Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Metsien kätkemä pääkuva

Missä marjat luuraavat? Näin löydät marjapaikan

Hilloja kädellä.
Kypsät hillat ovat vitamiinipommi, joka maistuu vaikka sellaisenaan. Hilloja kädellä. Kuva: EPA/ Minna Jakosuo hilla

Kotimaiset marjat ovat houkuttaneet ihmisiä metsiin kautta aikojen. Nykyisin marjojen poimimisessa yhdistyvät huvi ja hyöty. Poiminta on hyvä keino saada sopivassa suhteessa liikuntaa, raikasta ilmaa ja muita luonnon hyvinvointivaikutuksia ruuan hankkimisen yhteydessä. Marjametsään on mukava mennä yhdessä. Jutustellessa astiat täyttyvät melkein kuin itsestään.

Suomessa kypsyy vuosittain noin 20 ämpärillistä syötäviä marjoja henkeä kohti. Luonnossa kasvaneet marjat ovat terveellisiä ja puhtaita. Tätä ilmaista superruokaa saa kerätä kuka tahansa jokamiehenoikeusin ansiosta. Kerätäksesi tarvitset vain jonkinlaisen astian keräämillesi marjoille, reipasta mieltä ja marjapaikan. Siitä huolimatta suurin osa marjoista jää hyödyntämättä ja mätänee metsiin.

Marjoissa on enemmän ihmisille hyödyllisiä vitamiineja, hivenaineita ja kivennäisiä kuin tuontihedelmissä. Marjojen käytön terveysvaikutuksia on tutkittu jonkin verran. Ainakin verenpaineeseen ja kolesteroliin on marjojen syömisellä havaittu olevan positiivia vaikutuksia. Marjojen puhtauden varmistamiseksi tulee välttää marjojen keräämistä teiden läheltä, teollisuusrakennusten, lämpökeskusten tai muiden laitosten alueelta tai paikoista, joiden lähellä on myrkytetty tai lannoitettu. Paras marjojen poiminta-aika on poutasäällä aamukasteen kuivuttua.

Tässä muutamia hyviä ja helposti löytyviä marjoja, sekä ohjeet marjapaikkojen löytämiseen. Jos et ohjeista huolimatta löydä marjapaikkaa, kannattaa pyytää mukaan joku kokeneempi marjastaja näyttämään omat niksinsä.

Mustikka

Mustikka alkaa kypsyä keleistä riippuen heinä-elokuun vaihteen tietämillä. Mustikoita voi kerätä aina syyskuulle asti. Niitä kannattaa lähteä etsimään kuusikoista ja havupuuvoittoisista metsistä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ihan tavalliset virkistysmetsät ja vaikkapa Nuuksio ovat hyviä, joskin suosittuja paikkoja hakea mustikkaa. Hakkuuaukion ja metsän rajalta, pohjoisrinteiltä ja metsälampien rantamilta voi löytää mustikkaa hyvin. Pohjoisrinne varsinkin kosteikon läheisyydessä saattaa olla kuivana kesänä marjasaaliin pelastus. Mustikoita kasvaa koko Suomessa. Pohjoisessa mustikka viihtyy karummissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi avotuntureiden rinteillä.

Vadelma

Vadelmat kypsyvät melko lailla samaan aikaan mustikoiden kanssa. Kuivana ja aurinkoisena kesänä vadelmat saattavat jäädä kuiviksi ja pieniksi. Kovin sateinen kesä voi puolestaan pudottaa marjat maahan oksistaan tai ne mätänevät. Mutta jos kelit ovat suotuisat, kannattaa vadelmia lähteä etsimään edellisvuotiselle hakkuuaukiolle. Vadelman kasvustot nousevat myös metsäautoteiden varsille, peltojen ja ojien viereen. Kannattaa varmistaa kuinka runsas liikenne metsäautotiellä on, ennen kuin alkaa kerätä syötävää. Vadelmia kasvaa Suomessa etelästä Oulun korkeudelle.

Hilla

Lakkoja eli muuraimia, hilloja tai valokkeja kasvaa koko Suomessa. Eniten satoa saadaan pohjoisen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ojittamattomilta soilta. Suuntaa siis luonnontilaisille suoalueille etelässä heinäkuun puolivälissä ja pohjoisempana elokuun alussa, jos mielit saada näitä c-vitamiinipommeja talven varalle säilöön. Eteläisessä Suomessa sato on vaatimattomampi, mutta suoalueilta löytää ainakin maistiaismarjat.

Puolukka

Puolukka on meidän runsassatoisin marjamme. Se on maamme yleisin varpukasvi ja sitä esiintyy koko Suomessa. Puolukka viihtyy kuivilla kankailla, kallioilla ja tuntureilla. Sitä voi löytää myös korpi- ja lehtometsistä. Puolukkaa löytää usein samoilta varjottomilta paikoilta joissa kasvaa jäkälää. Puolukkaa voi kerätä elokuun alusta syyskuun loppuun saakka.

Karpalo

Karpalo viihtyy vetisillä suoalueilla ja suolampien rantahetteiköissä. Tämä hapan c-vitamiinipommi on poimittavissa ihan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta syyskuulta ensilumiin saakka. Pakkasella kerääminen on vilpoista touhua, mutta ohuiden kumihanskojen käyttö helpottaa hommaa.

Minna Jakosuo
Kirjoittaja on luonto- ja eräopas, joka yöpyi viime vuonna ulkona lähes sata yötä.

Kommentit
  • Inarin ja Sodankylän kohteet

    Inarin kohteet Metsien kätkemän jaksosta

    Lapin luonnossa kohtaavat äärimmäisyydet. Herkkyys ja suuret voimat, mennyt ja nykyisyys, kiihkeä kesä ja hyytävä talvi. Ehkä juuri siksi se hullaannuttaa niin monet palaamaan luokseen kerta toisensa jälkeen.

  • Matkapäiväkirja: Lemmenjoki ja mahtiseidat

    Inari on mahtavien seitojen ja tarinoiden koti.

    Lapin luonto jättää ihmiseen pysyvän jäljen, sellaisen, josta ei edes halua päästää irti. Varsinkin Lapin kohteita valittaessa kärsimme runsaudenpulasta – eri vuodenaikoina on niin paljon nähtävää laajalla alueella, että on vaikea ensin kohdentaa kolmipäiväinen retki johonkin tietylle alueelle. Valitsemme kohteeksemme Inarin-seudun, ja siltikin liikumme satojen kilometrien laajuisella alueella, niin kuin paimentolaiset ikään.

  • Lapin poropizza

    Metsien kätkemän eväät Lapissa

    Jokaisella kulttuurilla on omat lättynsä. Beduiineilla nuotioleipä, italialaisilla pizza, intialaisilla naan ja Lapissa rieska. Me keksittiin tehdä hieman modernimpi puolivalmis Lapin-pizza, joka on helppo taikoa kokoon vaikka vaelluksella.

Luonto