Regina Rask
Yle
Aira Samulinin (s.1927) isä oli rajavartija ja ahkerat metsässä samoilut toivat perheen pöytään paitsi sieniä ja marjoja, myös riistalintuja. Isä oli myös innokas kalastaja. Kala onkin edelleen Airan suosikkiruokaa.
- Hauki oli kyllä semmoinen kala, jota siellä ilman muuta katiskaan tuli, Aira muistelee.
- Ja ahventa tuli myös paljon. Lohikalahan se on sekin. Ahven on on edelleen suosikkikalani.
"Siellä" tarkoittaa Karjalan kannasta, Salmin kuntaa ja Hyrsylän mutkaa. Lapsuuskoti jäi rajan taakse, mutta monitoiminainen rakensi monille matkailijoillekin tutun rajakarjalaistyylisen Hyrsylän mutkan Lohjalle.
- Asuimme siellä korvessa Hyrsylän mutkassa ja isä oli rajavartiolaitoksessa. Rajalla samoillessaan hän tykkäsi kerätä sieniä ja marjoja ja kalastaa. Sotilaana hän oli tietysti myös hyvä ampumaan. Pöytään tuli teeriä, metsoja ja koppeloita, jotka taiten laitettiin. Me lapset emme juuri ruuanlaittoon osallistuneet, isä ja äiti olivat siinä niin taitavia ja tarkkojakin. Leivontahommiin me lapsetkin pääsimme. Äiti oli hyvä leipomaankin, teki - sanottiin - kylän parhaat karjalanpiirakat. Kuoren pitää olla ohut ja rapea, paksukuorisiin karjalanpiirakoihin en koske vieläkään. Petyn myös aina, kun syön riistalintuja.
Salaatteja ei Airan lapsuudessa vielä syöty, mutta juureksia kyllä. Vaikka vartiotalot vaihtuivat, jokaisessa oli oma kasvimaa.
-Muistan kun tomaatit tulivat. Se oli juuri ennen sotia, vuonna 1938 tai 1939. Eivät ne ensin kovin hyvältä maistuneet, piti laittaa sokeria päälle. Pikkuhiljaa niihin totuttiin.
Hyvät tavat olivat Suvioiden pöydässä kunniassa. Syödessä ei puhuttu, ei heiluteltu jalkoja tai pidetty kyynärpäitä pöydällä. Heti kun veitset ja haarukat alkoivat pysyä lapsen kädessä, ne otettiin käyttöön. Tavoilla oli käyttöä myös, kun käytiin äidin serkun omistamassa legendaarisessa Espilän ravintolassa Viipurissa.
Ruuanlaitto on Airan mielestä eräänlaista säveltämistä. Hyvä ruoka ei synny mittaamalla, vaan maistelemalla. Lohikeitossa saa mielellään olla paljon lohta ja kuutioiden pitää olla suurehkoja. Keiton valmistuksen hän aloittaa jo edellisenä iltana maustamalla lohikuutiot hienolla merisuolalla, sokerilla ja tillisilpulla. Lohi laitetaan pakastepussissa jääkaappiin. Ne saavat maustua yön yli.
AIRAN LOHIKEITTO
(Vähintään kahdelle nälkäiselle)
500g merilohta kuutioina
1 makea sipuli
pala purjoa
2 isoa perunaa
2 isoa porkkanaa
lanttupala
laakerinlehtiä
maustepippureita
2 kasvisliemikuutiota tai ruokalusikallinen fondia
voita
oliiviöljyä
Merisuolaa (hienoa kuutioihin ja karkeaa keittoon)
sokeria
nippu tilliä
vettä
Kuori ja pilko kaikki juurekset. Lantut kypsyvät hitaammin, joten pilko vähän pienemmiksi kuin muut. Silppua sipulit ja viipaloi purjo. Sulata voi ja tilkka öljyä. Lisää sipulit ja purjot, mausta merisuolalla ja ripauksella sokeria. Kuullota hetki. Lisää juureskuutiot ja ripaus merisuolaa.
Kääntele ja freesaa hetki. Täytä kattila vedellä niin, että lohikuutiot mahtuvat mukaan.
Lisää laakerinlehdet ja maustepippurit. Kansi päälle ja porisemaan!
Kun keitto kiehuu, tiputa lämpöä ja lisää kasvisliemikuutiot/fondi, nokare voita ja osa tillisilpusta.
Keitä, kunnes valmista. Ota keitto liedeltä ja lisää maustetut lohikuutiot ja anna hautua hetki kannen alla, kunnes kalat juuri ja juuri kypsiä.
Maista ja mausta omaan suuhun sopivaksi. Ripottele keiton päälle tilliä ja nauti hyvässä seurassa.
