Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Metsien kätkemä pääkuva

Lintuharrastus vie mukanaan – näin pääset alkuun

Lintuharrastaja.
Lintuharrastaja. Kuva: EPA/ Jussi Judin metsien kätkemä

Mistä sitten aloittaa? Valitse kaunis päivä, vaikkapa rauhallinen sunnuntai. Kunhan olet utelias ja sinulla on aikaa, ei vuodenajalla ei ole väliä. Siivekkäät ovat lähes aina liikkeellä.

Ota reppusi ja pakkaa sinne eväät ja jokin pieni, kotimainen lintukirja. On turha raahata lähiseutujen linturetkillä mukana painavaa teosta, joka esittelee koko Euroopan linnut. Suomalainen, Suomen oloihin tehty pieni kirja on hyvä retkikaveri ja mainio apu lintujen tunnistukseen. Suomessa on pitkät lintuharrastuksen perinteet, minkä ansiosta kotimaiset lintukirjat ovat yleensä laadukkaita ja taiten tehtyjä. Niissä lintulajit esitetään aina sellaisissa höyhenpuvuissa, joissa niitä Suomessa näkee.

Pujota kiikarit kaulaasi ja sujauta taskuusi lehtiö ja kynä. Kelvolliset kiikarit, jotka suurentavat hyvin eivätkä sumenna värejä, tuovat lintujen tarkkailuun valtavasti lisää iloa. Kiikareiden avulla pystyt näkemään lintujen kauniit piirteet, höyhenpeitteen värit ja upeat yksityiskohdat. Lehtiöön voit halutessasi kirjata näkemäsi linnut tai tehdä vaikka havaintoja tai jopa luonnoksen linnusta, jota et tunnista. Siten voit jälkikäteen kysyä joltakulta tunnistusapua.

Katse kohti ruovikkoa, oksistoa ja vesirajaa

Astu luontoon ja rentoudu. Älä jännitä – lintuja ei voi harrastaa väärin! Lintujen tunnistaminen alusta asti oikein ei ole tärkeää. Tärkeää on oppia katsomaan ympärilleen, huomaamaan ja oivaltamaan. Tunnistaminen kyllä helpottuu ajan kanssa aivan itsestään.

Löydät lintuja kaikkialta. Metsästä, rannoilta, puistoista, vesistöistä. Ole avoin, utelias, ja tarkkaavainen. Katsele rauhallisesti ympärillesi ilman kiikareita ja kiinnitä huomiota liikkeisiin – liike paljastaa usein pienenkin linnun.

Älä pulise, vaan kuuntele – monesti linnun olinpaikka löytyy äänen perusteella. Naputtaako jossain tikka, mikähän tikka se on? Jutusteleeko metsässä pyrstötiaisten parvi? Tällaiset äänivihjeet jäävät herkästi huomaamatta, jos kulkija vain saapastelee menemään kiinnittämättä äänimaailmaan huomiota.

Vesirajaa kannattaa kiikaroida, siellä on usein liikettä. Matalassa vedessä viihtyvät pitkäjalkaiset ja -nokkaiset kahlaajat sekä monenlaiset sorsalinnut, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tunnetko esimerkiksi elegantin jouhisorsan, suloisen pikku tavin tai hauskannäköisen lapasorsan?

Kiikareita ei kannata unohtaa nenälle, koska muuten jää paljon näkemättä. Taivaalla, puiden oksistoissa ja ruovikossa saattaa liikuskella pieniä ja isojakin siivekkäitä, jotka on helpointa huomata paljain silmin. Kun ne on huomattu, voi niitä kiikaroida niin kauan kuin ne sen sallivat.

Tunnistaminen helpottuu nopeasti

Linturetkistä on helppo nauttia, vaikka lajit eivät olisikaan aluksi tuttuja. Jo pelkkä luonnossa oleskelu, uuden kokeminen ja herkulliset eväät takaavat sen.

Luonnossa nähtyjen lintujen vertailu lintukirjan kuviin on hyvää harjaannusta. Hiljalleen opit kiinnittämään tarkasti huomiota lintujen muotoihin, väreihin sekä tapaan lentää ja liikkua. Millainen nokka linnulla on? Minkä kokoinen se on? Mitä merkittävää sen värityksessä näkyy? Jos aiemmin tunnistitkin vain pulun, sorsan ja variksen, alkaa lintujen maailma nyt avartua sinulle kaikessa kauneudessaan.

Tikka.
Tikka. Kuva: EPA/ Jussi Judin metsien kätkemä

Hiljalleen lajit, joita et ennen tiennyt olevan olemassakaan, ovat sinulle jo tuttua kauraa ja olet valmis oppimaan aina vain lisää.

Tunnistusapua tarjoavat myös havainnon ajankohta ja -paikka sekä tiedot lajin levinneisyydestä ja yleisyydestä. Niitä hieman pohdiskelemalla moni vaihtoehto sulkeutuu pois. Esimerkiksi talvinen pikkulintu lintulaudalla ei ole harmaasieppo, sillä siepot ovat hyönteissyöjiä ja muuttavat talveksi etelään. Entäpä se metsässä näkemäsi vihreäselkäinen tikka? Vihertikka on Suomessa suurharvinaisuus, joten jäljelle jää kotimainen vaihtoehto, kaunis harmaapäätikka, jolla myös on oliivinvihreä selkä.

Kun mahdollisuuksien joukosta on tähän tapaan karsittu mahdottomuudet, jää jäljelle pienempi joukko vaihtoehtoja oikeaksi lajimääritykseksi. Pian teet näitä karsintoja mielessäsi jo aivan huomaamattasi – tietojesi lisääntyessä kehityt.

Jutustelemalla voit saada hyviä vinkkejä

Lintuharrastus on monelle sydämen asia ja siitä kasvaa vuosien mittaan herkästi todellinen elämäntapa. Silloin halutaan usein panostaa kalliisiin ja hienoihin kiikareihin ja kaukoputkiin, ja harvinaistenkin lajien tunnistus sujuu.

Jos kohtaat retkilläsi itseäsi kovemman luokan lintuharrastajia, kannattaa rohkeasti ryhtyä juttusille. Voit pyytää tunnistusapua tai kysyä kaukoputken läpi tiirailevalta harrastajalta, mitä siellä näkyy. Varmasti saat itsekin kurkata!

Lintuharrastajat jakavat usein hyvin mielellään tietoja havainnoistaan ja osaavat antaa kullanarvoisia neuvoja seudun parhaista lintupaikoista. Ammenna heidän vinkeistään ja kuin huomaamattasi saatat pian jakaa omia havaintojasi jälleen eteenpäin.

Lintuharrastuksesta voi muokata oman mielen mukaisen. Kalliit kiikarit ja lajien tunnistaminen ei ole välttämätöntä, lintujen tarkkailu on hauskaa joka tapauksessa. Linnut touhuavat monenlaisia omia juttujaan, niiden puuhia voi alkaa ymmärtää vain tarkkailemalla.

Kaikkia lintuharrastajia yhdistää kuitenkin arvokas uteliaisuus ja halu suojella luontoa. Kun kipinä lintujen tarkkailemiseen syttyy, siitä ei ole paluuta. Linnut lakkaavat olemasta vain lintuja; niistä tulee lajeja, jopa yksilöitä, joiden parissa on jatkuvasti uutta nähtävää. Kerran lintuharrastaja on aina lintujen ystävä.

Jonna Saari

Kirjoittaja on Retkipaikka.fi-sivuston päätoimittaja.

Kommentit
  • Inarin ja Sodankylän kohteet

    Inarin kohteet Metsien kätkemän jaksosta

    Lapin luonnossa kohtaavat äärimmäisyydet. Herkkyys ja suuret voimat, mennyt ja nykyisyys, kiihkeä kesä ja hyytävä talvi. Ehkä juuri siksi se hullaannuttaa niin monet palaamaan luokseen kerta toisensa jälkeen.

  • Matkapäiväkirja: Lemmenjoki ja mahtiseidat

    Inari on mahtavien seitojen ja tarinoiden koti.

    Lapin luonto jättää ihmiseen pysyvän jäljen, sellaisen, josta ei edes halua päästää irti. Varsinkin Lapin kohteita valittaessa kärsimme runsaudenpulasta – eri vuodenaikoina on niin paljon nähtävää laajalla alueella, että on vaikea ensin kohdentaa kolmipäiväinen retki johonkin tietylle alueelle. Valitsemme kohteeksemme Inarin-seudun, ja siltikin liikumme satojen kilometrien laajuisella alueella, niin kuin paimentolaiset ikään.

  • Lapin poropizza

    Metsien kätkemän eväät Lapissa

    Jokaisella kulttuurilla on omat lättynsä. Beduiineilla nuotioleipä, italialaisilla pizza, intialaisilla naan ja Lapissa rieska. Me keksittiin tehdä hieman modernimpi puolivalmis Lapin-pizza, joka on helppo taikoa kokoon vaikka vaelluksella.

  • Mytologia: Saamelaisten pyhät seidat

    Pyhiä seitoja kunnioitetaan yhä edelleen.

    Seidat ovat saamelaisten pyhiä paikkoja, joilla palvottiin aina kristinuskon tuloon asti – ja usein sen jälkeenkin – tärkeitä jumalia ja luonnonhenkiä. Seitoja oli monenlaiseen tarpeeseen ja siltä saatettiin pyytää yleisesti hyvää menestystä, terveyttä tai vaikkapa matkaonnea.

Luonto

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.