Hyppää pääsisältöön

Kääntäjäkarhu Katriina Ranteelle – kokosi ensimmäisen suomenkielisen afrikkalaisen runouden antologian

Runoilija ja kääntäjä Katriina Ranne
Kirjailija ja kääntäjä Katriina Ranne. Runoilija ja kääntäjä Katriina Ranne Kuva: Janne Laakkonen kääntäjät,Katriina Ranne,Tanssiva karhu

Ylen Kääntäjäkarhu-palkinto on myönnetty Katriina Ranteen kokoamalle ja suomentamalle teokselle Korallia ja suolakiteitä – Afrikkalaisen runouden antologia. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen valikoima afrikkalaista runoutta.

Runoilija ja suomentaja Katriina Ranne levitti lattialle runotulosteita ja alkoi katsoa, mitkä runot muodostavat temaattisia kokonaisuuksia. Näin syntyi temaattinen jako Suomen ensimmäiseen afrikkalaisen runouden antologiaan.

Antologian teemoissa kohdataan maisemia ja tunnelmakuvia, naiseutta, äitiyttä ja lapsuutta, rakkautta, maanpakoa sekä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Monet teemoista ovat universaaleja, yleismaailmallisia, Ranne painottaa.

Ranteesta afrikkalaiselta runolta ei tarvitse edellyttää sitä, että se olisi kirjoitettu perinteisellä afrikkalaisella kielellä.

Ranne ei jakanut runoja maantieteellisesti tai ajallisesti, koska sellainen ratkaisu tekisi Ranteen mielestä antologiasta hyppelehtivän ja oppikirjamaisen. Ranne piti tavoitteenaan lukijan nautintoa, ei oppimista.

– Halusin tehdä sellaisen kirjan, jonka voi lukea nautiskellen, ei siksi että lukija ensisijaisesti pyrkisi oppimaan afrikkalaisesta runoudesta, Ranne sanoo.

– Tosin tietysti myös oppiminen on erittäin hyvä motiivi lukea afrikkalaista runoutta, ja itsekin haluan edelleen oppia siitä ja siltä.

Lähdekielenä enimmäkseen englanti

Vaikka kyse on afrikkalaisen runouden antologiasta, vain harvan valikoimaan päätyneen runon lähdekielenä on jokin Afrikan perinteisistä kielistä. Suurin osa runoista on kirjoitettu englanniksi.

Mukana on myös lähdekieleltään ranskaksi, portugaliksi, italiaksi ja espanjaksi kirjoitettuja runoja. Varsinaisista afrikkalaiskielistä edustettuina ovat vain swahili ja somalia.

Ranne selittää kielirepertuaaria kolonialismilla. Sillä, että eurooppalaiset pitivät Afrikassa kauan valtaa, on seurauksensa. Kun runoilijat kuten muutkin afrikkalaiset käyvät koulunsa entisten isäntämaiden kielillä, kielet luonnollisesti siirtyvät luontevasti myös runouteen.

Pääosin afrikkalaiset runoilijat eivät näe kolonialismin kielillä kirjoittamista ongelmallisena.

Ranteesta afrikkalaiselta runolta ei tarvitse edellyttää sitä, että se olisi kirjoitettu perinteisellä afrikkalaisella kielellä. Ylipäätään Ranteesta on vaikeaa rajata, mitä afrikkalaisella kielellä tarkoitetaan. Esimerkiksi Afrikassa puhuttavaa ranskaa voi hyvällä syyllä pitää nimenomaan afrikkalaisena ranskana. Se erottuu muualla puhuttavasta ranskasta.

A shanty town in Soweto, South Africa.
Etelä-Afrikan Soweton kattoja. A shanty town in Soweto, South Africa. Kuva: Matt-80 slummi

Aivan kaikki eivät ole kielikysymyksessä yhtä avarakatseisia kuin Ranne, ja aiheesta on myös afrikkalaisten runoilijoiden keskuudessa erilaisia näkemyksiä. Pääosin runoilijat eivät näe kolonialismin kielillä kirjoittamista ongelmallisena, mutta on myös vastustajia. Tunnetuimpana esimerkkinä kenialainen kirjailija Ngũgĩ wa Thiong'o on kieltänyt muilla kuin afrikkalaisilla kielillä kirjoitetun runouden afrikkalaisuuden.

Ngũgĩ wa Thiong'o on tosin itsekin tullut tunnetuksi englanniksi kirjoittamallaan kirjallisuudella.

Länsimaalaistuneet runoilijat

Afrikkalaisen runouden kielten lisäksi myös muista kulttuurisista vaikutteista on keskusteltu afrikkalaisen runouden kentällä. Onko afrikkalainen runoilija enää afrikkalainen runoilija, jos hän on vaikkapa kouluttautunut länsimaisessa yliopistossa?

Katriina Ranteesta koko kysymys on hassu:

– Jos vaikka suomalainen opiskelee Lontoossa, niin eihän se tee hänestä saman tien englantilaista, Ranne vertaa.

Länsimaisia vaikutteita saaneiden afrikkalaisrunoilijoiden afrikkalaisuus joutuu toisinaan kiistetyksi.

Joka tapauksessa länsimaisia vaikutteita saaneiden afrikkalaisrunoilijoiden afrikkalaisuus joutuu toisinaan kiistetyksi. Esimerkiksi nigerialainen Wole Soyinka on Ranteen mukaan väsynyt perustelemaan, että hän on länsimaisista vaikutteistaan huolimatta afrikkalainen runoilija eikä mikään kopioija.

Samaa keskustelua kulttuurisista vaikutteista on käyty runouden lisäksi myös afrikkalaisen filosofian osalta. Suomeksi tätä keskustelua voi lukea Raisa Simolan ja Ensio Puoskarin toimittamasta Afrikkalaisen filosofian antologiasta, jossa Oyekan Owomoyela puolustaa vaikutteilta puhdasta afrikkalaista filosofiaa, kun Kwasi Wiredu puolestaan on avoin vaikutteille.

– Tämä keskustelu sekä runouden että filosofian osalta on asenteellista ja älytöntä, Ranne sanoo.

– Eihän länsimaissakaan nähdä kulttuurivaikutteita minään kopiointina, jos länsimainen taiteilija, vaikka Picasso, ottaa vaikutteita Afrikasta.

Runoilija on muutakin kuin kansallisuutensa tai maanosansa.

Vaikka Ranteesta vaikutekeskustelu on ollut erikoista, hän ajattelee, että keskustelu on ollut myös tarpeen käydä.

– Tällaisia asioita on hyvä käsitellä. Tosin niistä on tärkeä päästä eteenpäin, niin kuin minusta on jo päästykin, Ranne sanoo.

Afrikkalainen runous on muutakin kuin afrikkalaista runoutta

Kysymyksen afrikkalaisen runouden oikeudesta afrikkalaisuuteensa voi Ranteen mielestä kääntää myös toisin päin. Siinä missä toiset joutuvat perustelemaan, että he kirjoittavat afrikkalaista runoutta, toiset kokevat ongelmalliseksi afrikkalaiseksi runoilijaksi rajautumisen. Runoilija kun on muutakin kuin kansallisuutensa tai maanosansa.

– Täällä Suomessa me helposti ajattelemme, että afrikkalaisen runoilijan pitäisi olla nimenomaan afrikkalainen runoilija. Me emme lue runoa vaan afrikkalaista runoa, Ranne sanoo.

Ranne toivoo, että afrikkalaista kirjallisuutta ja runoutta ei luettaisi vain ikään kuin etnografisesti ja kansatieteellisesti.

Samaan tapaan maahanmuuttajien kirjallisuutta luetaan usein nimenomaan maahanmuuttajien kirjoittamana kirjallisuutena eikä kirjallisuutena ylipäätään. Tällöin kirjallisuuden esteettiset ja sisällölliset arvot voivat jäädä vähemmälle huomiolle.

Ranne toivoo, että afrikkalaista kirjallisuutta ja runoutta ei luettaisi vain ikään kuin etnografisesti ja kansatieteellisesti. Hän myös painottaa, ettei afrikkalaisia runoja lukeakseen tarvitse olla mikään Afrikan-tuntija.

– Silloinkin kun afrikkalainen runous käsittelee diasporia, sotia ja sisällisotia, jotka eivät ole välttämättä kaikille tuttuja, runoissa on samalla yleismaailmallisuutta, joka koskettaa kaikkia, Ranne sanoo.

– Varsinkin rakkausrunoissa näkyy yleismaailmallisuus. Niissä korostuu kahden ihmisen suhde, eikä sillä enää ole niin merkitystä, vaikka oltaisiin keskellä sisällissotaa tai erilaisessa luontoympäristössä kuin meillä.

Runoilija ja kääntäjä Katriina Ranne
Runoilija ja kääntäjä Katriina Ranne Kuva: Yle / Sari Siekkinen Katriina Ranne,Tanssiva karhu,kääntäjäkarhu 2016,kääntäjät,runoilijat

KATRIINA RANNE

  • s. 1981
  • Kääntäjä ja kirjailija
  • Opiskellut Afrikan-tutkimusta Helsingin yliopistossa
  • Väitellyt swahilinkielisestä nykyrunoudesta Lontoon yliopistossa vuonna 2011
  • Opettanut swahilikirjallisuutta, swahilia ja afrikkalaista elokuvaa Lontoon ja Helsingin yliopistoissa
  • Osallistunut Poetry Translation Centren toimintaan vuodesta 2004
  • Julkaissut runoteoksen Ohikulkijan tuoksu (2014 ja romaanin Minä, sisareni (2010)

Kuuntele

Äänikirja: Akseli Gallen-Kallelan Afrikka-kirja Esko Salervon lukemana

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.