Hyppää pääsisältöön

Pönttöpesintä: Ihastuttava leppälintu

Leppälintu.
Leppälintukoiras on yksi Suomen värikkäimmistä linnuista. Leppälintu. Kuva: Yle, Juha Laaksonen Leppälintu

Jos tuntee leppälinnun laulun, niin etelärannikon asukas voi olla sitä mieltä, että leppälintu on harvinainen. Keski-Suomen korkeudella alkaa paljastua, että laji on jo sangen yleinen. Ja viimeistään Kuusamon metsäteitä kulkiessa huomaa, että se on itse asiassa aika yleinen. Pohjois-Suomen asukkaat tuntevat leppälinnun paljon paremmin kuin etelän ihmiset.

Leppälinnuilla on ollut vuosikymmenien saatossa laskua ja nousua. Pesimäkanta väheni 1950-luvulta 1970-luvulle voimakkaasti, noin 60 prosenttia. Pohjois-Afrikan talvehtimisalueiden sääolosuhteet, ennen kaikkea Sahelin alueen kuivuuden tiedetään verottaneen kauttaaltaan Pohjois-Euroopan pesimäkantoja. 1980-luvulta lähtien leppälintu on jälleen kuitenkin runsastunut, ja etenkin Pohjois-Suomessa.

Pääosa leppälinnuista pesii valoisilla mäntykankailla koloissa, joissa on avara lentoaukko. Puunkolojen puutteessa leppälinnut voivat pesiä maaonkalossakin ja kivilouhikoissa. Leppälinnuille kelpaavat hyvin myös oravan tai käpytikan suurentamat tiaispöntöt. Tuollaisesta reiästä mahtuvat käet munimaa, ja sen takia leppälinnut ovat Suomessa usein käkien sijaisemoja.

Miksi isoaukkoiset pöntöt ovat suosittuja?

Nykyään leppälinnuille rakennellaan isoaukkoisia linnunpönttöjä. On totta että ne suosivat sellaisia, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miksi ne suosivat nimenomaan isoja lentoaukkoja ja kuka on keksinyt, että leppälinnuille rakennellaan sellaisia pönttöjä.

Onko ennen pönttöjen rakennusta kilpailu koloista ollut niin kovaa, että tintit ovat ehtineet vallata kaikki pieniaukkoiset asumukset ennen kuin leppälinnut ovat palanneet talvehtimisalueeltaan ja ne ovat joutuneet ian kaiken tyytymään isoaukkoisiin koloihin? Sitten ne ovat vain alkaneet suosia. Käki tietenkin on tyytyväinen, että leppälintu pesii sellaiseen koloon, että senkin poikanen mahtuu sieltä ulos. Jos joku tietää vastauksen tähän suuaukon kokoon, niin saa ottaa yhteyttä ja kertoa. Otamme tiedon kiitollisena vastaan.

Naaras rakentaa pesän

Leppälinnuilla työnjako on varsin selvä. Koiras varaa pöntön ja naaras rakentaa pesän, jos se kelpuuttaa koiraan esittelemän kolon omakseen.

Helsinkiläisen tunnetun vanhanpolven lintututkijan Göran Bergmanin mukaan ahkera naaras suoriutuu urakasta viidessä päivässä. Sinä aikana se tuo pesälle kuutisensataa kertaa ohuita oksia, juuria, heinää, sammalia, katajankuorta, tuohta ja vanhoja puiden lehtiä. Koivun lehdet lienevät Suomessa aika yleinen leppälintujen pesämateriaali. Pesän sisävuoraukseen naaras käyttää karvoja ja höyheniä. Jos tarjolla on jouhia ja villaa, ne kelpaavat sisustukseen.

Jos kolon sisätilat ovat avarat, pesänrakennusurakka on suurempi. Leppälintu rakentelee talitiaisen tavoin: ensin peitetään asuintilojen pohja vaikka kyseessä olisi telkänpönttö. Sitten rakennetaan pesä johonkin kulmaan.

Sinertävänvihertävät munat

Naaras munii 4–6 sinertävänvihertävää tai sinistä pilkutonta munaa ja hautoo niitä hiukan alle pari viikkoa. Naaras hylkää ilmeisen helposti pesänsä, joten leppälinnun pönttöön ei pidä kurkkia ennen kuin poikaset ovat puolikasvuisia. Poikaset viettävät kolossa 14–15 vuorokautta, ja emot ruokkivat niitä vielä tämän jälkeen pari kolme viikkoa. Poikaset ovat naaraan näköisiä, mutta ne tunnistaa leppälinnuiksi punnertavasta väräjävästä pyrstöstä.

Jos löytää leppälintupoikueen, emojen kutsu- ja varoitusäänet tulevat tutuiksi. Kutsuääni on hyit, lähes samanlainen kuin tiltaltin. Varoittava leppälintu maiskuttaa hätäisesti hyit dk dk, hyit dk dk. Nykyinen pesimäkanta on 500 000–800 000 paria.

Rakenna leppälinnulle pönttö

Perinteisen leppälintupöntön lentoaukko on huomattavasti suurempi kuin tiaisten. Sen halkaisijan tulee olla seitsemän ja etäisyys katosta viisi senttimetriä. Pöntön korkeus on 28 ja sisätilojen läpimitta 15 senttimetriä. Leppälinnun pöntön voi ripustaa pihalle tai mäntykankaalle. Leppälinnulle voi kokeilla myös suorakaiteen muotoista pönttöä, joka sijoitetaan rakennuksen räystään alle. Sen korkeus on 13 ja sisätilan pituus 20 ja syvyys 12 senttimetriä. Lentoaukko tehdään yläkulmaan, korkeus 40 ja pituus 50 millimetriä.

  • Kuka pöntössäni asuu?: Uuttukyyhky

    Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

    Kesykyyhkyn kokoinen uuttukyyhky on sinertäväharmaa. Rinta on viininpunertava, ja siivellä on kaksi mustaa poikkijuovaa. Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

  • Lintumaailman vähenevä "aatelisto": Käki

    Kukkuva soidinääni ”kuk-kuu, kuk-kuu”.

    Käki on naakan kokoinen mutta paljon hoikempi, haukkamaisen pitkäpyrstöinen mutta lyhytjalkainen. Selkä on siniharmaa (naaraalla joskus punaruskea), vatsa tummaraitaisen valkoinen. Piilottelevan ja varovaisen käen huomaa helpoiten koiraan kukkuvasta soidinäänestä ”kuk-kuu, kuk-kuu”.

  • Äänestä parhaat nimet viirupöllökaksosille!

    Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä sunnuntaina 21.5.

    Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä suorassa lähetyksessä sunnuntaina 21.5. Pöllönpoikasille tuli yli 500 nimipariehdotusta, joiden joukosta raati valitsi viisi suosikkiaan. Nyt te pääsette äänestämään lopullisesta valinnasta!

Uusimmat sisällöt - Miljoona linnunpönttöä