Hyppää pääsisältöön

Punk kotoutui Suomeen peloista ja pahastuksesta huolimatta

Kuvakollaasi punkiin ja uuteen aaltoon liittyvistä tv-ohjelmista.
Kuvakollaasi punkiin ja uuteen aaltoon liittyvistä tv-ohjelmista. Kuva: Yle kuvanauha punk,rock,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus,1970-luku,1980-luku

Energisyyden ja musiikillisen suoraviivaisuuden nimiin vannova punk rock kohtasi otollisen maaperän 1970-luvun lopun lama-Suomessa. Se törmäsi aluksi myös ennakkoluuloihin: uusi villitys leimattiin vaaralliseksi väkivaltaviihteeksi ja anarkiaksi.

Punk rockin ahkerimpia puolestapuhujia Suomessa oli Soundi-lehden toimittaja Mikko Montonen, joka teki aiheesta Ylelle radio-ohjelman lokakuussa 1977.

Punk ei ollut vain musiikillinen ilmiö vaan myös tapa saada äänensä kuuluville, Montonen määrittää. Nopea ja kovaääninen tyyli, jossa soittohalu oli tärkeämpää kuin taito, oli reaktio yleisöstään vieraantunutta valtavirran rockia vastaan. Samalla se ilmaisi nuorten ahdistusta ja epävarmuutta yhteiskunnassa, jolla ei ollut heille paljoa tarjottavanaan.

Montonen jäljittää ohjelmassaan punkin musiikilliset juuret 1960-luvun rapakontakaiseen garagerockiin, jota innoitti Kinksin ja Troggsin kaltaisten englantilaisbändien yksinkertainen iskevyys. Seuraavalla vuosikymmenellä amerikkalaiset The Stooges, New York Dolls tai Ramones inspiroivat puolestaan brittiläisen punkin pioneereja, vaikka saarivaltakunnassa laji saikin usein poliittisemman sisällön kuin Amerikassa. Brittiyhtyeistä ohjelmassa esitellään mm. Clash, Buzzcocks, Boomtown Rats ja tietenkin Sex Pistols, joka suomalaismediassa nousi punk rockin keskeisimmäksi edustajaksi.

Vuosi 1977 on ollut rockille pirteintä aikaa yli vuosikymmeneen. Punk rock on kiistatta tämän päivän rockin keskipiste.― Toimittaja Mikko Montonen radio-ohjelmassa 1977

Kotimaisen "esipunkin" edustajana voi pitää Mauri "Moog" Konttisen ja Pertti "Veltto" Virtasen luotsaamaa Virtanen-yhtyettä. Iltatähti-ohjelman juontaja Matti Kyllönen katsoikin vuonna 1978, ettei Sex Pistolsissa ollut enää mitään uutta Velton ja hänen kotimaisten sielunveljiensä jälkeen: "Siitä ei poika enää punkkene."

On sanottu, että aito punkrokkari vihaa kaikkea mikä tulee vastaan. Pitääkö paikkansa?― Toimittaja Mirja Pyykkö Sleepy Sleepersille A-studiossa 23.9.1977

Punkin suoraviivaisuus, amatöörimäisyys ja uhoavat elkeet herättivät kunnianhimoisemman ja "syvällisemmän" rockmusiikin ystävissä alkuun hymyilyä. Kun uutta tyyliä harvakseltaan esiteltiin Iltatähdessä, sitä pidettiin lähinnä kummallisena erikoisuutena.

Syksyn 1977 kuluessa uutiset joillakin brittiläisillä punk-keikoilla sattuneista väkivaltaisuuksista ja punkin shokkitaktiikasta – anarkistisista iskulauseista, hakaneulakoristeista ja joidenkin fanien käyttämistä hakaristeistä – herättivät myös valtajulkisuuden kiinnostuksen. Omilla esiintymisillään pahennusta herättänyt Sleepy Sleepers yhdistettiin punk-ilmiöön, ja bändi joutui A-studion haastattelussa syyskuussa 1977 vastaamaan syytöksiin "ajamastaan" väkivallasta ja anarkiasta.

Iltaa taas. Avoimesti anarkiaa ja väkivaltaa viljelevä punkmuoti valuu Suomeen.― Toimittaja Risto Heikkilä Ajankohtaisessa Kakkosessa 12.1.1978

Vastakkainasettelu kärjistyi tammikuussa 1978, kun Sex Pistolsin ilmoitettiin saapuvan konsertoimaan Suomeen. Lehtitietojen hälyttäminä Lastensuojelun Keskusliitto ja poliittiset varhaisnuorisojärjestöt vaativat yhtyeen pysäyttämistä rajalle, ja lopulta siltä evättiinkin työlupa.

Ajankohtainen Kakkonen maalasi Sex Pistolsista kuvan rikollisina, joiden kannattajat pukeutuivat "fasistisiin uniformuihin". Punkmuoti oli "väkivaltaviihteen" laji. Kirjeenvaihtaja Erkki Toivasen samanpäiväinen uutisraportti Lontoon "punkkiksista" esitteli huomattavasti tyynemmin punkin sosiaalista taustaa.

Mä tahdon sanoa asiat halki.― Pelle Miljoona Ajankohtaisessa Kakkosessa 16.5.1978

Sex Pistolsin maahantulon kieltäminen ei tietenkään "nitistänyt punkkia", kuten oli oletettu. Ajankohtainen Kakkonen esitteli toukokuussa 1978 suomipunkin pioneerin Pelle Miljoonan, jota oireellisesti haastateltiin nuorisotyöttömyydestä kertovassa jutussa. Punkin ja sosiaalipolitiikan kytkentä kesti pitkään. Alkuvaiheen toinen suuri nimi Eppu Normaali oli liikkeellä selvästi humoristisemmalla otteella.

Vähemmälle mediahuomiolle jäi Suomen ensimmäinen levyttämään päässyt punkbändi Briard, jossa soitti tuolloin 15-vuotias Andy McCoy. Andy ja solisti Pete Malmi muistelivat uranuurtajayhtyeen vaiheita sumeasti Radiomafian haastattelussa vuonna 1996.

Jokainen osaa soittaa

Energisyyden ja rosoisuuden nimeen vannova punk kasvatti Suomessa kokonaisen uuden soittajasukupolven. "Jokainen osaa soittaa", olikin yksi iskulauseista. Levyttämään päässeiden bändien kirjo laajeni koko maan kattavaksi. Helsingin ulkopuolelta tulivat Pellen ja Eppujen lisäksi mm. salolainen Vaavi, kouvolalainen Loose Prick, pihtiputaalainen rockin SM-voittaja Ratsia, tamperelaiset Kollaa Kestää, Karanteeni ja Sensuuri, jonka riveissä aloitti uransa Popeda-kitaristi Costello Hautamäki.

Käsitteellä "uusi aalto" alettiin jo varhaisessa vaiheessa kuvata bändejä, jotka eivät täyttäneet punk rockin tiukimpia muodollisia kriteerejä, mutta jotka kuitenkin haluttiin ymmärtää kuuluviksi samaan musiikillis-sosiaaliseen liikehdintään. Suoraviivaisinta punkia monimuotoisempaa musiikkia tekivät esimerkiksi jyväskyläläisen Se-yhtyeen Yari Knuutinen ja helsinkiläinen Woude. Myöskään Maukka Perusjätkä ei väittänyt edustavansa punkia mutta kuului bändeineen silti kiistatta uuden aallon keskeisiin ilmiöihin. Iskulauseesta "Tahdon sotaa apatiaa vastaan" tuli kokonaisen sukupolven tunnus, jota myös media ja hyvää tarkoittavat poliitikot toistelivat.

Johtavat punkbändit laajensivat alkuvaiheen jälkeen ilmaisuaan varsin nopeasti muuttuen samalla osaksi suomirockin valtavirtaa. Eppu Normaalin kappaleihin hiipi huumoriin verhottua romantiikkaa ja popmaista melodisuutta. Pelle Miljoona Oy:n lopullinen irtiotto peruspunkista oli syntetisoijalla maustettu romanttinen suurhitti Moottoritie on kuuma. Rockin SM-kisasta uuden aallon kärkeen noussut Hassisen Kone erosi soittotaidoiltaan ja musiikilliselta ajattelultaan monista varhaisemmista lajitovereistaan.

"Rämppämusiikki" synnyttää pilaa ja pahennusta

Aiempien nuorisomuotien tapaan punkista tehtiin myös pilaa. Fiktiivistä Henkka-supertähteä esittävä Heikki Kinnunen tutustutti tv-katsojat johonkin, minkä yhteyksiä punkiin on jälkikäteen hieman vaikea hahmottaa. Varttuneemman yleisön suosima Aikamiehet-kuoro (tunnettu 1960-luvun valssihitistään Iltatuulen viesti) tulkitsi Hepskukkuu-viihdeohjelmassa Maukka Perusjätkän menestyskappaleen Säpinää.

Punkliike on vastalause siihen kehitykseen, missä kaikki on samaa mieltä kaikesta.― Fil. tri Esa Saarinen 30.3.1981

Varttuneemmissa tai muuten ulkopuolisissa punk ja uusi aalto herättivät monenlaisia reaktioita. Moniin uusiin ilmiöihin myönteisesti suhtautunut tangosäveltäjä Toivo Kärki kertoo punkin myötä pudottautuneensa omatoimisesti kärryiltä. "Kun tehdään musiikkia, jota soitetaan hirvittävän huonosti, lauletaan falskisti ja uhotaan vaan periaatteessa jotakin vastaan, se ei minua henkilökohtaisesti kiinnosta."

Toisaalta punkin energisyyteen alettiin 1980-luvun alussa vedota muillakin kulttuurin alueilla, laulujen ajankohtainen sisältö yhdistyi mm. nuoriso-, suurvalta- ja ympäristöpoliittisiin teemoihin, ja punkista tuli intellektuaalisen keskustelun aihe. Filosofi Esa Saarinen näki punkin ja sen inspiroimat pienlehdet protestina kulttuurista ja poliittista "pysähtyneisyyttä" vastaan. Täysin vastakkaista kantaa edustava kulttuurikriitikko Dan Steinbock piti koko vaihtoehtolehdistöä "anaalis-eroottisena teekkarihuumorina" ja erityisesti punkia sen tekohurskaimpana muotona.

Kyllä on murheellista, että tuollaista roskaa syötetään nuorisollemme.
― Toimittaja Maija Dahlgren Hassisen Koneesta 9.10.1981

Syksyllä 1981 syttyi suorastaan pienimuotoinen kulttuurisota, joka koski Ylen Rockradion soittamaa uuden aallon musiikkia. Kiista alkoi toimittaja Anneli Tempakan kritisoitua Rockradion ohjelmien kielenkäyttöä ja niissä kuultujen laulujen sisältöä. Lisää löylyä löi Maija Dahlgren, jonka ohjelmassa päiviteltiin nuorisomusiikin "rääkymistä", "törkyä" ja "räikeää käännytystyötä". Esimerkkeinä kuvatun kaltaisesta "rämppämusiikista" Dahlgren esitteli Hassisen Koneen ja Wouden sanoituksia.

Punkin alkuenergian laannuttua usko sen kapinahenkeen ja muutosvoimaan laimeni. Helmikuussa 1981 televisioidussa keskustelussa uuden aallon myötä nousseiden pienlehtien tekijät toteavat ironisesti, että Pelle Miljoonakin oli siirtynyt "valitusvirsistä siihen että pitäisi olla parempia ihmisiä tai psykedeliaa tai jotain". Marjaana Mykkäsen ohjelmassa olivat äänessä muun muassa Jyrki Lehtola, Rami Kuusinen, Anneli Nygren ja Jari Kauppinen.

Pelle ei enää laula näit hirveitä valitusvirsiä. Se keskittyy enemmän siihen et pitäisi olla parempia ihmisiä tai psykedeliaa tai jotain.― Jari Kauppinen pienlehtien tekijöiden keskustelussa 10.2.1981

Popimpaan tai progressiivisempaan suuntaan siirtyneiden punkbändien tilalle tuli toisia, jotka eivät tinkineet punkin alkuperäisistä musiikillista ihanteista. Itähelsinkiläisen Laman huippunopeudella esittämät kappaleet ennakoivat jo 1980-luvun hardcorea. Porilainen Appendix kuului suomipunkin 1980-lukulaiseen hardcore-sukupolveen, joka otti kovaäänisen, yksinkertaisen ja rujon musiikin liekin varjeltavakseen.

Lue lisää:

"Rentturockin" raaka räiske vaati Iltatähdeltä totuttelua

Vuonna 1982 Iltatähdessä pohdittiin, oliko punk pelastanut rock and rollin. Viisi vuotta aiemmin ohjelma oli vielä päivitellyt tämän "rähjä-" tai "rentturockin" meluisuutta ja sen edustajien ulkonäköä.

Kommentit
  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

  • Testaa tietämyksesi Linnan juhlista pintaa syvemmältä

    Oletko Linnan juhlien konkari vai untuvikko?

    Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi vuonna 1919 ja tie miljoonien tv-katsojien seuraamaksi kättelyohjelmaksi on ollut monivaiheinen. Mitä ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtui, milloin juhlat peruttiin laman vuoksi ja kuka oli ensimmäinen rokkari Linnassa?

  • Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

    Pentti Linkola havahtui luonnon tilaan jo 1950-luvulla.

    Syväekologi Pentti Linkolaa on usein nimitetty Suomen sitkeimmäksi ellei peräti ainoaksi todelliseksi toisinajattelijaksi. Tähän artikkeliin on koottu haastatteluja ja dokumentteja hänen ajattelustaan 50 vuoden ajalta ajalta. Sen ydinsanoma ei ole muuttunut: ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Ilmastonmuutos on herättänyt monet miettimään tarkemmin hänen viestiään, joka ei ole kevyt eikä mukava, mutta järkyttävällä tavalla ajattomaksi osoittautunut.

  • Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

    Mooren kurssi Helsingissä johti Merin juontajaksi Yleen.

    Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

  • Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa – pianisti Meri Louhos muistelee

    Oppilaasta Merikannon musiikin kantaesittäjäksi.

    Innokas sivuaineiden opiskelija Meri Louhos opiskeli soinnutusta Selim Palmgrenilla ja kontrapunktia Aarre Merikannolla. Myöhemmin Meri kohtasi syöpää sairastavan Merikannon kolmannen pianokonserton kantaesityksen yhteydessä, vain kuukausia ennen säveltäjän kuolemaa 1958.

  • Veli Vänä ja Veli Peltsi satuilivat radiossa lyhyitä perinnetarinoita

    Kuulemme perinteikkäitä satuja Euroopasta ja kauempaakin.

    Ylen Ykkösellä kuultiin vuonna 1992 lyhyitä sovituksia yhdysvaltalaisen Joel Chandler Harrisin luomista eläintarinoista sekä Grimmin veljesten keräämistä kansansaduista. Mahtuipa joukkoon yksi kotimainenkin perinnetarina. Satusetinä toimivat muun muassa Nalle Puhien sekä Pekka Töpöhäntien elävöittäjinäkin kunnostautuneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen.

  • Tilaa tiedolle ja harrastamiselle – kirjastoissa rakennetaan demokratian kivijalkaa

    1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto vie tiedon valtatielle

    Kun tv-arkiston kokoelmista etsitään ohjelmia kirjastoista, ollaan todellisen metatiedon ja metatason äärellä. Elävän arkiston koosteen kirjastoissa asuu tieto ja sivistys sekä suomalaisten yhtäläinen mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. 1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto on väylä tiedon valtatielle ja kirjastoauto nopea laajakaista ennen internetin valtakautta. Kirjastossa rakentuu demokratian kivijalka, ja se on myös avoin tila ajattelulle ja harrastamiselle.

  • "So you think you can stone me and spit in my eye!" – Luuletko tuntevasi Queenin kappaleet? Testaa tietämyksesi

    Tunnetko suosikkiyhtyeen kappaleet?

    Satoja miljoonia myytyjä levyjä. Bändin jokaisen jäsenen säveltämiä listaykkösiä. Platinaa, kultaa ja korvamatoja. Brittiläinen Queen on kiistatta yksi historian suurimmista yhtyeistä. Mutta tunnetko Sinä suosikkiyhtyeen kappaleet? Elävä arkisto kokosi kolmetoista Queenin biisiä tunnistettavaksi visaiseen lyriikkatestiin.

  • "Päivät ovat yhtä pieniä kaikkialla ja niiden muoto on suppilon" – Leena Krohnin teokset sykähdyttävät myös radiossa

    Leena Krohnin radiodraamoissa kohtaavat tuttuus ja vieraus.

    Leena Krohn on raskaansarjan kirjailija, esseisti ja – asiaa selvittäneen yleisradioyhtiön mukaan – myös arvostettu ajattelija. Krohnin viiden vuosikymmenen mittaisen kirjailijanuran herkkupaloista on päästy ajoittain nauttimaan myös radioiden äärellä. Näistä neljä on nyt julkaistu uudelleenkuultavaksi Areenaan.