Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Metsien kätkemä pääkuva

Lintuharrastus vie mukanaan – näin pääset alkuun

Lintuharrastaja.
Lintuharrastaja. Kuva: EPA/ Jussi Judin metsien kätkemä

Mistä sitten aloittaa? Valitse kaunis päivä, vaikkapa rauhallinen sunnuntai. Kunhan olet utelias ja sinulla on aikaa, ei vuodenajalla ei ole väliä. Siivekkäät ovat lähes aina liikkeellä.

Ota reppusi ja pakkaa sinne eväät ja jokin pieni, kotimainen lintukirja. On turha raahata lähiseutujen linturetkillä mukana painavaa teosta, joka esittelee koko Euroopan linnut. Suomalainen, Suomen oloihin tehty pieni kirja on hyvä retkikaveri ja mainio apu lintujen tunnistukseen. Suomessa on pitkät lintuharrastuksen perinteet, minkä ansiosta kotimaiset lintukirjat ovat yleensä laadukkaita ja taiten tehtyjä. Niissä lintulajit esitetään aina sellaisissa höyhenpuvuissa, joissa niitä Suomessa näkee.

Pujota kiikarit kaulaasi ja sujauta taskuusi lehtiö ja kynä. Kelvolliset kiikarit, jotka suurentavat hyvin eivätkä sumenna värejä, tuovat lintujen tarkkailuun valtavasti lisää iloa. Kiikareiden avulla pystyt näkemään lintujen kauniit piirteet, höyhenpeitteen värit ja upeat yksityiskohdat. Lehtiöön voit halutessasi kirjata näkemäsi linnut tai tehdä vaikka havaintoja tai jopa luonnoksen linnusta, jota et tunnista. Siten voit jälkikäteen kysyä joltakulta tunnistusapua.

Katse kohti ruovikkoa, oksistoa ja vesirajaa

Astu luontoon ja rentoudu. Älä jännitä – lintuja ei voi harrastaa väärin! Lintujen tunnistaminen alusta asti oikein ei ole tärkeää. Tärkeää on oppia katsomaan ympärilleen, huomaamaan ja oivaltamaan. Tunnistaminen kyllä helpottuu ajan kanssa aivan itsestään.

Löydät lintuja kaikkialta. Metsästä, rannoilta, puistoista, vesistöistä. Ole avoin, utelias, ja tarkkaavainen. Katsele rauhallisesti ympärillesi ilman kiikareita ja kiinnitä huomiota liikkeisiin – liike paljastaa usein pienenkin linnun.

Älä pulise, vaan kuuntele – monesti linnun olinpaikka löytyy äänen perusteella. Naputtaako jossain tikka, mikähän tikka se on? Jutusteleeko metsässä pyrstötiaisten parvi? Tällaiset äänivihjeet jäävät herkästi huomaamatta, jos kulkija vain saapastelee menemään kiinnittämättä äänimaailmaan huomiota.

Vesirajaa kannattaa kiikaroida, siellä on usein liikettä. Matalassa vedessä viihtyvät pitkäjalkaiset ja -nokkaiset kahlaajat sekä monenlaiset sorsalinnut, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tunnetko esimerkiksi elegantin jouhisorsan, suloisen pikku tavin tai hauskannäköisen lapasorsan?

Kiikareita ei kannata unohtaa nenälle, koska muuten jää paljon näkemättä. Taivaalla, puiden oksistoissa ja ruovikossa saattaa liikuskella pieniä ja isojakin siivekkäitä, jotka on helpointa huomata paljain silmin. Kun ne on huomattu, voi niitä kiikaroida niin kauan kuin ne sen sallivat.

Tunnistaminen helpottuu nopeasti

Linturetkistä on helppo nauttia, vaikka lajit eivät olisikaan aluksi tuttuja. Jo pelkkä luonnossa oleskelu, uuden kokeminen ja herkulliset eväät takaavat sen.

Luonnossa nähtyjen lintujen vertailu lintukirjan kuviin on hyvää harjaannusta. Hiljalleen opit kiinnittämään tarkasti huomiota lintujen muotoihin, väreihin sekä tapaan lentää ja liikkua. Millainen nokka linnulla on? Minkä kokoinen se on? Mitä merkittävää sen värityksessä näkyy? Jos aiemmin tunnistitkin vain pulun, sorsan ja variksen, alkaa lintujen maailma nyt avartua sinulle kaikessa kauneudessaan.

Tikka.
Tikka. Kuva: EPA/ Jussi Judin metsien kätkemä

Hiljalleen lajit, joita et ennen tiennyt olevan olemassakaan, ovat sinulle jo tuttua kauraa ja olet valmis oppimaan aina vain lisää.

Tunnistusapua tarjoavat myös havainnon ajankohta ja -paikka sekä tiedot lajin levinneisyydestä ja yleisyydestä. Niitä hieman pohdiskelemalla moni vaihtoehto sulkeutuu pois. Esimerkiksi talvinen pikkulintu lintulaudalla ei ole harmaasieppo, sillä siepot ovat hyönteissyöjiä ja muuttavat talveksi etelään. Entäpä se metsässä näkemäsi vihreäselkäinen tikka? Vihertikka on Suomessa suurharvinaisuus, joten jäljelle jää kotimainen vaihtoehto, kaunis harmaapäätikka, jolla myös on oliivinvihreä selkä.

Kun mahdollisuuksien joukosta on tähän tapaan karsittu mahdottomuudet, jää jäljelle pienempi joukko vaihtoehtoja oikeaksi lajimääritykseksi. Pian teet näitä karsintoja mielessäsi jo aivan huomaamattasi – tietojesi lisääntyessä kehityt.

Jutustelemalla voit saada hyviä vinkkejä

Lintuharrastus on monelle sydämen asia ja siitä kasvaa vuosien mittaan herkästi todellinen elämäntapa. Silloin halutaan usein panostaa kalliisiin ja hienoihin kiikareihin ja kaukoputkiin, ja harvinaistenkin lajien tunnistus sujuu.

Jos kohtaat retkilläsi itseäsi kovemman luokan lintuharrastajia, kannattaa rohkeasti ryhtyä juttusille. Voit pyytää tunnistusapua tai kysyä kaukoputken läpi tiirailevalta harrastajalta, mitä siellä näkyy. Varmasti saat itsekin kurkata!

Lintuharrastajat jakavat usein hyvin mielellään tietoja havainnoistaan ja osaavat antaa kullanarvoisia neuvoja seudun parhaista lintupaikoista. Ammenna heidän vinkeistään ja kuin huomaamattasi saatat pian jakaa omia havaintojasi jälleen eteenpäin.

Lintuharrastuksesta voi muokata oman mielen mukaisen. Kalliit kiikarit ja lajien tunnistaminen ei ole välttämätöntä, lintujen tarkkailu on hauskaa joka tapauksessa. Linnut touhuavat monenlaisia omia juttujaan, niiden puuhia voi alkaa ymmärtää vain tarkkailemalla.

Kaikkia lintuharrastajia yhdistää kuitenkin arvokas uteliaisuus ja halu suojella luontoa. Kun kipinä lintujen tarkkailemiseen syttyy, siitä ei ole paluuta. Linnut lakkaavat olemasta vain lintuja; niistä tulee lajeja, jopa yksilöitä, joiden parissa on jatkuvasti uutta nähtävää. Kerran lintuharrastaja on aina lintujen ystävä.

Jonna Saari

Kirjoittaja on Retkipaikka.fi-sivuston päätoimittaja.

  • Inarin ja Sodankylän kohteet

    Inarin kohteet Metsien kätkemän jaksosta

    Lapin luonnossa kohtaavat äärimmäisyydet. Herkkyys ja suuret voimat, mennyt ja nykyisyys, kiihkeä kesä ja hyytävä talvi. Ehkä juuri siksi se hullaannuttaa niin monet palaamaan luokseen kerta toisensa jälkeen.

  • Matkapäiväkirja: Lemmenjoki ja mahtiseidat

    Inari on mahtavien seitojen ja tarinoiden koti.

    Lapin luonto jättää ihmiseen pysyvän jäljen, sellaisen, josta ei edes halua päästää irti. Varsinkin Lapin kohteita valittaessa kärsimme runsaudenpulasta – eri vuodenaikoina on niin paljon nähtävää laajalla alueella, että on vaikea ensin kohdentaa kolmipäiväinen retki johonkin tietylle alueelle. Valitsemme kohteeksemme Inarin-seudun, ja siltikin liikumme satojen kilometrien laajuisella alueella, niin kuin paimentolaiset ikään.

  • Lapin poropizza

    Metsien kätkemän eväät Lapissa

    Jokaisella kulttuurilla on omat lättynsä. Beduiineilla nuotioleipä, italialaisilla pizza, intialaisilla naan ja Lapissa rieska. Me keksittiin tehdä hieman modernimpi puolivalmis Lapin-pizza, joka on helppo taikoa kokoon vaikka vaelluksella.

Luonto