Hyppää pääsisältöön

Max Linder Kino Klassikossa

Max Linder elokuvassa Ainoastaan naisille
Max Linder elokuvan Ainoastaan naisille mainoksessa Max Linder elokuvassa Ainoastaan naisille kino klassikko

Max Linder oli elokuvakomedian ensimmäinen maailmantähti. Teeman Kino Klassikko esittää kolme Linderin elokuvaa.

Max Linderin elokuvia Kino Klassikossa

Kino Klassikko sunnuntaisin klo 18.00. Kaikki elokuvat myös Yle Areenassa 14 päivää.

14.8. Seitsemän vuoden onnettomuus, lisäkuvana Harold Lloydin Rakennustyömaa
21.8. Ainoastaan naisille
28.8. Kolme muskettisolttua

Kaikki vanhojen elokuvien ystävät tuntevat mykkäelokuvan koomikkonerot, kuten Charles Chaplinin, Buster Keatonin tai Harold Lloydin. Mutta ennen kuin yksikään heistä oli edes aloittanut filmiuraansa, oli jo eräs ranskalainen elokuvakoomikko valloittanut koko maailman. Mutta niin on Hollywoodin menestys värittänyt elokuvan historian, että tämän miehen nimi, Max Linder, on nykyisin lähes unohdettu.

Kino Klassikko esittää elokuussa kolme pitkää elokuvaa, jotka Linder teki vuosina 1921–1922 Yhdysvalloissa. Näitä elokuvia – Seitsemän vuoden onnettomuus, Ainoastaan naisille ja Kolme muskettisolttua – ei ole aikaisemmin nähty televisiossa, vaikka niistä on nähty osia ohjaajan tyttären Maud Linderin valmistamissa dokumenttielokuvissa.

Max Linder ei ollut vain ensimmäinen kansainvälinen komediatähti vaan hän vaikutti merkittävästi mykkäkauden ns. slapstick-komedian kehitykseen. Linder oli lisäksi ensimmäinen koomikko, joka kehitti oman toistuvan roolihahmonsa, samoin kuin ensimmäinen filmitähti, joka alkoi ohjata omia elokuviaan.

Max Linder elokuvassa Seitsemän vuoden onnettomuus
Max Linder ja kaksoisolento elokuvassa Seitsemän vuoden onnettomuus Max Linder elokuvassa Seitsemän vuoden onnettomuus teeman elokuvat

Esimerkiksi Chaplin tunnusti Linderin vaikutuksen komiikkaansa ja kutsui häntä “professorikseen”. Vielä Marx-veljekset tekivät hänelle oman tribuuttinsa varastamalla Seitsemän vuoden onnettomuuden peilisketsin omaan, kuuluisampaan elokuvaansa Neljä naurettavaa naapuria.

Max Linder, oikealta nimeltään Gabriel-Maximilien Leuvielle, syntyi vuonna 1883 ja toimi teatterikoulun jälkeen näyttelijänä Bordeaux’ssa ja Pariisissa. Lisätienestien hankkimiseksi hän alkoi vuonna 1904 esiintyä myös elokuvissa käyttäen tällöin salanimeä Max Linder. Muutamaa vuotta myöhemmin elokuvanäyttelemisestä oli tullut niin kannattavaa, että Linder luopui teatteritöistä.

Linder nousi ensimmäistä maailmansotaa edeltävän ajan suosituimmaksi elokuvakoomikoksi ja maailman korkeapalkkaisimmaksi elokuvatähdeksi. Hän esiintyi vuosina 1904–1914 yli 400 lyhytfilmissä ja vuoden 1910 jälkeen myös kirjoitti ja ohjasi useimmat niistä. Näin hän saattoi vapaasti kehittää ja hioa oman hahmonsa, bulevardien viiksekkään ja silinterihattuisen herrasmieskeikarin, joka tyypillisimmillään joutui aina ongelmiin ihastuessaan naisiin ja yrittäessään hurmata heitä.

Kuva elokuvasta Kolme muskettisolttua
Kolme muskettisolttua Kuva elokuvasta Kolme muskettisolttua kino klassikko

Linder oli suosionsa huipulla kun ensimmäinen maailmansota syttyi ja myös hänet kutsuttiin armeijaan. Linder haavoittui vakavasti kaasuhyökkäyksessä, joka jätti henkisiä ja fyysisiä terveysongelmia loppuelämän ajaksi.

Kun Linder sitten yritti palata elokuvan pariin, sai hän huomata, että muiden sotiessa Hollywood oli vallannut elokuvamarkkinat. Linder suuntasi itsekin Hollywoodiin, kun Essanay-studio palkkasi hänet vuonna 1916 Chaplinin seuraajaksi, mutta heikko terveys kirjaimellisesti kaatoi hänen uransa. Toivuttuaan Linder yritti uudelleen vuosina 1921–1922, jolloin hän teki nyt esitettävät, klassikkoaseman saavuttaneet kolme pitkää elokuvaa.

Mutta entinen suosio ei enää palannut. Linder palasi Ranskaan, meni naimisiin ja näytteli vielä parissa elokuvassa ennen kuin teki nuoren vaimonsa kanssa itsemurhan vuonna 1925.

Heidän tuolloin vuoden ikäinen tyttärensä Maud Linder varttui isovanhempiensa luona tietämättä paljoakaan vanhemmistaan. Vasta aikuisena hän sai tietää vanhempiensa kuolinsyyn ja jonkin aikaa myöhemmin hän näki isänsä vanhan elokuvajulisteen. Max Linder oli omalle tyttärelleen lähes yhtä tuntematon kuin koko maailmalle, mutta Maud alkoi korjata asiaa. Hän teki nyt nähtävistä elokuvista koosteen Max Linderin seurassa (1963) ja ohjasi myöhemmin myös dokumenttielokuvan Mies ja silkkipytty (1983). Linder-tietoutta hän on käynyt jakamassa myös Sodankylän elokuvajuhlilla.

Teksti: Vesa Nykänen

  • Seitsemän vuoden onnettomuus (Seven Years Bad Luck), USA 1921.
  • Ainoastaan naisille (Be My Wife), USA 1921.
  • Kolme muskettisolttua (The Three Must-Get-Theres), USA 1922

Yle Teema