Hyppää pääsisältöön

Tanssiva karhu -ehdokas Gösta Ågren on kriittinen optimisti

Kirjailija Gösta Ågren
Runoilija Gösta Ågren. Kirjailija Gösta Ågren Kuva: Paschinsky Studio / Schildts & Söderströms Gösta Ågren,Tanssiva karhu,runoilijat,kirjallisuus,kirjallisuuspalkinto

Elokuussa 80 vuotta täyttävä Gösta Ågren kokee 1960-luvun muistot epämiellyttäviksi, pitää 1980-luvun Finlandia-palkintoaan sirkuksena ja kirjoittaa edelleen tarkasti. Uusin teos Dikter utan land on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Suomenruotsalainen Gösta Ågren sai vuonna 1989 Finlandia-palkinnon ja koki sen jälkeen joutuneensa kuuden kuukauden mediasirkukseen. Koti täyttyi jatkuvasti toimittajista, ja Ågren päättikin avovaimonsa Anna-Liisan kanssa, etteivät he enää laske mediaa kotiinsa.

Suljettujen ovien päätöksestä huolimatta Ågren kutsuu minut keittiöönsä. Hän ymmärtää, että vaasalaisessa kapakassa, jossa olemme sopineet tapaavamme, ei voi tallentaa radiohaastattelua. Ulkonakaan emme voi sateen tähden keskustella.

Siirrymme Ågrenin kotiovelle ja nousemme 28 porrasaskelmaa asuntoon, joka on 1800-luvulla rakennetun puutalon yläkerrassa. Ågren on tarkka sekä askelmien määrästä että valitsemastaan sanasta; perillä hän tarkastaa ruotsi-suomi-sanakirjastaan, onko kyse todellakin askelmasta. Hän ei luota suomen taitoihinsa, vaikka puhuu suomea varsin hyvin.

Suomi on merkillinen kieli. Se on hyvin kaunis ja selvä. Se on niin kuin italia, Euroopan suurin laulukieli.― Gösta Ågren

Jotain Ågrenin suomen taidoista kertoo se, että hän on itse suomentanut kaksi runokokoelmaansa. Käännöstyö kuitenkin päättyi siihen, kun runoilija huomasi ruotsiksikin kirjoittaessaan valitsevansa sanoja suomennosta silmällä pitäen. Edessä oleva käännöstyö alkoi haitata varsinaista alkuperäisten runojen kirjoittamista.

Ågren kokeili omien kokoelmiensa suomentamista, koska hän oli kiinnostunut kääntämisestä yleisesti sekä erityisesti suomen kielestä.

Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016.
Gösta Ågren keittiössään Vaasassa. Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Gösta Ågren,kirjailijat,runoilijat,suomenruotsalaiset,suomenruotsalainen kirjallisuus

– Suomi on merkillinen kieli. Se on hyvin kaunis ja selvä. Se on niin kuin italia, Euroopan suurin laulukieli, Ågren sanoo.

Suurin osa Ågren-suomennoksista on Caj Westerbergin käsialaa.

Kuolemaa, huonetta ja Ralph Waldo Emersonia

Ågren tunnetaan suurista teemoista. Hän käsittelee elämän ja kuoleman isoja kysymyksiä, hiljaisuutta, aikaa, paikkaa, muistia. Kaikki tämä ja enemmänkin ilmenee myös Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaana olevassa Dikter utan land -kokoelmassa.

Dikter utan land koostuu neljästä osastosta, jotka ovat Ågrenin mukaan autonomisia itsenäisiä kokonaisuuksia. Ensimmäinen osasto, joka on saanut nimen 1809, saa alkunsa siitä, kuinka Ågren eläytyy äitinsä isän äidin äidin isän eloon tuona vuonna, jota leimasivat Suomen sota ja Porvoon valtiopäivät.

Sen voin sanoa, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun kirjoitan elämästäni.― Gösta Ågren

Toinen osasto on kommentaari filosofi Ralp Waldo Emersonin esseisiin. Ågren ei kuitenkaan edellytä, että lukijan tulisi tuntea Emersonia tai välttämättä edes kiinnostua tästä. Ågren ei kirjoita Emersonista eikä tämän ajatuksista vaan omista ajatuksistaan, jotka ovat nousseet Emersonia lukiessa.

– Emerson on loistava esseisti, joka menee analyyseissään syvästi juuriin asti. Samallahan hän oli runoilija, mutta hänen runoistaan ei ole paljoksi. Sen sijaan nimenomaan esseistinä hän on suuri runoilija. On nautinto lukea häntä, Ågren kertoo.

Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016.
Gösta Ågren. Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Gösta Ågren,kirjailijat,runoilijat,suomenruotsalaiset

Dikter utan land -kokoelman kolmas osasto tuo lukijan eteen muun muassa kerjäläisen kadulla ja erilaisia huoneita, ikkunoita ja ovia. Tässä osastossa Ågren vaikuttaa palanneen modernin runouden klassisiin kielikuviin, joissa talo esiintyy minuuden symbolina. Vanhan talon purkaminen kuvataan vaikeammaksi kuin uuden rakentaminen.

Neljättä ja kokoelman viimeistä osastoa ”Vald” eli ”Valittu” Ågren luonnehtii poikkeavaksi:

– Se on aivan toisenlainen. Se on kooste elämästäni: sen vaikemmista ja syvimmistä muistoista, Ågren sanoo.

Jotain puuttui. Protestin olisi pitänyt olla rauhallisempi, asiallisempi ja syvällisempi.― Gösta Ågren 1960-luvusta

Kun kysyn, onko tuon osaston ja Finlandia-palkinnon saaneen Tääl-kokoelman kuolemankuvauksen välillä nähtävissä kirjailijan elämäntyöhön ja tuotantoon sisältyvää kaarta, Ågren ei osaa vastata.

– Mutta sen voin sanoa, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun kirjoitan elämästäni.

Epäonnistunut yhteiskunnallinen protesti

Dikter utan land -teoksessa on poliittinen juonteensa, vaikka kannanotot eivät ole niin alleviivattuja ja erottuvia kuin Ågrenin varhaistuotannossa. Varhemmin Ågren saattoi vielä esimerkiksi kirjoittaa suoraan, että oikeudenmukaisuuden perustelemiseksi ei tarvita paljon sanoja, kun puolestaan epäoikeudenmukaisuuden perustelemiseksi pitää ottaa valtava sanojen repertuaari käyttöön.

– Ihminen on poliittinen olento. Emme voi sanoa oikein mitään, ilman että sillä olisi poliittinen merkitys, Ågren huomauttaa ja ajattelee siis samoin kuin nuoren polven runoilija Susinukke Kosola.

Ågren on yksi Suomen vakavimmin otettavista optimisteista.

Ågren toteaa olleensa vasemmistolainen, kuten suurin osa 1950–1960-lukujen runoilijoista. Nyt lähes 80-vuotiaana hän sanoo kokevansa tuohon aikaan liittyvät muistot epämiellyttäviksi.

– Oli suurenmoista, kun kirjailija Arvo Salo valittiin eduskuntaan ja samana päivänä Lapualaisoopperalla oli mahtava ensi-ilta. Mutta tämä mahtava tunnelma kuoli melko pian 60-luvulla. Ehkä se kuoli viinaan, en tiedä, Ågren suree.

– Jotain puuttui. Protestin olisi pitänyt olla rauhallisempi, asiallisempi ja syvällisempi. Olisi tarvittu pitkää ja rehellistä keskustelua eri sukupolvien ja eri puolien välillä.

Optimisti: Katastrofia ei tule

Vaikka Ågren kokee 1960-luvun protestin epäonnistuneen, hän ei ole pessimisti. Päinvastoin hän on yksi Suomen vakavimmin otettavista optimisteista. Hän uskoo vakaasti, että ihmiskunta ja luonto kulkevat jollain aikataululla parempaan suuntaan.

Optimistit tavataan helposti leimata realiteeteille sokeiksi intoilijoiksi, mutta Ågreniin tätä kategoriaa ei voi soveltaa mitenkään. Toimittaja Marit Lindqvist on kuvaavasti todennut Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa, että jos Ågrenia pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se olisi allvar, vakavuus. Tämä tosin ei tarkoita sitä, etteikö Ågrenissa olisi leikillistä puoltakin.

Ågren on esittänyt erityisesti teoksessaan Nostradamuksen tuolla puolen ihmiskunnalle valoisaa tulevaisuutta. Teos onkin Ågrenin mukaan hänen yrityksensä kilpailla Nostradamuksen kanssa ja selittää, ettei tulevaisuus ole ollenkaan niin synkkä kuin Nostradamus on ennustuksissaan esittänyt.

Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016.
Gösta Ågren. Runoilija Gösta Ågren keittiössään Vaasassa 16.6.2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Gösta Ågren,kirjailijat,runoilijat,suomenruotsalaiset

Optimismi on keskeisellä sijalla myös hänen 1980-luvun esseessään ”Ett nej”, ”Eräs ei”. Siinä hän toivoo humanismin ja luonnon lyövän kättä ja torjuu sellaisen ympäristöajattelun, joka ei jätä sijaa ihmiselle. Pentti Linkola saa moitteita täysivillaisena natsina esiintymisestä.

Ågren peräänkuuluttaa esseessään humanistista ekologiaa ja sanoo ajattelevansa yhä niin. Häntä askarruttaa, miksi ihmisellä vaikuttaa olevan tarve maalailla lähestyvää suurta katastrofia, ja hänellä on myös osaratkaisu pohtimaansa ongelmaan:

– Katastrofiajattelun psyykkinen pohja on siinä, että meidän on pakko kuolla. Ja kun kerran minun täytyy kuolla, niin on jonkinlainen lohdutus, että toisetkin kuolevat. Katastrofi on lohdutus, Ågren sanoo.

Ågren itse ei usko harmadeggon-katastrofiin vaan katsoo pikemminkin, että maailma on löytämässä jonkinlaisen tasapainon. Sen näkee Ågrenista esimerkiksi siitä, kuinka Suomeen tulevat maahanmuuttajat kompensoivat Suomen heikkoa syntyvyyttä.

Raadin perustelut

Ågrenin runous on pelkistymisen taidetta, joka lähenee aforistiikkaa. Runot ovat niukkuudessaan lähes haikumaisia, ja niissä kirjoittavasta minuudesta huokuu kohtalonomaista lopullisuutta. Kuin vain totuus olisi haluttu ilmaista, ilman yhtään kuvailevaa sanaa. Runous lähenee Ågrenin käsissä filosofiaa ja ajattomuutta, ja sen kuvaajaksi asettuu inhimillinen kokemus, tietoisuus, minä. On kuvaavaa, että yksittäiset säkeet jäävät mieleen, ne sekä askarruttavat että kiteyttävät. Sekä avaavat maailmaa, että vetävät sen yhteen.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2016 on valittu!

Katso

Gösta Ågren Peter Lüttgen haastattelussa. Ruotsiksi.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.