Hyppää pääsisältöön

Maisteri hurmioituu näyttelyssä

Ilja Repinin muotokuva säveltäjä Modest Musorgskista
Ilja Repinin muotokuva säveltäjä Modest Musorgskista Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä,Modest Musorgski

Stendhalin sydroomaksi kutsutaan tilaa, johon voi joutua voimakkaan ja liiallisen taide-elämyksen äärellä. Syndrooman oireita ovat heikotus, pahoinvointi, paniikki, sekavuus ja sydämentykytys.

Stendhalin syndrooma on nimetty samannimisen ranskalaiskirjailijan mukaan, joka kärsi oireyhtymästä matkallaan Firenzessä. Jotakin samantyyppistä koki myös säveltäjä Modest Musorgski, kun hän vieraili hiljattain kuolleen ystävänsä Viktor Hartmannin muistonäyttelyssä Pietarin kuvataideakatemiassa. Stendhal kuvasi kokemustaan kirjassaan, Musorgski puolestaan sävelsi pianosarjan Näyttelykuvia.

Tästä taiteen extreme-elämyksestä voi saada aavistuksen myös tutkimalla yllä olevaa Ilja Repinin maalaamaa muotokuvaa Musorgskista. Maisteri Lindgren kuvailee maalausta näin: "Tuota taulua ei tarvitse katsoa kuin kotvasen aikaa, kun jo alkaa haistaa vanhan viinan ja sipulin, tai sen hajun, joka laajalti myös mieskuorokonsertin jälkeisenä aamuna tunnetaan. Ja jos vielä pystymme katsomaan taulua, alamme vajota Stendhalin syndroomaan silkasta myötätunnosta taulun esittämän henkilön tilaa kohtaan. Vapinaa, tärinää, sydämentykytystä, päänsärkyä, heikotusta, kuvotusta, väsymystä, heikotusta – tiedättehän."

Maisteri Lindgrenin esitelmä Musorgskista, Stendhalista ja hurmioitumisesta kuullaan Yle Radio 1:ssä keskiviikkona klo 11. Ohjelmassa soivat musiikkinäytteet ovat tässä kuunneltavissa kokonaisuudessaan.

"Musorgski käveli näyttelyyn, suunnilleen tällaista vauhtia, kenties hieman huojuen, sillä tahtilaji on 11/4."

"Stendhal käveli koilliseen. Kenties tempossa moderato commodo assai e con delicatezza, vaihdellen tahtilajeja 5/4 ja 6/4."

"Sekavassa hurmoksen tilassa, sydän epärytmisesti tykyttäen, otsalohkot jymisten Stendhal, tuo pieni, pyöreä 28-vuotias miespolo hoiperteli Sibyllojensa alapuolella B-duurissa moderato non tanto, pesamente."

"Stendhal itse horjui nyt ulos kirkosta palvelijansa saattelemana. Hänellä oli sydämentykytystä, hän tunsi itsensä uupuneeksi ja pelkäsi kaatuvansa. Tahtilaji vaihteli tuon tuosta, ollen milloin 5/4, milloin 6/4 tai jopa 7/4 ja sävellaji luiskahti d-molliin."

"Sitten Stendhal tunsi jo voivansa paremmin ja käveli kotiin B-duurissa tahtilajinaan 11/4 tempossa Allegro giusto, nel modo russico, poco sostenuto."

"Yksi kuuluisista elohopean uhreista on Niccolò Paganini, viuluvirtuoosi, joka pukeutui pitkään takkiin, ei frakkiin, vaan takkiin, antoi pitkien hiustensa heilua kuin hevimuusikolla ja piti usein soittaessaankin nenällä sinilinssisiä laseja, jotta valo ei ärsyttäisi hänen herkkiä silmiään. Moni piti hänen musiikkiaan selvänä osoituksena mielenvikaisuudesta."

"Se neljäs osa, jota Musorgski kirjettä kirjoittaessaan oli säveltämässä, on nimeltään Härkävaunut, ja siinä on klassinen kulkue-efekti: joku lähestyy kaukaa, kulkee ohi ja häipyy tuonne jonnekin. – – Ja kun koko orkesteri soittaa tämän, Ravel panee tuuban soittamaan soolon, sillä tämä koko ajan hieman liian korkealla liikkuva melodia on tuuballe raskas ja vaikea, kuten härkäeläimille vaunujen kiskominen mudassa."

"Musorgski ei pannut vaunuja tulemaan kaukaisuudesta, vaan aloittaa pianoversionsa suoraan täydestä fortissimosta, ikään kuin pahuksenmoisessa kuravellissä etenevät vaunut läiskähtäisivät suoraan silmiemme eteen ilman etukäteisvaroitusta."

"Todennäköisesti Musorgski olisi ihastunut hurmoksellisuuteen saakka, jos olisi päässyt kuulemaan, miten Maurice Ravel luo osassa Vanha linna keskiaikaista tunnelmaa ja panee yhtäkkiä saksofonin, tuon syntisen neekerijatsisoittimen, soittamaan trubaduurisävelmän."

"Yksi tunnetuimmista osista Musorgskin Näyttelykuvissa on Kuoriutuvien kananpoikien tanssi. Tämähän on aiheuttanut usealle sukupolvelle suomalaisista lapsuuden traumoja, sillä kappale soi tuon tuosta Sävelradiossa ja Lauantain toivotuissa levyissä aikana, jolloin lapselle ei tarjoutunut käpyjen ja kivien lisäksi muita virikkeitä kuin kotona pauhaavasta radiosta Rinnakais- ja Yleisohjelmaa."

"Tämä on aika kauheata soitettavaa pianolle. Tällainen nopea toisto saa letkeimmänkin pianistin ranteet kramppiin, ja musiikista helposti katoa kaikki se huolettomuus, jota siihen tarvittaisiin. Eihän tässä nyt tosiaan ole uutistoimisto Reuters raportoimassa Euroopan talous- ja pakolaisennusteista, vaan joukko ranskalaisia perheenemäntiä vaihtamassa kuulumisia aurinkoisena päivänä samalla, kun testailee tottuneesti toisella kädellä, onko tomaatti kypsä ja kurkku vielä jäntevä."

"Musorgskin ajatus on paljon vaivattomampaa toteuttaa orkesterin jousilla."

"Katakombit on itse asiassa taiteilijan omakuva. Se on mustavalkoinen lyijykynä- tai hiilipiirros, jossa Pariisin maanalaisissa vanhoissa hautaholveissa seisoo kolme tummaa hahmoa."

"Konsertissa osan [Baba Yaga] yhtäkkiset fortet eivät voi olla koskaan yllätys, sillä kapellimestari pilaa yllätyksen näyttämällä hyvissä ajoin etukäteen, että kohta paukahtaa. Mutta levyltä kuultuna tai pianolla soitettuna teho on tallella."

"Se taitaakin kuvata alkuperäisen taulun sijasta mielikuvaa mahdollisesta Kiovan portista sekä säveltäjää, kun hän Stendhalin syndroomaan sairastuneena astuu ulos Pietarin taideakatemian näyttelystä. Loppuun Ravel tarvitsee seitsemän lyömäsoittajaa."

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.