheilun tasoa ja mahdollisesti myös kiinnostusta.

- Pitäisi lähteä siitä, että naisurheilijoillekin maksettaisiin kunnon palkkoja, vaikka he tietyllä lailla eivät ehkä ansaitsisi niitä. Mutta aika nopeasti he ansaitsisivat, sillä [naisten] urheilun taso nousisi.

Se, ettei lajia pysty taloudellisten syiden vuoksi harrastamaan huipputasolla, johtaa siihen, että lupaavien urheilijoiden ura päättyy "liian aikaisin" – tai ainakaan lajia ei ole mahdollista harrastaa sillä tasolla kuin urheilijan kapasiteetti antaisi myöten.

Se on aika absurdia: kyllähän maailman parhaalle pörssimeklarille, sydänkirurgille tai keittiömestarille maksetaan tuntuva korvaus siitä, että he ovat niin hyviä työssään. Sukupuolesta riippumatta.

Media suosii miesten urheilua

Supertähdet-ohjelmassa Kiira Korven päivänä näytettiin videoklippi, jossa entinen taitoluistelija Mila Kajas mainitsee, että "joskus tuntuu, että viikonloppuna ei ole urheillut kuin miehet."

Tällä Kajas tarkoittanee urheilun uutisointia. Perusviikonloppuna Suomessa pelataan joko jääkiekon SM-liigaa tai jalkapallon Veikkausliigaa. Lisäksi esimerkiksi Britanniassa lauantai on viikon tärkein jalkapallon pelipäivä. Hyvin usein urheilu-uutisten lähetyksissä käydään ensin näiden lajien ja sarjojen otteluita.

Susanna Rahkamoon tehnyt saman huomion. Viime syksynä hän kellotti Urheiluruudun lähetykset viikon ajalta. Rahkamon mukaan vain neljä prosenttia lähetysajasta käytettiin naisten urheilusta kertomiseen.

Se ei ole sattumaa.

Ensimmäisenä syynä tulee mieleen, että miehistä uutisoidaan, koska suurta yleisöä kiinnostaa lähinnä miesten pelit ja sarjat. Saman aisian voi nähdä kuitenkin myös toisin päin: suurta yleisö kiinnostaa miesten lajit, koska niiden hypeä kasvatetaan koko ajan.

Urheilun satunnaisseuraaja näkee huomattavasti vähemmän naisten urheilua kuin miesten, jolloin miesten sarjat saattavat tuntuu merkityksellisemmiltä ja sitä kautta kiinnostavammilta.

Eikä se ole pelkästään uutisoinnin vähyys. Naisurheilijoista myös puhutaan keskittyen kummallisiin asioihin. 

Esimerkkejä on monia.

Yhdysvaltalainen Alex Morgan on yksi maailman parhaista naispuolisista jalkapalloilijoista. Hän on siis oiva pelaaja nostaa esille tärkeiden otteluiden ennakkojutuissa, aivan kuten kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA tekikin ennen vuoden 2015 MM-kisojen ottelua USA–Saksa.

Kummastusta herättää kuitenkin se, että jo artikkelin toisessa lauseessa otetaan kantaa Morganin ulkonäköön.

Skip Twitter post

Eikä meillä Suomessakaan osata aina keskittyä olennaiseen.

Vuonna 2013 Iltalehdessä kiinnitettiin huomiota siihen, että maailman nopeimmat naispikajuoksijat kuljettavat mukanaan "silminnähtävän määrän rasvakudosta". Artikkelissa oli kuva yhdysvaltalaisen juoksija Carmelita Jeterin pakaroista. Kuvatekstissä mainittiin, että Jeterin "reisistä ja pakaroista löytyy ylimääräistäkin".

- Ilmeisesti, kun puhutaan naisten huippu-urheilusta, maata mullistavinta on se tiukka perse ja kaunis rusketus, aitajuoksija Noora Toivo kirjoittaa blogissaan. Blogipostaus liittyy Iltalehden sittemmin poistettuun kirjoitukseen, jonka huomio kohdistui naisurheilijoiden ulkonäköön.

Mutta toki myös miesurheilijoiden ulkonäöstä kirjoitetaan.

Parhaillaan etsitään EM-jalkapallon komeinta pelaajaa. Vuodenvaihteessa Sebastian Aho äänestettiin komeimmaksi pikkuleijonaksi. Varsinkin viime vuosilta näitä esimerkikkejä löytyy useita.

Mutta se, että miesurheilijoidenkin ulkonäköä on ryhdytty ruotimaan, ei ole korjausliike naisten urheilun hyväksi. Tasapaino urheilulle epäolennaisessa keskustelussa ei varsinaisesti kasvata naisten urheilun arvostusta.

Mutta entäs se fakta, että miehet urheilevat tasokkaammin kuin naiset?

Niin, kun puhutaan tasavertaisuudesta ja urheilusta, biologia ja fysiologia tulevat vastaan.

Miehet pystyvät useassa lajissa naisia nopeampiin, korkeampiin, voimakkaampiin ja "isompiin" suorituksiin. Se tekee monen mielestä esimerkiksi miesten jääkiekosta ja jalkapallosta lähtökohtaisesti vauhdikkaamman lajin kuin naisten vastaavista.

Onko naisten urheilu siis tylsempää seurattavaa?

Ainakaan esimerkiksi tenniksessä, hiihtolajeissa ja yleisurheilussa näin ei ajatella.Naisten kilpailuja jännitetään yhtä paljon kuin miesten. Ensi syksynä ilmassa on yhtä paljon sähköä sekä naisten että miesten sadan metrin juoksun olympiafinaalissa. Kiinnostus lajiin ei ole aina yksilön sukupuolesta kiinni.

Rahkamo antaa esimerkin tenniksestä, jossa miesten ottelut voivat olla läpisyöttöjen suuren määrän vuoksi olla aika tylsiä.

- On paljon kiinnostavampaa katsoa tasaväkistä ottelua, Rahkamo sanoo.

Jotkut lajit ovat tällä hetkellä palkintorahojen ja mediahuomion suhteen tasa-arvoisempia kuin toiset. Lähdetään vielä kerran ajatusleikkiin: eikö sen pitäisi tuntua luonnolliselta, että naisten EM-futis pysäyttäisi joskus koko Euroopan samalla tavalla kuin miesten EM-jalkapallokisat?

Lue myös:

Naisetkin katsovat futiksen EM-kisoja, joten lopettakaa jo ne seksistiset läpät

Tasa-arvo ei yllä jalkapalloon – 7 räikeintä sovinisti-sössintää naisten MM-futiskisoista

Naisjalkapallon asemaa halutaan parantaa – Yhdysvaltain lainsäätäjät tahtovat FIFA:n puuttuvan epäkohtiin