"Improvisointi ja heittäytymiskyky saavat sydämeni sykkimään"

Perhonen. Se tulee jotenkin mieleen Anna-Mari Kähärästä. Hiukset ovat pörheät kuin perhosen siivet. Hän näyttää siltä kuin liitelisi asiasta ja paikasta toiseen iloisena kuin perhonen.

Perhonen liittyy myös Kähärän omaan muistoon. Anna-Mari Kähärä ja Pekka Kuusisto on kutsuttu esiintymään teollisuushallin avajaisiin. Presidentti Tarja Halonenkin on yleisön joukossa. Laulaessaan Anna-Mari miettii, onko laulamisessa mitään järkeä ja kannattaako sellaista ammattia enää jatkaa. Samalla hän näkee itsensä esitystilaan rakennetusta näytöstä ja huomaa perhosen, joka pyörii hänen päänsä yläpuolella. Esiintyminen keskeytyy, koska perhosta pitää ihailla ja ehkä hieman elvyttääkin, sillä se alkaa väsyä. Aivan kuin perhonen olisi tullut kertomaan, että laulamista kannattaa jatkaa.

Viulisti Pekka Kuusisto ei muista kyseistä keikkaa. Sen sijaan hän muistaa olleensa Anna-Mari Kähärän kanssa keikalla presidentinlinnassa. Yleisö on kovin arvovaltaista, ja kaikkia soittajia jännittää. Anna-Mari yrittää rentouttaa muusikoita vitsailemalla, että aivan kaikki käyvät kakalla – myös suuret johtajat ja kuninkaalliset.

“Mikään inhimillinen ei ole Anna-Mari Kähärälle vierasta”, Marzi Nyman vahvistaa.

”Kähärän kanssa soittaminen on vapaapudotusta parhaimmillaan” – Marzi Nyman

Anna-Mari Kähärä Orchestran kitaristi Marzi Nyman tapaa Anna-Marin ensimmäisen kerran Zetaboon keikalla, muistikuvansa mukaan vuonna 1995. Kitaristi Jarmo Saari, Marzin musiikinopettaja, on jotenkin keplotellut alaikäisen Marzin kavereineen Semifinaaliin. Marzi on vaikuttunut, kun kuulee Anna-Marin laulavan Tom Waitsiä. Paljon myöhemmin Anna-Mari pyytää Marzin bändiinsä, ja Marzi on hyvin otettu.

”Anna-Mari Kähärä on hieno säveltäjä, sovittaja ja kuorosäveltäjä. Hänen kanssaan soittaminen on vapaapudotusta parhaimmillaan”, Marzi pohtii.

“Olen aina ollut Anna-Marin ihailija, katsonut häntä muusikkona vähän ylöspäin” - Jarmo Saari

Kitaristi Jarmo Saari tapaa Anna-Mari Kähärän ensimmäistä kertaa Helsingissä Pop & jazz -opiston käytävillä. Tapaamisesta on nyt yli 20 vuotta. Kohtaamiset jatkuvat jazzmusiikin aineosastolla Sibelius-Akatemiassa. Jarmo Saari pyytää Anna-Marin Zetaboon keikalle solistiksi ja kertoo esityksen jälkeen muille bändiläisille, ettei mielellään enää keikkailisi ilman Anna-Maria. Keikka on juuri se sama, jonka Marzikin kuulee.

”Olen Anna-Maria 7 vuotta nuorempi, joten olen aina ollut hänen ihailijansa ja katsonut häntä muusikkona vähän ylöspäin.”

Kähärä on erityisen monipuolinen: hän on säveltänyt kuoromusiikkia, elokuvamusiikkia ja teatterimusiikkia sekä lauluja itselleen että muille artisteille. Hän soittaa, laulaa ja tuottaa levyjä. Tekemisen ydin löytyy kuitenkin runon ja musiikin yhdistelmästä.

“Kähärän laulujen myötä olen löytänyt oman ääneni ja tyylini”- Pirjo Aittomäki

Myös laulaja Pirjo Aittomäki ja Anna-Mari Kähärä tapaavat ensi kerran Pop & jazz -opistossa 1980-luvulla ja sittemmin Kaupunginteatterin Cats-musikaalin kuorossa. Pirjo on nähnyt How Many Sistersin esityksiä tv:stä, kun yhtye laulaa Kukkokiekuu -ohjelmassa. “Olisipa kiva tehdä jotain tuollaista”, Pirjo ajattelee. Aika pian Cats-musikaalin jälkeen hänelle aukenee paikka yhtyeessä.

Kuvaamme videota studiolla, jossa Pirjo Aittomäki on tekemässä omaan levyään. Anna-Mari Kähärä tuottaa levyä ja sävellykset ovat - kenenkäs muunkaan kuin Kähärän. Tunnelma on tiivis.

“Anna-Marin laulujen myötä olen löytänyt oman ääneni ja kehittänyt niiden avulla oman tyylini”, kertoo Pirjo Aittomäki. How Many Sisters on nyt ollut tauolla jo jonkin aikaa, mutta yhteistyö jatkuu muissa projekteissa.

”Olen nauranut itseni kipeäksi Anna-Marin erilaisten komediallisten sivupersoonien ristitulessa” – Pekka Kuusisto

Riehakas, hymyilevä, ehkä vähän kuorotäti. Tämä on oma ennakkokäsitykseni Anna-Mari Kähärästä. Kun tapaamme, edessäni on avoin, reilu ja rokahtava mimmi, joka käy vähän väliä tupakalla. Hän on lähtenyt kuvauspäivänä liikenteeseen kukka-amppelin ja koottavan pyörän kanssa. Amppeli on mukana, jotta siirtolapuutarhamökki näyttäisi värikkäämmältä.

Kähärä on syönyt aamupalan, mutta seuraavasta ateriasta ei ole tietoa. Kun haastattelutilanteessa tarvitaan testiääntä, näkyy kameran kuvassa yllättäviä sivupersoonia. Nuo sivupersoonat katoavat heti, kun kysyn oikean kysymyksen.

Viulisti Pekka Kuusisto vahvistaa, että Anna-Marissa on monia puolia, joista jotkut ovat tilanteesta riippuen joko niitä parhaita tai haastavimpia.

”Pysyvästi plussan puolella ovat kaikki yhteismusisoinnin valopilkut, auenneet korvat ja silmät, vaistojen ajautumiset samalle raiteelle sekä tunne siitä, että ystävyys kestää. Olen nauranut itseni kipeäksi Anna-Marin erilaisten komediallisten sivupersoonien ristitulessa.”

Aina sivupersoonat eivät kuitenkaan Kuusistoa naurata.

”Anna-Mari vie joskus emotionaalisen tikkarin suustani, kun poskettoman hieno teos on joko juuri päättynyt, saavuttamassa lakipisteensä tai vasta alkamassa. Turhaudun, kun joku yllämainituista sivupersoonista saapuu räjäyttämään yleisön nauruun. Mutta kyllä niillä keikoilla saa yleensä silti kyynelehtiä ihan tarpeeksi,” Pekka Kuusisto pehmentää kommenttiaan.

”Kun näkee Anna-Marin samassa kuppilassa, tietää, että ilta menee pitkäksi” - Marzi Nyman

Jarmo Saarta eivät Kähärän sivupersoonat häiritse. Hän toteaa, että välillä kappaleet menevät niin syville vesille, että on hienoa, kun Anna-Mari palauttaa hetkeksi koko porukan maan päälle vetäisemällä vaikka pieruvitsin tai jonkun muun huonon vitsin.

Myös Marzi Nymanista Anna-Marissa on parasta “täysin kaistapääpuoli”. Marzin mukaan häntä ja Anna-Maria yhdistää musiikin ja huumorin lisäksi hypersosiaalisuus. “Kun näkee, että Anna-Mari on samassa kuppilassa, niin tietää, että ilta menee pitkäksi. Meitä kumpaakaan ei saa kirveelläkään ulos kuppilasta, jos on hyvää seuraa.”

”Musiikki voi olla niin voimakasta, ettei sitä voi edes kuunnella” – Anna-Mari Kähärä

Anna-Mari on värikäs ja räiskyvä, mutta musiikki, jota hän säveltää on usein melankolista.

Anna-Mari Kähärän isä kuoli onnettomuudessa Anna-Marin ollessa vain 23-vuotias. Veli kuoli pari vuotta myöhemmin syöpään.

”Olin 38-vuotias, kun minusta tuli orpo. Äitini sai silloin sydänkohtauksen. Menetykset ja niiden käsittely ovat vaikuttaneet siihen, että olen alitajuisesti valinnut sävellyksiini paljon kuolemaan liittyviä runoja.

”Työvireessä pysyminen on ollut haasteellisinta, eivät niinkään musiikilliset asiat. Ettei vaivu vain loputtomaan ikävään. Musiikki voi olla silloin niin voimakasta, ettei sitä voi edes kuunnella. Silloin kuuntelen mieluummin mustarastasta tai muita luonnon ääniä.”

”Bändi soittaa kerronnallista ja melankolista musiikkia. Elo siinä välillä on jatkuvaa välikaronkkaa” – Jarmo Saari

Anna-Mari puhuu omasta bändistään Anna-Mari Kähärä Orchestrasta rakkaudella. Hän korostaa sitä, miten mielellään työskentelee juuri tällaisten ihmisten kanssa. Koska kaikki ovat freelance-muusikoita, on heidän kuitenkin jaettava osaamistaan eri puolille.

“Pyrimme siihen, että ruuhkavuodet jatkuisivat ikuisesti”, Pekka Kuusisto sanoo. Näyttääkin siltä, että bändi on jonkinlainen leikkikenttä, terapiaistunto tai levähdystauko.

”Bändi soittaa kerronnallista ja melankolista musiikkia, mutta muutoin tuntuu, että elo siinä välillä on jatkuvaa välikaronkkaa”, Jarmo Saari täydentää.

”…aina on jokin häiritsevän hyvä idea” – Jarmo Saari

Jarmo Saari kuvailee, että häntä ja Anna-Mari Kähärää yhdistää “hetken lapseus”.

”Pyrimme elämään hetkessä, joten suunnittelu ja organisointi ei ole helppoa. Olemme molemmat aika intuitiivisia ja asiat saattavat näyttää sekasortoisilta.”

Freelance-elämä ja edellä mainittu saattavat olla syitä siihen, miksi yhtyeen levyjä on syntynyt toistaiseksi vasta kaksi.

”Omien levyjen teko on aina melkoinen ponnistus, kun on niin valtava määrä ideoita. Jossain vaiheessa olisi pakko sanoa, että tämä on nyt tässä. Tilanteen lukitseminen on vaikeaa sekä Anna-Marille että minulle, koska aina on mielessä jokin häiritsevän hyvä idea”, Jarmo Saari selventää.

”Meitä yhdistää hurja määrä monella tavalla lahjakkaita yhteisiä ystäviä” – Pekka Kuusisto

5-vuotias Anna-Mari Kähärä on Viitasaaren musiikkiopiston ensimmäisiä viuluoppilaita. Opettaja yrittää saada Anna-Marin harjoittelemaan torumalla. Innostus soitinta kohtaan alkaa hiipua.Hetken Anna-Mari soittaa viulua ja pianoa yhtä aikaa, kunnes viulu saa jäädä nurkkaan. Välillä aikuinen Anna-Mari kaivaa viulun huumorimielessä naftaliinista.

Pekka Kuusisto kertoo, että häntä ja Anna-Mari Kähärää yhdistävät musiikki, luonto ja mieltymys viiniin.

“Niin - ja viulunsoitto”, hän lisää. Vastauksessa on kuulemma ripaus sekä vitsiä että totuutta. “Yritän aina ankkuroida itseäni viulisteihin, joilla ilmaisu ylittää tekniikan, ja omalla karunkauniilla tavallaan Anna-Marin viulunsoitto on sellaista.”

Kuusistolla ja Kähärällä on myös hurja määrä monilahjakkaita yhteisiä ystäviä, ja yhdessä he ruokkivat toinen toistaan. Anna-Mari on saanut Pekka Kuusiston, Jarmo Saaren ja Marzi Nymanin laulamaan yhtyeenä. Ja sittemmin myös omilla tahoillaan.

”Hän saa laulumme kuulostamaan paremmalta mitä osasimme kuvitellakaan”, Jarmo Saari lisää.

Videon kuvauksissa Anna-Mari kertoo tekevänsä mielellään työtä ihmisten kanssa, jotka ovat hyvällä tuulella.

Myös improvisointitaito ja heittäytymiskyky saa Anna-Marin sydämen sykkimään.

“Oman yhtyeeni kanssa laulaminen on äärimmäisen nautinnollista. Näiden fantastisten ystävien musiikillisessa syleilyssä tunnen olevani turvassa ja täydellisen vapaa.” Sitten Anna-Mari puhuu Zarkus Poussasta.

Kun leikkaamme videota, leikkaaja kysyy, onko materiaali kuvattu ennen Zarkuksen kuolemaa. Anna-Mari puhuu Zarkuksesta aivan kuin tämä olisi elossa. Pudistan päätäni.

”Zarkus Poussan muisto tulee varmasti läikkymään soitoissa, lauluissa ja puheissa niin kauan kuin ollaan” – Pekka Kuusisto

Faktaa Anna-Mari Kähärästä

• Syntyi Viitasaarella vuonna 1963
• Ensimmäinen instrumentti oli viulu, aloitti soittamisen 5-vuotiaana
• Pianonsoitto alkoi 10-vuotiaana
• Harrasti urheilua: koripallo oli päälaji ja myöhemmin korkeushyppy
• Lapsuuden haaveammatti oli liikunnanopettaja
• Kävi Kuopion musiikkilukion. Laulaminen alkoi kunnolla vasta lukiossa,
  jossa perustettiin myös ensimmäinen yhtye: How Many Sisters
• Harrastaa maalaamista

Säveltäjänä, tuottajana ja muusikkona

• mm. Anna ­Mari Kähärä Orchestra: Another song​, Anna­-Mari Kähärän Orkesteri​
• >strong>Yökyöpelit​
• Susanna Haavisto: Tässä iässä​
• Maria Ylipää: Onerva​
• Manner: Manner​
• How Many Sisters & Tapiola Sinfonietta: Ikävä omia maita​
• Muusikkona mm. ​Zetaboo, Pekka Kuusisto & The Luomu Players
• Säveltäjänä mm. ​KYN, Philomela, Rajaton, EMO Ensemble, Tango-­orkesteri Unto

Teatterisävellyksiä

• Kummitusjuna​, Helsingin kaupunginteatteri 2015, ohj. Lauri Maijala
• Palava kaupunki​, Avoimet ovet 2015, ohj. Taru Mäkelä
• Yökyöpelit​, Helsingin kaupunginteatteri 2011, ohj. Laura Ruohonen
• Häräntappoase​, Pyynikin kesäteatteri 2010, ohj. Marika Vapaavuori

Runoproduktioita

• Aina siellä missä en ole​, Mika Waltari / Marzi Nyman ja Pertti Sveholm
  Romua rakkauden valtatiellä​, Arto Melleri / Sara Melleri
  Onerva,​ L.Onervan / Maria Ylipää
  Manner,​ Eeva­-Liisa Manner

Elokuva­ ja tv-­sävellyksiä

• Onnelin ja Annelin talvi​ (2015), ohj. Saara Cantell
• Yökyöpelit​ (2015), ohj. Laura Ruohonen
• Onneli ja Anneli​ (2014), ohj. Saara Cantell
• Virginie​ (2009), ohj. Heidi Köngäs
• Maata meren alla​ (2009), ohj. Lenka Hällstedt
• Ken tulta pyytää​ (2001), ohj. Sakari Kirjavainen
• Elämää itsemurhan jälkeen​ (1999), ohj. Marita Hällfors

Tunnustuksia

• Lastenalbumi ­-Emma­-ehdokas 2015: Yökyöpelit
• Varhaisiän musiikinopettajat ry:n Vuoden lastenlevy 2015: Yökyöpelit
• Valtion 5-vuotinen taiteilija-­apuraha 2013­-
• Jazz-­Emma-ehdokas 2005: Anna­-Mari Kähärä Orchestra
• Taiteen Suomi­palkinto 2002
• Jazz­Yrjö 2002