Hyppää pääsisältöön

Tukkijoella-elokuvassa hongat humisee ja Tauno Palo hurmaa

Teuvo Pakkalan suosittu musiikkinäytelmä Tukkijoella on innostanut näytelmäohjaajia ja elokuvantekijöitä lukuisiin tulkintoihin. Suosituin elokuvaversio on Roland af Hällströmin ohjaus vuodelta 1951. Kriitikoiden sydämiä elokuva ei sulattanut, mutta reipas kansankomedia miellytti yleisöä. Komeat koskikohtaukset ovat osa suomalaista elokuvahistoriaa ja teosta on pidetty tukkilaiselokuvien parhaimmistona. Pääosissa hurmaavat Tauno Palo ja Rauni Ikäheimo.

Elokuvan kerrontaa kuljettavat laulu ja tanssi. Rivakat tukkilaiset saapuvat pieneen kylään ja tahtovat kortteerin siellä asuvan Pietolan talosta. Isäntä ei siedä tukkilaisia, mutta myöntyy, kun tukkilaisten päällysmies Turkka (Tauno Palo) määrää tukkipojat kunnostamaan taloa.

Kosket kuohuvat, hongat humisevat ja kylän tytöt tanssivat. Turkka selvittää niin tukkisumat kuin petokset ja saa Pietolan isännän tyttären Katrin (Rauni Ikäheimo), sydämen sykkimään. Lempi leiskuu myös torpparin tyttären Annin (Sirkka Hirvonen) ja tukkilaisen Huotarin (Helge Herala) välillä. Renki Tolari (Kalle Viherpuu) ihastuu räväkkään kaupustelija-Maijaan (Rakel Laakso). Seuraa suhdesoppaa, johon mahtuu juonitteluja ja kommelluksia.

Tukkijoella on alunperin Teuvo Pakkalan kirjoittama laulunäytelmä, jonka sävellykset ovat Oskar Merikannon käsialaa. Näytelmä sai ensi-iltansa Helsingin Suomalaisessa Teatterissa vuonna 1899. Se on Pakkalan tunnetuin teos ja yksi esitetyimmistä suomalaisista näytelmistä. Elokuvasovituksia siitä on tehty peräti kolme vuosina 1928, 1937 ja 1951.

Ohjaaja Roland af Hällström oli Fennada-Filmin pääohjaaja vuosina 1946–1956. Ennen Tukkijoella-elokuvaa hän oli ohjannut muun muassa elokuvat Pikajuna pohjoiseen (1947) ja Läpi usvan (1948). Elokuvan musiikki on sovitettu Oskar Merikannon alkuperäissävellyksistä Tapio Ilomäen sovittamana ja täydentämänä.

Apulaisohjaajana toimi Lasse Pöysti, joka nähtiin myös elokuvassa yksinkertaisen Pölhö-Kustaan roolissa. Pöysti ohjasi myöhemmin samana vuonna ensimmäisen oman elokuvansa ...Ja Helena soittaa (1952).

Tukkijoella sai usealta aikalaiskriitikoilta melko kylmän vastaanoton ja sen komiikkaa luonnehdittiin kuluneeksi. Positiivisemmissa arvioissa elokuvaa nimitettiin muun muassa "tervehenkiseksi komediaksi" ja Tauno Paloa "kypsäksi miehiseksi sankariksi". Toimittaja ja elokuvakriitikko Valma Kivitie kehui Elokuva-aitta lehdessä (19/1951) luonnon kuvausta:

Ennen kaikkea ansio on Suomen raikkaan ja kauniin erämaan luonnon, jonka koskien koskemattomuus, metsien havuntuoksu sekä kukkaniittyjen heleys viehättää mieltä sellaisena kuin Esko Töyri on sen huolella ja rakkaudella kuvannut. Jo tämän luonnontunteen vuoksi kannatti pyyhkäistä pölyt Pakkalan näytelmästä.

Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto