Samppa Rautio
Yle
Armeija-ajan ei ole pakko olla elämäsi nihkeintä aikaa. Se voi olla jopa ihan kivaa.
Ja pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy, lauloi Maija Vilkkumaa vuonna 2001 julkaistulla Totuutta ja tehtävää -kappaleella.
Tänään maanantaina 4. heinäkuuta noin 12 000 uudella alokkaalla niitä aamuja on jäljellä myöhemmin määrätystä tehtävästä riippuen 346, 254 tai 164 kappaletta.
Eli melkoinen kasa.
Monet alokkaista saapuvat varuskuntaan suoraan äidin tai isän helmoista. Siksipä kotioloista poikkeava kulttuuri voi etenkin aluksi tuntua vieraalta, jopa pelottavalta.
Mutta ei syytä huoleen! Reserviupseerikoulun upseerioppilas Sampsa Pietilä jakaa yhdeksän vinkkiä, joilla saa varusmiespalveluksen kulumaan kuin siivillä – tai no, ainakin vähän helpommalta. Ehkä.
1. Älä pelkää huutamista
Mikä sinä on, kun tuon alikessun on pakko aina huutaa?
Armeijassa käskyt annetaan usein huutamalla. Joissain tilanteissa pelokas alokas voi hätkähtää ja kummastella huutajan äänenvoimakkuutta. Sille on kuitenkin syynsä.
- Vaikka kuulostaa siltä, että alikessu olisi vihainen minulle, niin yleensä huutaminen on vain tapa saada ääni kuulumaan kaikille. Kun yritetään puhua kymmenille tai sadoille ihmisille samanaikaisesti, niin ääntä tulee käyttää, Pietilä sanoo ja jatkaa:
- Sitä ei pidä ottaa itseensä.
2. Laita larppausmoodi päälle
Monet armeijassa tehdyistä harjoituksista saattavat tuntua ikäviltä, tympeiltä ja turhilta. Mitä järkeä on ryömiä pitkin metsikkoa ja samalla huolehtia, ettei aseen piippu raavi maata?
Pietilän mukaan on typerää ajatella, että harjoitus on typerä; tällöin sen tekeminen luultavasti hajottaa entistäkin enemmän. Pietilän mukaan parempi vaihtoehto on "larpata kunnolla".
"Eläytymällä saa parhaimman hyödyn ja mielekkyyden irti."
- Eläytymällä saa parhaimman hyödyn ja mielekkyyden irti.
Pietilä muistuttaa, että alokaskaudella taisteluharjoituksiin kuuluu paljon syöksymistä ja ryömimistä, joihin voi olla hieman vaikeampaa eläytyä. Silloin kannattaa kuitenkin muistaa, että harjoitukset muuttuvat mielekkäämmiksi sitä mukaa kun palvelus etenee.
Jos joutuu sairauden tai muun esteen vuoksi olemaan harjoituksesta sivussa, kannattaa asiasta mainita kouluttajalle. Pietilän mukaan varusmieheltä ei voi vaatia mitään sellaista, mitä hänelle ei ole opetettu.
- Ei kannata yrittää tetsata eli syöksyä maahan ja ryömiä ase kainalossa, jos ei ole sitä ikinä tehnyt.
3. Älä ota mukaan koko omaisuutta, mutta ota jotain pientä
Puolustusvoimien jakamilla varusteilla selviää koko palveluskauden. Kaikki eivät kuitenkaan tyydy vain niihin.
Oman mukavuuden vuoksi joitain vaatteita ja muita varusteita on kuitenkin ihan fiksua ottaa mukaan. Alokkaan tulee kuitenkin muistaa, että omat vaatteet eivät saa näkyä palveluvarustuksessa.
- Kylmemmillä keleillä lohduttaa, jos on oma tekninen alusasu. Omalla riskillä suosittelen ottamaan myös muutamat omat bokserit ja sukat, Pietilä sanoo.
Muita varusteita, joita voi kannattaa ottaa mukaan, ovat Pietilän mukaan esimerkiksi korvatulpat, kuulokkeet ja leirien tullessa älypuhelimen matkalaturi, jos leirille saa ottaa älypuhelimen mukaan.
4. Pikkukiva välipala piristää leirin kaatosateessa
Taistelu- ja ampumaleireillä varusmiehille tarjotaan lähtökohtaisesti riittävä määrä ruokaa. Sitä kuitenkin kannattaa täydentää oman maun mukaan. Pietilä kertoo monien ottavan leireille mukaan esimerkiksi proteiinipatukoita, pähkinöitä sekä ennen urheilusuoritusta nautittavia urheilujuomia.
Helposti litistyviä ja pilaantuvia elintarvikkeilta kannattaa sen sijaan välttää.
- Jos taskussa on puolimätä banaani ja käyt vähän syöksymässä, niin sitä on sitten kiva puhdistaa. On käynyt itsellekin niin, että takin taskussa on ollut joku hedelmä. Sitten tulikin hälytys ja mentiin vauhdilla poteroihin. Liiskaksihan se sinne meni, Pietilä sanoo.
5. "Intti on huhujen luvattu maa"
Tornihuhu eli tornari on yksi varuskunnan käytetyimmistä termeistä. Tornihuhu on perätön huhu, joka leviää varuskunnan käytävillä. Perinteisiä tornihuhuja voivat olla vaikkapa tulevan viikonlopun lomien palaminen eli peruminen tai että edellisessä saapumiserässä olisi ollut joku henkilö, joka olisi tehnyt jotain täysin uskomatonta tai järjenvastaista.
Pietilä sanoo, että huhupuheiden suhteen on käytettävä lähdekritiikkiä.
- Intti on huhujen luvattu maa. Ihan kaikkea, mitä tuvissa liikkuu, ei kannata uskoa.
"Edelliset saapumiserät saattavat hieman romantisoida omia aikaisempia kokemuksiaan."
Tornihuhut eivät ole pelkästään alokkaiden juttu, vaan niitä liikkuu myös johtajien piirissä. Niihin saattaa törmätä myös varusmiespalveluksen päätyttyä.
- Jos päätyy johtajakoulutukseen, niin joitakin tulevia suorituksia saatetaan hieman liioitella. Lisäksi edelliset saapumiserät saattavat hieman romantisoida omia aikaisempia kokemuksiaan. Se kuuluu asiaan.
6. Ota tupakavereista kaikki irti
Oman huoneen rauhan muistaa hyvin etenkin tupakavereiden kuorsausten täyttäminä hetkinä. Oma yksityisyys on muuttunut noin kymmenen hengen yhteiseksi tilaksi, tuvaksi.
Pietilä kertoo, että tupakavereihin kannattaa ja on fiksua tutustua. Tuvassa on todennäköisesti sellaisia ja sen tyyppisiä ihmisiä, joihin ei muuten tutustuisi.
- Olen musiikki-ihminen ja olen vapaa-ajalla usein taidealan tyyppien kanssa. Kun astuin palvelukseen, niin huomasin, että kaikki nämä tyypit eivät ole sellaisia, joiden kanssa olen tottunut hengailemaan. On ollut tosi avartavaa tutustua tyyppeihin, jotka tekevät jotain ihan muuta.
7. Maailmaa on myös varuskunnan ulkopuolella
"Inttileskeksi" jäävän tyttö- tai poikaystävän rooli ei ole helppo. Ensinnäkin hän joutuu ikävöimään kumppaniaan ainakin arkiviikkojen ajan. Romanttinen ajatus ihastuttavasta viikonlopusta voi kariutua siihen, että ihastus puhuu vain ja ainoastaan inttijuttuja.
On hyvä pitää mielessä, että kumppani on kiinnostunut muistakin asioista kuin siitä, kuinka epäselvästi vänrikki huutaa lataa-käskyn ampumaharjoituksen aikana.
- Kavereiden on hyvä ymmärtää, että varusmiespalvelus on aika pitkälle kaikki, mitä varusmiehen perusarjessa on. Ei ehkä ole muita kuulumisia, Pietilä sanoo.
- Kannattaa kuitenkin miettiä, kannattaako kertoa jokaisesta syöksymisestä ja että mitä hokemia varuskunnassa on. Itse kerron tyttöystävälleni lähinnä ne asiat, joista oletan hänen olevan kiinnostunut.
Pietilän mukaan hyvä tapa ylläpitää kosketusta siviilielämään on kysellä kavereilta, mitä heille kuuluu.
- Siinä muistaa sen, että ai niin, ihmiset käyvät töissä ja he myös pääsevät sieltä kotiin illalla.
8. Et ole ainoa, jota hajottaa
Intin aikana tulee se hetki, jolloin hajottaa. Ei ole hääppöistä jähiä Sodankylässä 30 asteen pakkasessa ja marssia täysvarustus päällä Vekaranjärven metsiköissä kesähelteillä.
"Villi veikkaukseni on, että 98:aa prosenttia varusmiehistä tulee hajottamaan jossain vaiheessa."
- Villi veikkaukseni on, että 98:aa prosenttia varusmiehistä tulee hajottamaan jossain vaiheessa, Pietilä sanoo.
Vaikka pieni hajotus kuuluu Pietilän mukaan asiaan, siitä kannattaa puhua jollekin. Helpointa voi olla mainita asiasta palveluskavereille, joilla on yhtä paljon aamuja jäljellä. Pietilä kuitenkin sanoo, että kaikki eivät ehkä halua puhua asiasta ja kohdata sitä todellisuutta, että aamuja on vielä melkoinen kasa.
Varuskunnissa on kuraattori, sotilaspastori ja terveyden alan henkilökuntaa, joille omista huolista ja murheista voi ja kannattaa puhua, jos kokee sen tarpeelliseksi. Yksi vaihtoehto on myös puhua esimerkiksi armeijan ulkopuolella oleville kavereille, jotta saisi jotain muuta ajateltavaa.
Pietilän mukaan yksi tapa taistelussa hajotusta vastaan on tsemppaaminen ja asennoituminen.
- Jos meinaa hajottaa, niin siitä on lyhyt matka gonahtamiseen, jota on lyhyt matka siihen, että hajottaa koko loppupalvelusajan, Pietilä kertoo.
Gonahtaminen tarkoittaa sitä, että mikään armeijassa tehtävä asia ei kiinnosta. Kaikki tuntuu turhalta ja mahdottomalta suoritettaviksi.
- Omalla ajattelulla ja asenteella pystyy tekemään aika paljon.
9. Älä luovuta!
Armeija-ajan alun harjoitukset ovat yleensä sellaisia, että perusterveet alokkaat pystyvät suoriutumaan niistä. Myöhemmin saattaa tulla pidempiä, aidosti rankkoja marsseja, joissa otetaan miehestä ja naisesta mittaa.
"Ryhmähenki on paras asia, jota intillä on tarjota."
- Silloin kannattaa ajatella, että mitä jos tämä olisi oikea tilanne. Ei siellä vähän valiteltaisi jalkaa. Saattaisin kokea pettymystä, jos pidemmällä marssilla luovuttaisin, Pietilä sanoo.
Pietilän mukaan tällaisissa tilanteissa kannattaa yrittää pysyä joukon jatkona, jos se on mahdollista. Hänen mukaansa tilanteessa tekee mielekkään se, kun muut ihmiset kannustavat jatkamaan.
- Ryhmähenki on paras asia, jota intillä on tarjota.
Lue myös:
Suomessa tehdään uudenlaisia sotilasrikoksia: "Henkilö kieltäytyi ajamasta partaansa"
Suomen armeija rakentaa täydellistä sotilasta tietokonepelillä
Puolustusvoimien Urheilukoulu: Tietokonepelaamiseen voi saada vapaata armeijasta
E-urheilijoiden liitto: Emme havittele tietokonepelaajia armeijan Urheilukouluun
