Hyppää pääsisältöön

Punk kotoutui Suomeen peloista ja pahastuksesta huolimatta

Kuvakollaasi punkiin ja uuteen aaltoon liittyvistä tv-ohjelmista.
Kuvakollaasi punkiin ja uuteen aaltoon liittyvistä tv-ohjelmista. Kuva: Yle kuvanauha punk,rock,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus,1970-luku,1980-luku

Energisyyden ja musiikillisen suoraviivaisuuden nimiin vannova punk rock kohtasi otollisen maaperän 1970-luvun lopun lama-Suomessa. Se törmäsi aluksi myös ennakkoluuloihin: uusi villitys leimattiin vaaralliseksi väkivaltaviihteeksi ja anarkiaksi.

Punk rockin ahkerimpia puolestapuhujia Suomessa oli Soundi-lehden toimittaja Mikko Montonen, joka teki aiheesta Ylelle radio-ohjelman lokakuussa 1977.

Punk ei ollut vain musiikillinen ilmiö vaan myös tapa saada äänensä kuuluville, Montonen määrittää. Nopea ja kovaääninen tyyli, jossa soittohalu oli tärkeämpää kuin taito, oli reaktio yleisöstään vieraantunutta valtavirran rockia vastaan. Samalla se ilmaisi nuorten ahdistusta ja epävarmuutta yhteiskunnassa, jolla ei ollut heille paljoa tarjottavanaan.

Montonen jäljittää ohjelmassaan punkin musiikilliset juuret 1960-luvun rapakontakaiseen garagerockiin, jota innoitti Kinksin ja Troggsin kaltaisten englantilaisbändien yksinkertainen iskevyys. Seuraavalla vuosikymmenellä amerikkalaiset The Stooges, New York Dolls tai Ramones inspiroivat puolestaan brittiläisen punkin pioneereja, vaikka saarivaltakunnassa laji saikin usein poliittisemman sisällön kuin Amerikassa. Brittiyhtyeistä ohjelmassa esitellään mm. Clash, Buzzcocks, Boomtown Rats ja tietenkin Sex Pistols, joka suomalaismediassa nousi punk rockin keskeisimmäksi edustajaksi.

Vuosi 1977 on ollut rockille pirteintä aikaa yli vuosikymmeneen. Punk rock on kiistatta tämän päivän rockin keskipiste.― Toimittaja Mikko Montonen radio-ohjelmassa 1977

Kotimaisen "esipunkin" edustajana voi pitää Mauri "Moog" Konttisen ja Pertti "Veltto" Virtasen luotsaamaa Virtanen-yhtyettä. Iltatähti-ohjelman juontaja Matti Kyllönen katsoikin vuonna 1978, ettei Sex Pistolsissa ollut enää mitään uutta Velton ja hänen kotimaisten sielunveljiensä jälkeen: "Siitä ei poika enää punkkene."

On sanottu, että aito punkrokkari vihaa kaikkea mikä tulee vastaan. Pitääkö paikkansa?― Toimittaja Mirja Pyykkö Sleepy Sleepersille A-studiossa 23.9.1977

Punkin suoraviivaisuus, amatöörimäisyys ja uhoavat elkeet herättivät kunnianhimoisemman ja "syvällisemmän" rockmusiikin ystävissä alkuun hymyilyä. Kun uutta tyyliä harvakseltaan esiteltiin Iltatähdessä, sitä pidettiin lähinnä kummallisena erikoisuutena.

Syksyn 1977 kuluessa uutiset joillakin brittiläisillä punk-keikoilla sattuneista väkivaltaisuuksista ja punkin shokkitaktiikasta – anarkistisista iskulauseista, hakaneulakoristeista ja joidenkin fanien käyttämistä hakaristeistä – herättivät myös valtajulkisuuden kiinnostuksen. Omilla esiintymisillään pahennusta herättänyt Sleepy Sleepers yhdistettiin punk-ilmiöön, ja bändi joutui A-studion haastattelussa syyskuussa 1977 vastaamaan syytöksiin "ajamastaan" väkivallasta ja anarkiasta.

Iltaa taas. Avoimesti anarkiaa ja väkivaltaa viljelevä punkmuoti valuu Suomeen.― Toimittaja Risto Heikkilä Ajankohtaisessa Kakkosessa 12.1.1978

Vastakkainasettelu kärjistyi tammikuussa 1978, kun Sex Pistolsin ilmoitettiin saapuvan konsertoimaan Suomeen. Lehtitietojen hälyttäminä Lastensuojelun Keskusliitto ja poliittiset varhaisnuorisojärjestöt vaativat yhtyeen pysäyttämistä rajalle, ja lopulta siltä evättiinkin työlupa.

Ajankohtainen Kakkonen maalasi Sex Pistolsista kuvan rikollisina, joiden kannattajat pukeutuivat "fasistisiin uniformuihin". Punkmuoti oli "väkivaltaviihteen" laji. Kirjeenvaihtaja Erkki Toivasen samanpäiväinen uutisraportti Lontoon "punkkiksista" esitteli huomattavasti tyynemmin punkin sosiaalista taustaa.

Mä tahdon sanoa asiat halki.― Pelle Miljoona Ajankohtaisessa Kakkosessa 16.5.1978

Sex Pistolsin maahantulon kieltäminen ei tietenkään "nitistänyt punkkia", kuten oli oletettu. Ajankohtainen Kakkonen esitteli toukokuussa 1978 suomipunkin pioneerin Pelle Miljoonan, jota oireellisesti haastateltiin nuorisotyöttömyydestä kertovassa jutussa. Punkin ja sosiaalipolitiikan kytkentä kesti pitkään. Alkuvaiheen toinen suuri nimi Eppu Normaali oli liikkeellä selvästi humoristisemmalla otteella.

Vähemmälle mediahuomiolle jäi Suomen ensimmäinen levyttämään päässyt punkbändi Briard, jossa soitti tuolloin 15-vuotias Andy McCoy. Andy ja solisti Pete Malmi muistelivat uranuurtajayhtyeen vaiheita sumeasti Radiomafian haastattelussa vuonna 1996.

Jokainen osaa soittaa

Energisyyden ja rosoisuuden nimeen vannova punk kasvatti Suomessa kokonaisen uuden soittajasukupolven. "Jokainen osaa soittaa", olikin yksi iskulauseista. Levyttämään päässeiden bändien kirjo laajeni koko maan kattavaksi. Helsingin ulkopuolelta tulivat Pellen ja Eppujen lisäksi mm. salolainen Vaavi, kouvolalainen Loose Prick, pihtiputaalainen rockin SM-voittaja Ratsia, tamperelaiset Kollaa Kestää, Karanteeni ja Sensuuri, jonka riveissä aloitti uransa Popeda-kitaristi Costello Hautamäki.

Käsitteellä "uusi aalto" alettiin jo varhaisessa vaiheessa kuvata bändejä, jotka eivät täyttäneet punk rockin tiukimpia muodollisia kriteerejä, mutta jotka kuitenkin haluttiin ymmärtää kuuluviksi samaan musiikillis-sosiaaliseen liikehdintään. Suoraviivaisinta punkia monimuotoisempaa musiikkia tekivät esimerkiksi jyväskyläläisen Se-yhtyeen Yari Knuutinen ja helsinkiläinen Woude. Myöskään Maukka Perusjätkä ei väittänyt edustavansa punkia mutta kuului bändeineen silti kiistatta uuden aallon keskeisiin ilmiöihin. Iskulauseesta "Tahdon sotaa apatiaa vastaan" tuli kokonaisen sukupolven tunnus, jota myös media ja hyvää tarkoittavat poliitikot toistelivat.

Johtavat punkbändit laajensivat alkuvaiheen jälkeen ilmaisuaan varsin nopeasti muuttuen samalla osaksi suomirockin valtavirtaa. Eppu Normaalin kappaleihin hiipi huumoriin verhottua romantiikkaa ja popmaista melodisuutta. Pelle Miljoona Oy:n lopullinen irtiotto peruspunkista oli syntetisoijalla maustettu romanttinen suurhitti Moottoritie on kuuma. Rockin SM-kisasta uuden aallon kärkeen noussut Hassisen Kone erosi soittotaidoiltaan ja musiikilliselta ajattelultaan monista varhaisemmista lajitovereistaan.

"Rämppämusiikki" synnyttää pilaa ja pahennusta

Aiempien nuorisomuotien tapaan punkista tehtiin myös pilaa. Fiktiivistä Henkka-supertähteä esittävä Heikki Kinnunen tutustutti tv-katsojat johonkin, minkä yhteyksiä punkiin on jälkikäteen hieman vaikea hahmottaa. Varttuneemman yleisön suosima Aikamiehet-kuoro (tunnettu 1960-luvun valssihitistään Iltatuulen viesti) tulkitsi Hepskukkuu-viihdeohjelmassa Maukka Perusjätkän menestyskappaleen Säpinää.

Punkliike on vastalause siihen kehitykseen, missä kaikki on samaa mieltä kaikesta.― Fil. tri Esa Saarinen 30.3.1981

Varttuneemmissa tai muuten ulkopuolisissa punk ja uusi aalto herättivät monenlaisia reaktioita. Moniin uusiin ilmiöihin myönteisesti suhtautunut tangosäveltäjä Toivo Kärki kertoo punkin myötä pudottautuneensa omatoimisesti kärryiltä. "Kun tehdään musiikkia, jota soitetaan hirvittävän huonosti, lauletaan falskisti ja uhotaan vaan periaatteessa jotakin vastaan, se ei minua henkilökohtaisesti kiinnosta."

Toisaalta punkin energisyyteen alettiin 1980-luvun alussa vedota muillakin kulttuurin alueilla, laulujen ajankohtainen sisältö yhdistyi mm. nuoriso-, suurvalta- ja ympäristöpoliittisiin teemoihin, ja punkista tuli intellektuaalisen keskustelun aihe. Filosofi Esa Saarinen näki punkin ja sen inspiroimat pienlehdet protestina kulttuurista ja poliittista "pysähtyneisyyttä" vastaan. Täysin vastakkaista kantaa edustava kulttuurikriitikko Dan Steinbock piti koko vaihtoehtolehdistöä "anaalis-eroottisena teekkarihuumorina" ja erityisesti punkia sen tekohurskaimpana muotona.

Kyllä on murheellista, että tuollaista roskaa syötetään nuorisollemme.
― Toimittaja Maija Dahlgren Hassisen Koneesta 9.10.1981

Syksyllä 1981 syttyi suorastaan pienimuotoinen kulttuurisota, joka koski Ylen Rockradion soittamaa uuden aallon musiikkia. Kiista alkoi toimittaja Anneli Tempakan kritisoitua Rockradion ohjelmien kielenkäyttöä ja niissä kuultujen laulujen sisältöä. Lisää löylyä löi Maija Dahlgren, jonka ohjelmassa päiviteltiin nuorisomusiikin "rääkymistä", "törkyä" ja "räikeää käännytystyötä". Esimerkkeinä kuvatun kaltaisesta "rämppämusiikista" Dahlgren esitteli Hassisen Koneen ja Wouden sanoituksia.

Punkin alkuenergian laannuttua usko sen kapinahenkeen ja muutosvoimaan laimeni. Helmikuussa 1981 televisioidussa keskustelussa uuden aallon myötä nousseiden pienlehtien tekijät toteavat ironisesti, että Pelle Miljoonakin oli siirtynyt "valitusvirsistä siihen että pitäisi olla parempia ihmisiä tai psykedeliaa tai jotain". Marjaana Mykkäsen ohjelmassa olivat äänessä muun muassa Jyrki Lehtola, Rami Kuusinen, Anneli Nygren ja Jari Kauppinen.

Pelle ei enää laula näit hirveitä valitusvirsiä. Se keskittyy enemmän siihen et pitäisi olla parempia ihmisiä tai psykedeliaa tai jotain.― Jari Kauppinen pienlehtien tekijöiden keskustelussa 10.2.1981

Popimpaan tai progressiivisempaan suuntaan siirtyneiden punkbändien tilalle tuli toisia, jotka eivät tinkineet punkin alkuperäisistä musiikillista ihanteista. Itähelsinkiläisen Laman huippunopeudella esittämät kappaleet ennakoivat jo 1980-luvun hardcorea. Porilainen Appendix kuului suomipunkin 1980-lukulaiseen hardcore-sukupolveen, joka otti kovaäänisen, yksinkertaisen ja rujon musiikin liekin varjeltavakseen.

Lue lisää:

"Rentturockin" raaka räiske vaati Iltatähdeltä totuttelua

Vuonna 1982 Iltatähdessä pohdittiin, oliko punk pelastanut rock and rollin. Viisi vuotta aiemmin ohjelma oli vielä päivitellyt tämän "rähjä-" tai "rentturockin" meluisuutta ja sen edustajien ulkonäköä.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.