Hyppää pääsisältöön

A4-arkin salat

Paperi ja sille kirjoitettua tekstiä mekaanisessa kirjoituskoneessa.
Paperi ja sille kirjoitettua tekstiä mekaanisessa kirjoituskoneessa. Kuva: Yle/ Ari Andersin paperi,Kirjoituskone,teksti

Kun kesälomat lähestyvät ja toimistot alkavat tyhjentyä työntekijöistä, on hyvä hetki perehtyä kaikille tutun A4-paperiarkin historiaan. Jokainen niitä päivittäisessä elämässään käyttää, mutta harvemmin tulee miettineeksi, mistä A4-arkki on saanut alkunsa. Aristoteleen kantapää kysyi asiaa professori Esko Häkliltä.

A4-arkki ja koko standardi A perustuu metrijärjestelmään. Metrijärjestelmä taas lähti leviämään Ranskassa suuren vallankumouksen aikaan vuonna 1795. Kolme vuotta myöhemmin 1798 Ranskan kansalliskokous antoi lain virallisista papereista ja siinä paperin koot olivat jo samat kuin nykyisen standardin koot. Mutta silloin mitat eivät vielä tulleet käyttöön, vaan lopulta unohtuivat.

– Tuohon aikaan paperi tehtiin vielä pääosin käsin ja sen koko ei ollut vielä silloin niin ratkaiseva kuin teollisen paperinvalmistuksen aikana. Mutta kyllähän se oli paperin säilyttäjille ja arkistoijille hankalaa, kun piti olla kansioita ties kuinka montaa kokoa. Ja ranskalaiset pyrkivät standardoimaan tuohon aikaan kaikenlaista muutakin, kertoo Esko Häkli.

Saksalainen Göttningenin yliopiston fysiikan professori Georg Christoph Lichtenberg oli määrittänyt kätevästi eri kokoihin taiteltavan paperiarkin mittasuhteet jo vuonna 1786, mutta Häkli epäilee, että ranskalaiset eivät olisi sitä vielä tunteneet vaan keksineet sen jostain itse.

– Lichtenbergin idea oli, että paperin eri arkkien kokosuhteen pitäisi olla yhden suhde neliöjuuri kahteen. Siitä seuraa se, että kun yksi paperiarkki taitetaan kahtia, niin syntyy seuraava, pienempi paperikoko, jonka suhteet ovat samat kuin isommassa koossa.

Teollisuuden ja liike-elämän kehitys taustalla

Lopulta standardi A -sarja perustettiin Saksan standardivirasto DIN:ssä (Deutsches Institut für Normung) vuonna 1922. Standardin kehityksen aloitti baltiansaksalainen professori Wilhelm Ostwald, joka oli käynyt koulunsa Tartossa. Hän perusti standardin ajatuksen Lichtenbergin ideoille. Varsinaisen työn saattoi kuitenkin loppuun hänen oppilaansa Walter Porstmann.

Standardi A on sarja, jonka peruskoko, A0, on yksi neliömetri. Neliömetrin muoto on sama kuin A4-arkin, eli korkeus on korkeampi kuin leveys (841mm × 1189mm). Numerot A:n perässä taas kertovat kuinka monta kertaa arkki on taiteltu. Eli metrijärjestelmä ja sarjaratkaisu ovat koko standardin perusta.

– Näyttää ilmeiseltä, että A-standardin kehitys on ollut yhteydessä teollisuuden, liike-elämän ja kansainvälisten yhteyksien kehitykseen. Erilaisia formaatteja eli paperin eri kokoja oli ennen arkkistandardia joidenkin tietojen mukaan jopa tuhansia ja asiaan oli saatava joku järjestys, Häkli toteaa.

Silloin kun paperia tehtiin käsin ja paperikoneet olivat pieniä, paperin koolla ei ollut niin suurta väliä. Englannissa vuotuinen teollisesti valmistetun paperin tuotanto ylitti käsin valmistetun paperin tuotannon 1820-luvulla, mutta vielä 1900-luvun alussa paperikoneet olivat suhteellisen pieniä.

Ensimmäisen maailmansodan liike-elämä vilkastui, kansainvälinen kanssakäyminen lisääntyi ja kirjavuus paperimarkkinoilla oli jatkuva ongelma. Järkisyyt ja kustannustekijät vaikuttivat standardin syntyyn.

Paperikone ja paperityöntekijä UPM-Kymmenen Kajaanin paperitehtaalla.
Paperikone ja paperityöntekijä Paperikone ja paperityöntekijä UPM-Kymmenen Kajaanin paperitehtaalla. Kuva: Yle/ Derrick Frilund Paperikone,Valmet,paperityöntekijät,UPM

Suosituksesta käyttöön

Aluksi Standardi A oli suositus. Se tuli hyvin eri tavoin käyttöön eri maissa ja eri aloilla. Sen ensimmäisiä kansainvälisiä käyttöönottajia oli postilaitos. Tukholmassa pidettiin v. 1924 Kansainvälisen postiunionin kokous ja siellä vahvistettiin postikorttien ja kirjekorttien standardikooksi A6. Ruotsissa postilaitos lähti myös pian omassa sisäisessä toiminnassaan soveltamaan tätä standardia.

– Yleisesti tiedettiin, että asia oli tarpeellinen ja siitä saataisiin säästöä, mutta varsinkin paperiteollisuus oli uusia kokoja vastaan, koska vanhat paperikoneet olisi pitänyt romuttaa.

1920-luvun loppupuolella saksalaiset laitevalmistajat alkoivat valmistaa paperikoneita ja painokoneita uuden paperistandardikoon mukaisiksi ja niin paperikoneet pikkuhiljaa uusiutuivat. Eri maissa oli kuitenkin vielä pitkään useita paperikokoja käytössä rinnakkain uuden standardin kanssa.

Suomessa perustettiin vuonna 1927 Suomen standardisoimisliitto, joka otti heti samana vuonna käyttöönsä A4:sen. Sen käyttöä ei kuitenkaan haluttu voimatoimin edistää, vaan tyydyttiin asian luonnolliseen edistymiseen. Ensimmäisenä Suomessa A4:n otti käyttöön yllättäen Puolustusvoimat.

– Virallinen päätös sen käyttöönotosta saatiin vasta vuonna 1942 kun valtioneuvosto antoi päätöksen eräiden paperien ja painotuotteiden standardikoosta. Eräiden tietojen mukaan tämä olisi ollut osa Suomen ja Saksan sotatalouksien yhdenmukaistamista.

Papereita pöydällä oikeudenkäynnissä.
Oikeudenkäynnin asiakirjoja Papereita pöydällä oikeudenkäynnissä. Kuva: Yle/ Mika Kanerva paperi,asiakirjat,oikeudenkäynti

Esko Häkli on sitä mieltä, että A4-arkki säilyy niin kauan kun tietoa tulostetaan paperille.

– Tulostettavan paperin määrä on vähentynyt, mutta en silti usko että se loppuu koskaan, enkä tiedä miksi pitäisi näin hyvä ja vakiintunut systeemi muuttaa. Tällä on niin paljon etuja, esimerkiksi se skaalautuvuus, jonka keksiminen matemaattisesti oli ehkä haastavimpia osia koko standardin kehityksessä.

A4:n yksinkertainen nerous piilee siinä, että sitä voi suurentaa tai pienentää yksinkertaisesti mihin tahansa muuhun A-kokoon. Esimerkiksi Yhdysvaltain paperiarkkistandardeilla, kuten US Letterillä ja Government Letterillä, tätä ominaisuuttahan ei ole.

Kommentit
  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri