Hyppää pääsisältöön

Pönttöpesintä: Viirupöllö on myyränpurija

Viirupöllö
Viirupöllön lempeä katse voi hämätä. Viirupöllö Kuva: Yle/Juha Laaksonen pöllö

Kaukaa kuultuna viirupöllön huhuilua voi olla vaikea erottaa pihapiiriä vartioivan karvaturrin haukahteluista. Viirupöllö on yleensä aktiivisimmillaan aamu- ja iltahämärissä, mutta se on liikkeellä ravinnon perässä myös öisin.

Viirupöllö saalistaa pääosin pikkunisäkkäitä. Niiden osuus pesimäaikaisesta ravinnosta on yli 75 prosenttia. Myyrien ja linnunpoikasten ohella pesistä on löytynyt myös oravien, lumikoiden, kärppien ja liito-oravien jäänteitä. Rotat ovat saaliina yllättävän harvinaisia. Viirupöllöjen parissa ikänsä puuhaillut tutkija Hannu Pietiäinen ei muista viirupöllöjen oksennuspalloja seuloessaan koskaan löytäneensä myöskään kotihiirtä.

Jos myyriä on pesimäkauden alussa tarjolla paljon, eivätkä myyräkannat romahda, luvassa on paljon pöllönpoikasia. Mikäli myyriä on niukasti, poikueet jäävät pieniksi. Jos myyrät ovat täysin kateissa, jättävät viirupöllöt kokonaan pesimättä. Vuosien väliset erot ovat hurjia ja niin ovat alueellisetkin vaihtelut. Tänä keväänä (2016) esimerkiksi Orimattila-Asikkala-Hollola-Heinola -akselilla viirupöllöjen pesintä alkoi aikaisin ja onnistui hyvin.

Viirupöllö naaras hautoo.
Viirupöllönaaras hautoo. Viirupöllö naaras hautoo. Kuva: Sten Vikström viirupöllö

Haudonta kuluttaa energiaa

Viirupöllö munii joka toinen tai kolmas päivä emon kunnosta, ravinnosta ja ilmoista riippuen. Viirupöllön munat ovat väriltään valkoisia ja muodoltaan yleensä soikeahkoja, mutta jotkut naaraat munivat melko pyöreähköjäkin munia. Munien koko vaihtelee ravintotilanteen ja naaraiden kunnon mukaan. Haudonnan alku vaihtelee munamäärästä riippuen. Nelimunaisen pesyeen haudonta alkaa toisesta munasta. Munat tummuvat hautomisen aikana.

Ennen munintaa naaras kerää vararavintoa niin paljon kuin on mahdollista. Munintapaino voi olla peräti 1200 grammaa. Energiaa kuluu munimiseen ja hautomiseen. Haudonta kestää 32 päivää, ja koiraan tärkein tehtävä tuona aikana on ruokkia naarasta. Jos koiras ei pysty tehokkaasti saalistamaan, naaras laihtuu ja paino voi olla haudonnan loppupuolella enää 700 grammaa.

Viirupöllön poikaset.
Viirupöllön poikaset. Viirupöllön poikaset. Kuva: Sten Vikström viirupöllö

Piipitys kannustaa saalistamaan

Jo ennen kuoriutumista viirupöllönkin munista kuuluu poikasten piipitys. Se on hämmästyttävän voimakasta ja voi kantautua jopa puun juurelle asti. Piipitys on signaali naaraalle, että kohta kuoriudutaan. Myös koiras saa viestin, että nyt on aika alkaa pyydystää myyriä ihan tosissaan. Enää ei riitä, että ruokkii vain naaraan ja itsensä – on panostettava tulevan jälkikasvun hyvinvointiin.

Koiras alkaakin tuomaan pesälle pikkujyrsijöitä, jotta poikasille on eväitä heti tarjolla. Naaras sijoittelee eväät sopivasti pöntön kulmiin odottelemaan ahmijoita.

Isot syövät ensin

Munat eivät kuoriudu hetkessä. Sen jälkeen kun muniin ovat tulleet ensimmäiset säröt, voi kestää parikin päivää ennen kuin poikaset saavat kuoren hajotettua. Suurissa pesyeissä voi esikoisella ja kuopuksella olla yli viikon ikäero.

Jos ravintoa on niukasti tarjolla, pienimmät ovat ahdingossa. Isommat syövät ensin, ja pienemmät mitä jää jäljelle. Aina ei jää mitään. Emot eivät jaa ravintoa tasaisesti. Se on ilmeinen sopeuma eloonjäämisen kannalta – ainakin osalla poikasista on mahdollisuudet selvitä. Pudotuspeli on kovaa. Poikaset nokkivat, tönivät ja huiskivat siivillään toisiaan. Isommat estävät pienempien ravinnon saamisen. Viirupöllön poikaset ovat sinnikkäitä, ja taistelevat loppuun asti. Henki ei lähde helpolla, ja jos lähtee, joutuu itse ateriaksi.

Viirupöllön poikaset pöntössä.
Viirupöllön poikaset pöntössä. Viirupöllön poikaset pöntössä. Kuva: Sten VIkström viirupöllö

Viirupöllö voi olla äkäinen

Jos touko–kesäkuussa kuulee pihapiirin lähettyvillä tai metsässä kävellessä viirupöllön kimeän, nenäsointisen varoitusäänen tai näkee emon, on syytä olla tarkkana. Kokemattoman luontoharrastajan ei kannata pesää tai poikuetta etsiä, vaan poistua paikalta pikaisesti. Viirupöllöt puolustavat poikuettaan kiivaasti. Jos naaras iskee, on ihmisellä syytä olla asianmukainen turvavarustus − kypärä ja nahkatakki ovat parempi yhdistelmä kuin t-paita ja hikinauha. Kannanarvio on 3000 paria.

  • Kuka pöntössäni asuu?: Uuttukyyhky

    Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

    Kesykyyhkyn kokoinen uuttukyyhky on sinertäväharmaa. Rinta on viininpunertava, ja siivellä on kaksi mustaa poikkijuovaa. Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

  • Lintumaailman vähenevä "aatelisto": Käki

    Kukkuva soidinääni ”kuk-kuu, kuk-kuu”.

    Käki on naakan kokoinen mutta paljon hoikempi, haukkamaisen pitkäpyrstöinen mutta lyhytjalkainen. Selkä on siniharmaa (naaraalla joskus punaruskea), vatsa tummaraitaisen valkoinen. Piilottelevan ja varovaisen käen huomaa helpoiten koiraan kukkuvasta soidinäänestä ”kuk-kuu, kuk-kuu”.

  • Äänestä parhaat nimet viirupöllökaksosille!

    Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä sunnuntaina 21.5.

    Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä suorassa lähetyksessä sunnuntaina 21.5. Pöllönpoikasille tuli yli 500 nimipariehdotusta, joiden joukosta raati valitsi viisi suosikkiaan. Nyt te pääsette äänestämään lopullisesta valinnasta!

Uusimmat sisällöt - Miljoona linnunpönttöä