Hyppää pääsisältöön

Stockhausenin järkyttävä Donnerstag aus "Licht" Baselin oopperassa

Karlheinz Stockhausen
Donnerstag aus "Licht" on yksi osa Karlheinz Stockhausenin jokaiselle viikonpäivälle säveltämästä seitsemän oopperan sarjasta. Karlheinz Stockhausen Kuva: Sandra Then Karlheinz Stockhausen

Yksi merkillisimmistä oopperaelämyksistäni, Anja Lankinen kirjoittaa Baselin oopperasta, missä ensimmäisen kerran kolmeen vuosikymmeneen esitettiin Karlheinz Stockhausenin Donnerstag aus "Licht". Eurooppalaiset kriitikot kiittävät kilvan tätä oopperamaailman tapausta. Sopraano Anu Komsi teki jälleen huikean roolin kansainvälisellä oopperanäyttämölllä.

Tällä kertaa lähetän terveiset Baselista, jossa sain nähdä ja kokea ehkä yhden merkillisimmistä oopperaelämyksistäni. Kappale oli Karlheinz Stockhausenin (1928-2007) ooppera Donnerstag aus "Licht".

Wagner edellä, Stockhausen perässä

Donnerstag aus Licht on yksi osa seitsenosaisesta oopperasarjasta Licht. Stockhausen on säveltänyt jokaiselle viikonpäivälle nimikko-oopperan. Musiikkia on yhteensä noin 30 tuntia eli tuplasti enemmän kuin säveltäjäkollega Richard Wagnerin Ringissä. Keskimäärin molempien tekijöiden yhden oopperan kesto on noin neljä tuntia. Wagnerin Reininkulta on toki paljon lyhyempi teos, ja se esitetäänkin ilman väliaikaa.

Mutta muutenkin Stockhausenin teos toi mieleeni Wagnerin oopperat, hän on luonut kokonaistaideteoksen Wagnerin tyyliin. Säveltäjä on tehnyt kaiken itse; musiikki, libretto, tanssi, toiminta ja eleet, kaikki ovat säveltäjän kynästä.

Karlheinz Stockhausen
Suomalainen sopraano Anu Komsi esittää Evaa, äitiä, joka masentuu, sairastuu ja murhataan. Karlheinz Stockhausen Kuva: Sandra Then Karlheinz Stockhausen
Karlheinz Stockhausen
Päärooleissa isänä, äitinä ja Michaelina Peter Tantsits, Michael Leibundgut ja Anu Komsi. Karlheinz Stockhausen Kuva: Sandra Then Karlheinz Stockhausen

Edesmenneen säveltäjän muusa kaiken vartijana

Luin, että väärä ele on yhtä kuin väärä nuotti. Tulee vaan mieleen, että kuinka paljon noin tarkat ohjeet rajoittavat tai estävät jälkipolvien tulkintaa? Baselissa ohjeita varjeli Kathinka Pasveer, Stockhausenin elämäntoveri, muusa, huilisti ja työtoveri. Tälle muusalleen Stockhausen omisti myös useita teoksiaan.

Kathinka Pasveer oli myös harjoittanut teoksen ja esityksissä hän vastasi ääniohjauksesta. Ääniohjaus onkin hyviä tärkeä tässä teoksessa, sillä kaikki laulajat ovat päämikrofoneilla varustetut, jotta yleisö voi kuulla joka puolella salia kaikkein hiljaisimmatkin pianissimot.

Stockhausenin isä oli natsipuoleen jäsen

Donnerstag - eli suomeksi Torstai - kantaesitettiin Milanon La Scalassa 15. maaliskuuta 1981. Viimeksi se on ollut oopperalavalla Lontoon Covent Gardenissa vuonna 1985.

Teos on kolminäytöksinen. Ensimmäinen näytös on nimeltään Michaelin nuoruus. Michael on äärimmäisen lahjakas lapsi. Kasvuolosuhteet ovat niukat. Hän oppii vanhemmiltaan erilaisia asioita. Äidiltään Evalta hän oppii laulamisen, nauramisen ja itkemisen. Isältään Luziferilta hän saa opit laskemiseen, metsästykseen ja ampumiseen.

Vanhempien välillä on ristiriitoja. Isä syyttää vaimoaan uskottomuudesta, koska tämä ei ollut enää neitsyt, kun he menivät naimisiin. Äiti masentuu, yrittää itsemurhaa, ja hänet toimitetaan mielisairaalaan. Isä ryhtyy juopottelemaan, lähtee sotaan ja kaatuu. Äiti armomurhataan kaasulla.

Michael on musiikkikorkeakoulun pääsykokeissa ja esittää taitojaan laulajana, trumpetistina ja tanssijana. Hänet hyväksytään oppilaaksi. Lautakunnassa istuvat muiden muassa Eva ja Luzifer. - Mietin mielessäni, miksi säveltäjä laittoi isän ja pirun samaan hahmoon?

Ensimmäisessä osassa säestävä musiikki tulee nauhalta ja se esitetään ilman kapellimestaria. Näytöksessä on erittäin paljon omaelämänkerrallista aineistoa. Stockhausenin isä oli natsipuolueen jäsen ja hän kaatui rintamalla. Äiti todella joutui mielisairaalaan ja hänet kaasutettiin siellä natsipuolueen ohjelman mukaisesti.

Karlheinz Stockhausen
Stockhausen sävelsi alunperin trumpetistin osan pojalleen Markukselle. Karlheinz Stockhausen Kuva: Sandra Then Karlheinz Stockhausen

Alter ego trumpetisti

Toinen näytös on nimeltään Michaelin matka maailman ympäri. Matkalla on seitsemän etappia; Köln, mistä tunnistamme Kölnin tuomikirkon, New York ja sen korkeat pilvenpiirtäjät, Japani ja Fuji-vuori, Bali ja tanssijat, Intia, Keski-Afrikka ja Jerusalem. Nyt meillä on orkesteri osittain lavalla ja osittain montussa, mutta tässä osassa emme kuule yhtään laulua, mikä on kyllä erikoista oopperateoksessa.

Tekstitys ja videot näyttävät milloin missäkin ollaan, samoin musiikki antaa silloin tällöin viittauksia näihin paikkoihin. Tätä näytöstä nimitetään myös trumpettikonsertoksi. Trumpetisti on Michaelin alter ego. Oli muuten loistava tämä trumpetisti, Paul Hübner.

Alunperin tämän trumpetistin osan Stockhausen oli säveltänyt pojalleen Markukselle, joka on erinomainen trumpetisti ja oli myös luonnollisesti La Scalan ensiesityksessä mukana.

Isän ja pojan kamppailu

Kolmas näytös on nimeltään Michaelin kotiinpaluu. Se on kuin hurmoksellinen uskonnollinen herätyskokous. Michaelia juhlitaan. Vanha nainen tulee häiritsemään juhlintaa ja juhlat keskeytyvät. Michaelin ja Luziferin välillä syntyy ankara kamppailu. Kaksi poikaa purjehtii lavan poikki korissa. Totta kai tämä toi mieleen Taikahuilun kolme poikaa.

Sitten tulee tieto, että Luzifer aiheuttaa jälleen harmia. Michaelin ja Luziferin välille syntyy nyt sanaharkka ja lopulta Michael sanoo: ”Etkö sinä edes yhtä kertaa voi antaa juhlia rauhassa?” Silloin Luzifer jättää vastahakoisesti tilaisuuden.

Michaelilla on visio ”tuoda taivaallista musiikkia ihmisille ja ihmisten musiikkia taivaallisille, jotta ihminen kuuntelee Jumalaa ja Jumala kuulee lastensa rukouksen”.

Karlheinz Stockhausen
Ensimmäisessä näytöksessä samaan aikaan, kun äiti (Eva) synnyttää tuskalla, isä (Luzifer) suolistaa jänistä. Karlheinz Stockhausen Kuva: Sandra Then Karlheinz Stockhausen

Anu Komsin huikea Eva

Edellä olen voinut kuvata vain pääpiirteittäin Torstain tapahtumia. Lavalla tapahtuu koko ajan ja paljon! Esimerkiksi ensimmäisessä näytöksessä äiti (Eva) synnyttää, ja se on kovin tuskallinen ja verinen tapahtuma. Samaan aikaan isä (Luzifer) suolistaa jänistä lavalla. Toisessa näytöksessä Eva seuraa lavan tapahtumia sivusta ja hän on jälleen raskaana, kuten on myös kolmannessa näytöksessä.

Evan rooli on merkillinen eikä avautunut minulle ensikatsomisella. Evaa muuten esitti Anu Komsi, joka jälleen kerran osoitti huikean laulutaitonsa. Rouva Komsi on kehittynyt korkeasta akrobaattisopraanosta ns. normaaliksi sopraanoksi – jos niin voi sanoa. Toki se akrobatia on edelleen tallella, mutta ääni soi myös matalilla alueilla.

Suurena Richard Straussin musiikin ihailijana minusta olisi intresanttia kuulla Anu Komsia esimerkiksi Salomena tai miten olisi Chrysothemis? Zerbinettahan on jo laulettu.

Anu Komsi
Sopraano Anu Komsi ja tanssija Emmanuelle Grach tyytyväisinä esityksen jälkeen. Emmanuelle tanssi Michaelin alter egon tanssiosuuden. Anu Komsi Kuva: Anja Lankinen Anu Komsi
Anu Komsi
Anu Komsin (oik) seurassa korrepetiittori Helga Karen Kuopiosta (vas) ja Kathinka Pasveer. Anu Komsi Kuva: Anja Lankinen Anu Komsi

Jotta tarina ei olisi liian yksinkertainen, niin kaikilla kolmella pääosan esittäjällä on myös kaksi alter egoa, soittaja ja tanssija. Evan alter egot olivat basettitorven soittaja ja tanssija. Luziferin osan esittää basso, totta kai, eihän tenori voisi pirua esittää! Hänen toinen alter egonsa on pasunisti – itsestään selvä soitinvalinta. Michaelin osan esittää kaksi tenoria, nuorempi ja vanhempi. Alter egojen puvustus oli myös päähenkilöiden mukainen.

Kriitikot innoissaan

Mitä sanoisin musiikista? En osaa sitä eritellä. Se vei vain mukanaan. Kaikki esiintyjät olivat upeita. Lavastus ja puvustus tarjosivat runsaasti silmäruokaa. Ohjauksessa käytettiin paljon pyörönäyttämöä sekä videoita ja valoja.

Kannattaa mennä todella katsomaan syksyllä, jolloin Donnerstag aus Licht esitetään vielä kolmasti syys-lokakuun vaihteessa. Keski-Euroopan lehdet ovat olleet aivan innoissaan tästä esityksestä, ainakin ne viisi lehteä, joita olen lukenut.

Itse olin lopussa niin hämmentyneessä tilassa, että unohdin kuvata loppukiitokset. Sellaista ei ole tapahtunut urallani vielä kertaakaan. Syytän siitä ainoastaan Karlheinz Stockhausenia. Ehkä minun pitää mennä kuvaamaan ne kiitokset syksyllä. Mal sehen!

Anja Lankinen

Kirjoittaja Anja Lankinen on Suomen kansallisoopperan nuotistonhoitaja emerita, joka viihtyy tätä nykyä varsinkin Berliinissä. Anjan uteliaisuus ja rakkaus oopperaa kohtaan ei laannu.

Missä päin maailmaa tai koto-Suomea matkustit? Mitä innostavaa näit tai kuulit? Jaa elämyksesi muiden klassisen fanien kanssa ja kirjoita meille juttu matkaltasi. Lähetä meille yhteystietosi eli sähköpostisoitteesi tai puhelinnumerosi palautelomakkeen kautta, niin otamme yhteyttä.