En koskaan unohda sitä. Pelasimme 3-divisioonan jalkapallo-ottelua. Vastustaja teki paitsiolta haiskahtaneen maalin, jonka tuomari hyväksyi.
Olihan se tietysti epäreilua, mutta arvatkaa mitä eräs joukkueemme pelaaja teki. Tämä neropetteri, ei edes joukkueen kapteeni, meni selittämään tuomarille, ettei maalia pidä hyväksyä. Hän pyysi tuomarin viereensä ja alkoi sormellaan piirtää hiekkakentän pintaan asetelmaa, jossa pelaajat syöttöhetkellä olivat!
Näitä ihmisiä löytyy. Kyseessä ei ole tuomiosta tuohtunut valittajatyyppi. Valittajat ovat asia erikseen. Kyse on pelaajatyypistä, jota kutsun Pedantiksi.
Virheitä sattuu. Se kuuluu elämään.
Pedantti on totuuden mies, joka menee vaikka maahan kontalleen piirtämään omaa pikku karttaansa, jotta asiat menisivät oikein. Pedantti on niin sokeasti totuuden puolella, että vaikka muut jatkavat jo peliä, hän jää katsomaan tuomaria silmiin ikään kuin pystyisi hypnoosin avulla muuttamaan ratkaisun.
Ymmärrän kyllä, että tuomari ei saa ratkaista osapuolten paremmuutta. Samalla epäilen, ymmärtääkö Pedantti sitä, että pelaajan on aina oltava jossain määrin suurpiirteinen. Virheitä sattuu. Se kuuluu elämään. Se kuuluu peleihin.
Mielestäni pelaajilla pitäisi olla leveä luonne. Sanonta tulee venäläisiltä. Pelimiehen tulisi olla "suurisieluinen" – termi jota filosofi Aristoteles käytti. Suurisieluinen vastakohtana pikkusielulle, joka valittaa pienimmästäkin vastoinkäymisestä.
Toinen esimerkki elävästä elämästä. Kerran pelasimme puistossa potkupalloa kassit tolppina -pohjalta. Pelin tiimellyksessä eräs virkaintoinen pelaaja lähti hakemaan palloa kauempaa. Sitten tämä tyyppi otti pallon käsiinsä ja sanoi heittävänsä sivurajaheiton, "jotta saadaan mukaan kaikki lajin hienoudet".
Jotta saadaan mukaan kaikki lajin hienoudet! Puistofudiksessa! Voitte kuvitella, kuinka loppuilta kului siinä, kun kukin vuorollaan parodioi tätä Pedanttia. Peliin ilmestyi kosolti erikoistilanteita, joissa "saatiin mukaan hieman lajin hienouksia".
Saivartelu ja liiallinen tarkkuus on todelliselle pelaajalle vierasta.
Pedantti on pelisääntöjen kiillottaja. Silloin, kun muut haluavat pelata ja nauttia pelistä, Pedantti mieluummin hinkkaa pelisääntöjä puhtaaksi. Pedantti pelkää, että peli romahtaa, jos joku ei jatkuvasti kontrolloi sääntöjen oikeellisuutta.
Mielestäni tällaiset pilkunviilaajat eivät tavoita itse pelikokemusta. Kun tarkkaillaan liikaa sääntöjen häly- ja harhautustekijöitä, jotka pyrkivät sotkemaan sääntöjen oikeaoppisuuden, pelikokemuksen keskeinen ydin jää tavoittamatta.
Myönnän, että tämä on hiukan kaksijakoinen asia. Yhtäältä on niin, että säännöt ovat kaikki kaikessa. Toisaalta peli tuntuu aina menevän pilalle, kun joku kaivaa sääntökirjan esiin. Saivartelu ja liiallinen tarkkuus on todelliselle pelaajalle vierasta.
Sääntöjä on noudatettava suurpiirteisesti, mikä ei tarkoita leväperäisyyttä.
