Hyppää pääsisältöön

Maisteri ja tapaus Antonín Dvořák

Säveltäjä Antonín Dvořák
Säveltäjä Antonín Dvořák Antonín Dvořák,Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä

Antonín Dvořákin äiti ei patistellut poikaansa viulutunneille, sillä perheen esikoisesta piti tulla isänsä jalanjäljissä teurastaja. Antonín opetteli kuitenkin soittamaan viulua taiturillisesti ilman vanhempien päättäväistä ohjaustakin, ja teurastajan työ lankesi jollekin hänen seitsemästä sisaruksestaan. Pianonsoiton opettajana ja maalaisteatterin orkesterin alttoviulistina itsensä elättäneen Dvořákin säveltäjän ura lähti huimaan nousuun, kun itse Johannes Brahms löysi hänet suojatikseen.

Tunnetuimmat teoksensa Antonín Dvořák sävelsi toimiessaan kolmen vuoden ajan sävellyksen professorina New Yorkissa Yhdysvaltojen kansallisessa musiikkikorkeakoulussa. Opinahjo oli siitä hyvin poikkeuksellinen 1890-luvun Amerikassa, että sinne hyväksyttiin opiskelijoiksi valkoisten miesten lisäksi naisia ja mustia. Koulun käytävillä Dvořák törmäsi laulunopiskelijaan nimeltä Harry Burleigh, jonka isovanhemmat olivat vielä olleet orjia. Burleigh lauloi Dvořákille lapsena oppimiaan plantaasilauluja ja negrospirituaaleja, joita 166-senttinen suurmies suorastaan imi itseensä. Tämä ystävyys jätti lähtemättömän jälkensä Dvořákin amerikkalaisiin teoksiin, joista tunnetuimpia ovat sinfonia nro 9 ja jousikvartetto.

Maisteri Lindgren ja tapaus Antonín Dvořák kuullaan Yle Radio 1:ssä keskiviikkona 13.7. klo 11. Ohjelmassa soivat musiikkinäytteet ovat tässä kuunneltavissa kokonaisuudessaan.

"Antonín Dvořák syntyi böömiläisen teurastajan perheeseen. Suuren perheen isällä oli toinenkin menestyvä tapa hankkia elantoa: olutkapakka. Koska Antonín oli kahdeksasta lapsesta vanhin, pidettiin itsestään selvänä, että hänestä tulisi teurastaja."

"Mutta tuo oli kaikki fiktiota, toteutumaton ohjaajan unelma kansainvälisestä elokuvamaailmasta. Tämä sen sijaan on totisinta totta, Bagatelli kahdelle viululle, sellolle ja urkuharmoonille, säveltänyt Antonín Dvořák."

"Kuunnellaan tähän väliin yksi dumka, böömiläinen haikeanpuoleinen tanssi, jota soitettiin myös hautajaisissa. Se on yleensä mollissa ja tempo vaihtuu tuon tuosta, eikä siitä tiedettäisi meillä mitään, ellei Antonín Dvořák olisi tuonut dumkaa konserttilavoille."

"Me tiedämme Rusalka-oopperan, koska siihen on lipsahtanut yksi kuolematon aaria, 'Rusalkan laulu kuulle'. Sitä kauniimpaa monikaan ei tiedä, ja sen haluaa jokainen radion kuuntelija kuulla Karita Mattilan laulamana. Laulun nimihän ei ole 'Rusalkan laulu kuulle', vaan 'Mĕsíc̆ku na nebi hlubokém'.

"Anna ja Antonín olivat onnellisia, meille kerrotaan. Mutta eivät he ehtineet sellaisia miettiä, he saivat kymmenessä vuodessa yhdeksän lasta, joista kolme kuoli pienenä. Tästä tai jostain muusta syystä on niin, että Dvořákin säveltämillä rakkauslauluilla on sellaisia nimiä kuin 'Rakkautemme ei vie meitä onneen', 'Jätä minut rauhaan' tai 'Monessa rinnassa asuu kuolema'. Ehkä tällaista rakkautta on helpompi kestää ilman sanoja."

"Anna-rouvan sisko Josefina oli sairastunut vakavasti. Anna järkyttyi, mutta vielä paljon, paljon enemmän järkyttyi hänen miehensä, joka sulkeutui sävellyskammioonsa, antoi vaimon jatkaa yksin pakkaamistaan, ja sävelsi siltä istumalta sellokonserton kaksi viimeistä osaa uudestaan."

"Brahms hautoi parhaillaan suurta salaista hankettaan, ensimmäistä sinfoniaa, jonka oli ajatellut aloittaa viidelläkymmenellä kahdella patarummun iskulla, ja hän oli hyvin ärtynyt siitä, että tällainen lautakuntatyöskentely vei hänen kallista aikaansa. Tunnollisesti hän selaili kaikenmaailman partituureja, kunnes eteen tuli Dvořákin pino. 'Erinomaista! Miten omaperäistä! Poikkeuksellisen mielenkiintoista!'"

"Brahms ei koskaan lakannut ylistämästä Dvořákia, ja hänhän oli ollut siinäkin takapiruna, kun Dvořákilta oli yhtäkkiä tilattu kansantyylisiä tansseja pianolle nelikätisesti. Brahms oli tehnyt oman rahasamponsa kustantaja Simrockille, Unkarilaiset tanssit, joita myytiin uskomattomia määriä pianolla varustettuihin koteihin, ja kun ei jaksanut tehdä tansseja lisää, hän ehdotti, että sellaisia tilattaisiin Dvořákilta."

"Kolme vuotta New Yorkissa oli Dvořákin parasta aikaa. Hän sävelsi upeata musiikkia, esimerkiksi parhaan jousikvartettonsa, nimeltään 'Amerikkalainen', sekä tietysti tämän."

"Eräänä päivänä, kun 166-senttinen professori Dvořák käveli koulun käytävällä, siellä oli lattioita luuttuamassa pitkä musta mies. Mies lauloi siivotessaan lattioita. Dvořák höristeli korviaan ja kiinnostui miehestä. Hän esittäytyi tälle ja sai kuulla, että miehen nimi oli Harry Burleigh ja että hän itse asiassa opiskeli laulua koulussa."

"Sovitus on Harry Burleigh’n, ja hänen nuotintaminaan tämä ja monet muut mustien laulut tulivat 1900-luvun alussa tunnetuiksi. Burleigh ei koskaan väittänyt säveltäneensä niitä, mutta sen jälkeen, kun Burleigh teki lauluihin pianosovitukset, suuret taidelaulajat ottivat ne riemulla ohjelmistoonsa."

"Harry Burleigh’n soitinteoksista suosituin on sarja nimeltä Plantation Melodies. Näitä melodioita on sovitettu alkuperäisestä pianoversiosta jousikvartetille ja karuselleista tutulle mekaaniselle soittokoneellekin, mistä edellinen on merkki taidepiirien arvostuksesta ja jälkimmäinen suuren yleisön suosiosta."

"Paljon on puhuttu siitä, päätyivätkö Harry Burleigh’n neekerilaulut Dvořákin rakastetuimpaan, soitetuimpaan ja tunnetuimpaan sinfoniaan numero 9. Sillähän ei ole sinänsä mitään väliä. Sinfonian sävelsi Dvořák, ja jos siellä muutama melodia viittaa johonkin, kyse ei ole sen enempää varkaudesta kuin plagiaatista. Panihan Johannes Brahmskin siihen ensimmäiseen sinfoniaansa finaaliin Beethovenin 'Oodin ilolle'. – – Harry Burleigh lauloi Dvořákille muun muassa tätä laulua."

"Tuttu teema, tosiaan. Siitä tunnetaan vielä useampia versioita kuin yhdestäkään Antonín Dvořákin sävellyksestä. Tällaisia, esimerkiksi."






  • Baritoni Samuli Takkula: "Toivon että minusta tulee isona oopperalaulaja."

    Tutustu baritoni Samuli Takkulaan.

    Baritoni Samuli Takkula on jo valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikiosastolta. Oopperalaulajan ammatti on kuitenkin vielä tavoitteena tällä kolmen lapsen isällä, jonka vaimo on myös kanttori sekä laulupedagogi. Kuka? Olen Samuli Takkula ja olen syntynyt Tampereella 1983.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.