Hyppää pääsisältöön

Tanssiva karhu -ehdokas Gösta Ågren on kriittinen optimisti

Kirjailija Gösta Ågren
Runoilija Gösta Ågren. Kirjailija Gösta Ågren Kuva: Paschinsky Studio / Schildts & Söderströms Gösta Ågren,Tanssiva karhu,runoilijat,kirjallisuus,kirjallisuuspalkinto

Elokuussa 80 vuotta täyttävä Gösta Ågren kokee 1960-luvun muistot epämiellyttäviksi, pitää 1980-luvun Finlandia-palkintoaan sirkuksena ja kirjoittaa edelleen tarkasti. Uusin teos Dikter utan land on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Suomenruotsalainen Gösta Ågren sai vuonna 1989 Finlandia-palkinnon ja koki sen jälkeen joutuneensa kuuden kuukauden mediasirkukseen. Koti täyttyi jatkuvasti toimittajista, ja Ågren päättikin avovaimonsa Anna-Liisan kanssa, etteivät he enää laske mediaa kotiinsa.

Suljettujen ovien päätöksestä huolimatta Ågren kutsuu minut keittiöönsä. Hän ymmärtää, että vaasalaisessa kapakassa, jossa olemme sopineet tapaavamme, ei voi tallentaa radiohaastattelua. Ulkonakaan emme voi sateen tähden keskustella.

Siirrymme Ågrenin kotiovelle ja nousemme 28 porrasaskelmaa asuntoon, joka on 1800-luvulla rakennetun puutalon yläkerrassa. Ågren on tarkka sekä askelmien määrästä että valitsemastaan sanasta; perillä hän tarkastaa ruotsi-suomi-sanakirjastaan, onko kyse todellakin askelmasta. Hän ei luota suomen taitoihinsa, vaikka puhuu suomea varsin hyvin.

Suomi on merkillinen kieli. Se on hyvin kaunis ja selvä. Se on niin kuin italia, Euroopan suurin laulukieli.― Gösta Ågren

Jotain Ågrenin suomen taidoista kertoo se, että hän on itse suomentanut kaksi runokokoelmaansa. Käännöstyö kuitenkin päättyi siihen, kun runoilija huomasi ruotsiksikin kirjoittaessaan valitsevansa sanoja suomennosta silmällä pitäen. Edessä oleva käännöstyö alkoi haitata varsinaista alkuperäisten runojen kirjoittamista.

Ågren kokeili omien kokoelmiensa suomentamista, koska hän oli kiinnostunut kääntämisestä yleisesti sekä erityisesti suomen kielestä.

Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016.
Gösta Ågren keittiössään Vaasassa. Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Gösta Ågren,kirjailijat,runoilijat,suomenruotsalaiset,suomenruotsalainen kirjallisuus

– Suomi on merkillinen kieli. Se on hyvin kaunis ja selvä. Se on niin kuin italia, Euroopan suurin laulukieli, Ågren sanoo.

Suurin osa Ågren-suomennoksista on Caj Westerbergin käsialaa.

Kuolemaa, huonetta ja Ralph Waldo Emersonia

Ågren tunnetaan suurista teemoista. Hän käsittelee elämän ja kuoleman isoja kysymyksiä, hiljaisuutta, aikaa, paikkaa, muistia. Kaikki tämä ja enemmänkin ilmenee myös Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaana olevassa Dikter utan land -kokoelmassa.

Dikter utan land koostuu neljästä osastosta, jotka ovat Ågrenin mukaan autonomisia itsenäisiä kokonaisuuksia. Ensimmäinen osasto, joka on saanut nimen 1809, saa alkunsa siitä, kuinka Ågren eläytyy äitinsä isän äidin äidin isän eloon tuona vuonna, jota leimasivat Suomen sota ja Porvoon valtiopäivät.

Sen voin sanoa, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun kirjoitan elämästäni.― Gösta Ågren

Toinen osasto on kommentaari filosofi Ralp Waldo Emersonin esseisiin. Ågren ei kuitenkaan edellytä, että lukijan tulisi tuntea Emersonia tai välttämättä edes kiinnostua tästä. Ågren ei kirjoita Emersonista eikä tämän ajatuksista vaan omista ajatuksistaan, jotka ovat nousseet Emersonia lukiessa.

– Emerson on loistava esseisti, joka menee analyyseissään syvästi juuriin asti. Samallahan hän oli runoilija, mutta hänen runoistaan ei ole paljoksi. Sen sijaan nimenomaan esseistinä hän on suuri runoilija. On nautinto lukea häntä, Ågren kertoo.

Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016.
Gösta Ågren. Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Gösta Ågren,kirjailijat,runoilijat,suomenruotsalaiset

Dikter utan land -kokoelman kolmas osasto tuo lukijan eteen muun muassa kerjäläisen kadulla ja erilaisia huoneita, ikkunoita ja ovia. Tässä osastossa Ågren vaikuttaa palanneen modernin runouden klassisiin kielikuviin, joissa talo esiintyy minuuden symbolina. Vanhan talon purkaminen kuvataan vaikeammaksi kuin uuden rakentaminen.

Neljättä ja kokoelman viimeistä osastoa ”Vald” eli ”Valittu” Ågren luonnehtii poikkeavaksi:

– Se on aivan toisenlainen. Se on kooste elämästäni: sen vaikemmista ja syvimmistä muistoista, Ågren sanoo.

Jotain puuttui. Protestin olisi pitänyt olla rauhallisempi, asiallisempi ja syvällisempi.― Gösta Ågren 1960-luvusta

Kun kysyn, onko tuon osaston ja Finlandia-palkinnon saaneen Tääl-kokoelman kuolemankuvauksen välillä nähtävissä kirjailijan elämäntyöhön ja tuotantoon sisältyvää kaarta, Ågren ei osaa vastata.

– Mutta sen voin sanoa, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun kirjoitan elämästäni.

Epäonnistunut yhteiskunnallinen protesti

Dikter utan land -teoksessa on poliittinen juonteensa, vaikka kannanotot eivät ole niin alleviivattuja ja erottuvia kuin Ågrenin varhaistuotannossa. Varhemmin Ågren saattoi vielä esimerkiksi kirjoittaa suoraan, että oikeudenmukaisuuden perustelemiseksi ei tarvita paljon sanoja, kun puolestaan epäoikeudenmukaisuuden perustelemiseksi pitää ottaa valtava sanojen repertuaari käyttöön.

– Ihminen on poliittinen olento. Emme voi sanoa oikein mitään, ilman että sillä olisi poliittinen merkitys, Ågren huomauttaa ja ajattelee siis samoin kuin nuoren polven runoilija Susinukke Kosola.

Ågren on yksi Suomen vakavimmin otettavista optimisteista.

Ågren toteaa olleensa vasemmistolainen, kuten suurin osa 1950–1960-lukujen runoilijoista. Nyt lähes 80-vuotiaana hän sanoo kokevansa tuohon aikaan liittyvät muistot epämiellyttäviksi.

– Oli suurenmoista, kun kirjailija Arvo Salo valittiin eduskuntaan ja samana päivänä Lapualaisoopperalla oli mahtava ensi-ilta. Mutta tämä mahtava tunnelma kuoli melko pian 60-luvulla. Ehkä se kuoli viinaan, en tiedä, Ågren suree.

– Jotain puuttui. Protestin olisi pitänyt olla rauhallisempi, asiallisempi ja syvällisempi. Olisi tarvittu pitkää ja rehellistä keskustelua eri sukupolvien ja eri puolien välillä.

Optimisti: Katastrofia ei tule

Vaikka Ågren kokee 1960-luvun protestin epäonnistuneen, hän ei ole pessimisti. Päinvastoin hän on yksi Suomen vakavimmin otettavista optimisteista. Hän uskoo vakaasti, että ihmiskunta ja luonto kulkevat jollain aikataululla parempaan suuntaan.

Optimistit tavataan helposti leimata realiteeteille sokeiksi intoilijoiksi, mutta Ågreniin tätä kategoriaa ei voi soveltaa mitenkään. Toimittaja Marit Lindqvist on kuvaavasti todennut Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa, että jos Ågrenia pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se olisi allvar, vakavuus. Tämä tosin ei tarkoita sitä, etteikö Ågrenissa olisi leikillistä puoltakin.

Ågren on esittänyt erityisesti teoksessaan Nostradamuksen tuolla puolen ihmiskunnalle valoisaa tulevaisuutta. Teos onkin Ågrenin mukaan hänen yrityksensä kilpailla Nostradamuksen kanssa ja selittää, ettei tulevaisuus ole ollenkaan niin synkkä kuin Nostradamus on ennustuksissaan esittänyt.

Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016.
Gösta Ågren. Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Gösta Ågren,kirjailijat,runoilijat,suomenruotsalaiset

Optimismi on keskeisellä sijalla myös hänen 1980-luvun esseessään ”Ett nej”, ”Eräs ei”. Siinä hän toivoo humanismin ja luonnon lyövän kättä ja torjuu sellaisen ympäristöajattelun, joka ei jätä sijaa ihmiselle. Pentti Linkola saa moitteita täysivillaisena natsina esiintymisestä.

Ågren peräänkuuluttaa esseessään humanistista ekologiaa ja sanoo ajattelevansa yhä niin. Häntä askarruttaa, miksi ihmisellä vaikuttaa olevan tarve maalailla lähestyvää suurta katastrofia, ja hänellä on myös osaratkaisu pohtimaansa ongelmaan:

– Katastrofiajattelun psyykkinen pohja on siinä, että meidän on pakko kuolla. Ja kun kerran minun täytyy kuolla, niin on jonkinlainen lohdutus, että toisetkin kuolevat. Katastrofi on lohdutus, Ågren sanoo.

Ågren itse ei usko harmadeggon-katastrofiin vaan katsoo pikemminkin, että maailma on löytämässä jonkinlaisen tasapainon. Sen näkee Ågrenista esimerkiksi siitä, kuinka Suomeen tulevat maahanmuuttajat kompensoivat Suomen heikkoa syntyvyyttä.

Raadin perustelut

Ågrenin runous on pelkistymisen taidetta, joka lähenee aforistiikkaa. Runot ovat niukkuudessaan lähes haikumaisia, ja niissä kirjoittavasta minuudesta huokuu kohtalonomaista lopullisuutta. Kuin vain totuus olisi haluttu ilmaista, ilman yhtään kuvailevaa sanaa. Runous lähenee Ågrenin käsissä filosofiaa ja ajattomuutta, ja sen kuvaajaksi asettuu inhimillinen kokemus, tietoisuus, minä. On kuvaavaa, että yksittäiset säkeet jäävät mieleen, ne sekä askarruttavat että kiteyttävät. Sekä avaavat maailmaa, että vetävät sen yhteen.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2016 on valittu!

Katso

Gösta Ågren Peter Lüttgen haastattelussa. Ruotsiksi.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri