Hyppää pääsisältöön

Punk kotoutui Suomeen peloista ja pahastuksesta huolimatta

Kuvakollaasi punkiin ja uuteen aaltoon liittyvistä tv-ohjelmista.
Kuvakollaasi punkiin ja uuteen aaltoon liittyvistä tv-ohjelmista. Kuva: Yle kuvanauha punk,rock,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus,1970-luku,1980-luku

Energisyyden ja musiikillisen suoraviivaisuuden nimiin vannova punk rock kohtasi otollisen maaperän 1970-luvun lopun lama-Suomessa. Se törmäsi aluksi myös ennakkoluuloihin: uusi villitys leimattiin vaaralliseksi väkivaltaviihteeksi ja anarkiaksi.

Punk rockin ahkerimpia puolestapuhujia Suomessa oli Soundi-lehden toimittaja Mikko Montonen, joka teki aiheesta Ylelle radio-ohjelman lokakuussa 1977.

Punk ei ollut vain musiikillinen ilmiö vaan myös tapa saada äänensä kuuluville, Montonen määrittää. Nopea ja kovaääninen tyyli, jossa soittohalu oli tärkeämpää kuin taito, oli reaktio yleisöstään vieraantunutta valtavirran rockia vastaan. Samalla se ilmaisi nuorten ahdistusta ja epävarmuutta yhteiskunnassa, jolla ei ollut heille paljoa tarjottavanaan.

Montonen jäljittää ohjelmassaan punkin musiikilliset juuret 1960-luvun rapakontakaiseen garagerockiin, jota innoitti Kinksin ja Troggsin kaltaisten englantilaisbändien yksinkertainen iskevyys. Seuraavalla vuosikymmenellä amerikkalaiset The Stooges, New York Dolls tai Ramones inspiroivat puolestaan brittiläisen punkin pioneereja, vaikka saarivaltakunnassa laji saikin usein poliittisemman sisällön kuin Amerikassa. Brittiyhtyeistä ohjelmassa esitellään mm. Clash, Buzzcocks, Boomtown Rats ja tietenkin Sex Pistols, joka suomalaismediassa nousi punk rockin keskeisimmäksi edustajaksi.

Vuosi 1977 on ollut rockille pirteintä aikaa yli vuosikymmeneen. Punk rock on kiistatta tämän päivän rockin keskipiste.― Toimittaja Mikko Montonen radio-ohjelmassa 1977

Kotimaisen "esipunkin" edustajana voi pitää Mauri "Moog" Konttisen ja Pertti "Veltto" Virtasen luotsaamaa Virtanen-yhtyettä. Iltatähti-ohjelman juontaja Matti Kyllönen katsoikin vuonna 1978, ettei Sex Pistolsissa ollut enää mitään uutta Velton ja hänen kotimaisten sielunveljiensä jälkeen: "Siitä ei poika enää punkkene."

On sanottu, että aito punkrokkari vihaa kaikkea mikä tulee vastaan. Pitääkö paikkansa?― Toimittaja Mirja Pyykkö Sleepy Sleepersille A-studiossa 23.9.1977

Punkin suoraviivaisuus, amatöörimäisyys ja uhoavat elkeet herättivät kunnianhimoisemman ja "syvällisemmän" rockmusiikin ystävissä alkuun hymyilyä. Kun uutta tyyliä harvakseltaan esiteltiin Iltatähdessä, sitä pidettiin lähinnä kummallisena erikoisuutena.

Syksyn 1977 kuluessa uutiset joillakin brittiläisillä punk-keikoilla sattuneista väkivaltaisuuksista ja punkin shokkitaktiikasta – anarkistisista iskulauseista, hakaneulakoristeista ja joidenkin fanien käyttämistä hakaristeistä – herättivät myös valtajulkisuuden kiinnostuksen. Omilla esiintymisillään pahennusta herättänyt Sleepy Sleepers yhdistettiin punk-ilmiöön, ja bändi joutui A-studion haastattelussa syyskuussa 1977 vastaamaan syytöksiin "ajamastaan" väkivallasta ja anarkiasta.

Iltaa taas. Avoimesti anarkiaa ja väkivaltaa viljelevä punkmuoti valuu Suomeen.― Toimittaja Risto Heikkilä Ajankohtaisessa Kakkosessa 12.1.1978

Vastakkainasettelu kärjistyi tammikuussa 1978, kun Sex Pistolsin ilmoitettiin saapuvan konsertoimaan Suomeen. Lehtitietojen hälyttäminä Lastensuojelun Keskusliitto ja poliittiset varhaisnuorisojärjestöt vaativat yhtyeen pysäyttämistä rajalle, ja lopulta siltä evättiinkin työlupa.

Ajankohtainen Kakkonen maalasi Sex Pistolsista kuvan rikollisina, joiden kannattajat pukeutuivat "fasistisiin uniformuihin". Punkmuoti oli "väkivaltaviihteen" laji. Kirjeenvaihtaja Erkki Toivasen samanpäiväinen uutisraportti Lontoon "punkkiksista" esitteli huomattavasti tyynemmin punkin sosiaalista taustaa.

Mä tahdon sanoa asiat halki.― Pelle Miljoona Ajankohtaisessa Kakkosessa 16.5.1978

Sex Pistolsin maahantulon kieltäminen ei tietenkään "nitistänyt punkkia", kuten oli oletettu. Ajankohtainen Kakkonen esitteli toukokuussa 1978 suomipunkin pioneerin Pelle Miljoonan, jota oireellisesti haastateltiin nuorisotyöttömyydestä kertovassa jutussa. Punkin ja sosiaalipolitiikan kytkentä kesti pitkään. Alkuvaiheen toinen suuri nimi Eppu Normaali oli liikkeellä selvästi humoristisemmalla otteella.

Vähemmälle mediahuomiolle jäi Suomen ensimmäinen levyttämään päässyt punkbändi Briard, jossa soitti tuolloin 15-vuotias Andy McCoy. Andy ja solisti Pete Malmi muistelivat uranuurtajayhtyeen vaiheita sumeasti Radiomafian haastattelussa vuonna 1996.

Jokainen osaa soittaa

Energisyyden ja rosoisuuden nimeen vannova punk kasvatti Suomessa kokonaisen uuden soittajasukupolven. "Jokainen osaa soittaa", olikin yksi iskulauseista. Levyttämään päässeiden bändien kirjo laajeni koko maan kattavaksi. Helsingin ulkopuolelta tulivat Pellen ja Eppujen lisäksi mm. salolainen Vaavi, kouvolalainen Loose Prick, pihtiputaalainen rockin SM-voittaja Ratsia, tamperelaiset Kollaa Kestää, Karanteeni ja Sensuuri, jonka riveissä aloitti uransa Popeda-kitaristi Costello Hautamäki.

Käsitteellä "uusi aalto" alettiin jo varhaisessa vaiheessa kuvata bändejä, jotka eivät täyttäneet punk rockin tiukimpia muodollisia kriteerejä, mutta jotka kuitenkin haluttiin ymmärtää kuuluviksi samaan musiikillis-sosiaaliseen liikehdintään. Suoraviivaisinta punkia monimuotoisempaa musiikkia tekivät esimerkiksi jyväskyläläisen Se-yhtyeen Yari Knuutinen ja helsinkiläinen Woude. Myöskään Maukka Perusjätkä ei väittänyt edustavansa punkia mutta kuului bändeineen silti kiistatta uuden aallon keskeisiin ilmiöihin. Iskulauseesta "Tahdon sotaa apatiaa vastaan" tuli kokonaisen sukupolven tunnus, jota myös media ja hyvää tarkoittavat poliitikot toistelivat.

Johtavat punkbändit laajensivat alkuvaiheen jälkeen ilmaisuaan varsin nopeasti muuttuen samalla osaksi suomirockin valtavirtaa. Eppu Normaalin kappaleihin hiipi huumoriin verhottua romantiikkaa ja popmaista melodisuutta. Pelle Miljoona Oy:n lopullinen irtiotto peruspunkista oli syntetisoijalla maustettu romanttinen suurhitti Moottoritie on kuuma. Rockin SM-kisasta uuden aallon kärkeen noussut Hassisen Kone erosi soittotaidoiltaan ja musiikilliselta ajattelultaan monista varhaisemmista lajitovereistaan.

"Rämppämusiikki" synnyttää pilaa ja pahennusta

Aiempien nuorisomuotien tapaan punkista tehtiin myös pilaa. Fiktiivistä Henkka-supertähteä esittävä Heikki Kinnunen tutustutti tv-katsojat johonkin, minkä yhteyksiä punkiin on jälkikäteen hieman vaikea hahmottaa. Varttuneemman yleisön suosima Aikamiehet-kuoro (tunnettu 1960-luvun valssihitistään Iltatuulen viesti) tulkitsi Hepskukkuu-viihdeohjelmassa Maukka Perusjätkän menestyskappaleen Säpinää.

Punkliike on vastalause siihen kehitykseen, missä kaikki on samaa mieltä kaikesta.― Fil. tri Esa Saarinen 30.3.1981

Varttuneemmissa tai muuten ulkopuolisissa punk ja uusi aalto herättivät monenlaisia reaktioita. Moniin uusiin ilmiöihin myönteisesti suhtautunut tangosäveltäjä Toivo Kärki kertoo punkin myötä pudottautuneensa omatoimisesti kärryiltä. "Kun tehdään musiikkia, jota soitetaan hirvittävän huonosti, lauletaan falskisti ja uhotaan vaan periaatteessa jotakin vastaan, se ei minua henkilökohtaisesti kiinnosta."

Toisaalta punkin energisyyteen alettiin 1980-luvun alussa vedota muillakin kulttuurin alueilla, laulujen ajankohtainen sisältö yhdistyi mm. nuoriso-, suurvalta- ja ympäristöpoliittisiin teemoihin, ja punkista tuli intellektuaalisen keskustelun aihe. Filosofi Esa Saarinen näki punkin ja sen inspiroimat pienlehdet protestina kulttuurista ja poliittista "pysähtyneisyyttä" vastaan. Täysin vastakkaista kantaa edustava kulttuurikriitikko Dan Steinbock piti koko vaihtoehtolehdistöä "anaalis-eroottisena teekkarihuumorina" ja erityisesti punkia sen tekohurskaimpana muotona.

Kyllä on murheellista, että tuollaista roskaa syötetään nuorisollemme.
― Toimittaja Maija Dahlgren Hassisen Koneesta 9.10.1981

Syksyllä 1981 syttyi suorastaan pienimuotoinen kulttuurisota, joka koski Ylen Rockradion soittamaa uuden aallon musiikkia. Kiista alkoi toimittaja Anneli Tempakan kritisoitua Rockradion ohjelmien kielenkäyttöä ja niissä kuultujen laulujen sisältöä. Lisää löylyä löi Maija Dahlgren, jonka ohjelmassa päiviteltiin nuorisomusiikin "rääkymistä", "törkyä" ja "räikeää käännytystyötä". Esimerkkeinä kuvatun kaltaisesta "rämppämusiikista" Dahlgren esitteli Hassisen Koneen ja Wouden sanoituksia.

Punkin alkuenergian laannuttua usko sen kapinahenkeen ja muutosvoimaan laimeni. Helmikuussa 1981 televisioidussa keskustelussa uuden aallon myötä nousseiden pienlehtien tekijät toteavat ironisesti, että Pelle Miljoonakin oli siirtynyt "valitusvirsistä siihen että pitäisi olla parempia ihmisiä tai psykedeliaa tai jotain". Marjaana Mykkäsen ohjelmassa olivat äänessä muun muassa Jyrki Lehtola, Rami Kuusinen, Anneli Nygren ja Jari Kauppinen.

Pelle ei enää laula näit hirveitä valitusvirsiä. Se keskittyy enemmän siihen et pitäisi olla parempia ihmisiä tai psykedeliaa tai jotain.― Jari Kauppinen pienlehtien tekijöiden keskustelussa 10.2.1981

Popimpaan tai progressiivisempaan suuntaan siirtyneiden punkbändien tilalle tuli toisia, jotka eivät tinkineet punkin alkuperäisistä musiikillista ihanteista. Itähelsinkiläisen Laman huippunopeudella esittämät kappaleet ennakoivat jo 1980-luvun hardcorea. Porilainen Appendix kuului suomipunkin 1980-lukulaiseen hardcore-sukupolveen, joka otti kovaäänisen, yksinkertaisen ja rujon musiikin liekin varjeltavakseen.

Lue lisää:

"Rentturockin" raaka räiske vaati Iltatähdeltä totuttelua

Vuonna 1982 Iltatähdessä pohdittiin, oliko punk pelastanut rock and rollin. Viisi vuotta aiemmin ohjelma oli vielä päivitellyt tämän "rähjä-" tai "rentturockin" meluisuutta ja sen edustajien ulkonäköä.

Kommentit
  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Rouva Lehtovirta voi mielestäni hyvin, ainakaan hän ei ole kuollut” – kuunnelmasarja Osasto 3 nyt Areenassa

    Jorma Palon käsikirjoittamassa sarjassa tulee ruumiita.

    Sairaalasarja on radiodraaman muotona harvinainen - pitkillä käytävillä kiitävät sairaalasängyt ja defibilaattorin iskut näkyvät olevan huomattavasti suositumpia kuvana kuin äänenä. Onneksi Ylen arkistosta löytyy ainakin yksi pioneerituotos: Jorma Palon käsikirjoittama ja Rauni Rannan ohjaama kuunnelmasarja Osasto 3 vuosilta 1988 ja 1989.

  • Muistamme Eduard Uspenskia toivotuilla kuunnelmilla

    Fedja-setä ja krokotiili Gena seikkailevat jälleen.

    Eduard Uspenski (1937–2018) oli venäläinen kirjailija, jonka luomista hahmoista rakastetuin lienee Fedja-setä, aikuismainen pikkupoika, kissoineen ja koirineen sekä krokotiili Gena ikimuistoisine syntymäpäivälauluineen. Kirjailijan muistoa kunnioittaen, julkaisimme kolme Uspenskin kirjoihin perustuvaa kuunnelmasarjaa Areenaan.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

  • Äiti peloton -dokumentti kertoo Makedoniasta paenneen äidin tarinan

    Ibadet Faziolova perheineen saapui pakolaisena Suomeen 1992.

    Tosi tarina: Äiti peloton (2003) kertoo Makedoniasta pakolaisena tulleen Ibadet Faziolovan elämästä Suomessa. Jaana Jetzingerin ohjaaman puolen tunnin pituisen jakson aikana Faziolova kertoo tarinansa – miten hän pääsi eroon naisiin kohdistuvista ahtaista lokeroista ja miten hän aloitti uuden, vapaan elämän. Makedonian albaani Ibadet Faziolova saapui pakolaisena Suomeen vuonna 1992.

  • Onko anorektikko kontrolliyhteiskunnan mallioppilas, Asta Leppä?

    Asta Leppä Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Toimittaja-kirjailija Asta Leppä puhuu anoreksiasta, riittämättömyydestä ja puolison äkillisestä kuolemasta. Miten selvitä tragediasta kahden lapsen kanssa, ja miksi onnellisuus johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Maagisia kaupunkileikkejä ja salakavalaa valistusta – Ihmeellinen Ilokylä nyt Areenassa!

    1960-lapselle television leikki tuntui maagiselta.

    Isän tekemät puujalat ja liiterin edustan lankkukeinu eivät enää innostaneet, kun televisiossa Ilokylän tenavat seikkailivat kattokeinuissa ja polkivat polkuautoa. Ilokylä-ohjelmat saivat maaseudun lapsen kaipaamaan kaupunkiin. Toivotut: Lääkäri Pilleri ja tenavia Ilokylästä Siihen aikaan kun äiti television osti...

  • Aravalaina, pulsaattori ja nuoren perheen rahahuolet – Heikki ja Kaija pysyvästi Areenassa

    Heikki ja Kaija ovat moderni 1960-luvun pariskunta.

    Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä.