Hyppää pääsisältöön

Mies Kimmon, Pasilan, Siskonpedin, Sykkeen ja Uuden päivän takana

Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola.
Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola. Kuva: Yle Yle Elävä arkisto,Yle TV2,Olli Tola

Suomalainen tv-draama ja –viihde näyttäisivät huomattavasti erilaisilta ilman Olli Tolaa, joka on ollut rakentamassa otsikon sarjojen lisäksi mm. Maalaiskomedian, Metsoloiden ja Pirunpellon kaltaisia menestyksiä. Huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Tola kertoo keväällä 2016 tehdyssä erikoishaastattelussa työstään ja huippusarjojen taustoista.

Olli Tola (s. 1951) tunnetaan tv- ja teatterialalla ehtymättömästä innostaan ja positiivisuudestaan. Siksi ei tule yllätyksenä kuulla, että eläke tarkoittaa tosiasiassa vain Yle-töiden loppumista. Motivaatiota riittää vielä muihin töihin kirjoittajana, konsulttina ja miksei vielä ohjaajanakin.

Suuremmalle yleisölle Olli tuli tutuksi Elämä pelissä –sarjan kolmannella kaudella, johon hän osallistui puolisonsa, näyttelijä Lena Meriläisen kanssa. Mutta nyt pelissä ei ole elämä, vaan ainoastaan työura Yleisradiossa, kotimaisen televisiodraaman palveluksessa.

Tilaaminen on valintaa, kehittämistä ja julkaisua

Viimeiset viitisentoista vuotta urastaan Olli toimi draaman ja viihteen tilaajana, ensin Kakkosella ja sitten koko Ylessä. Ammatin ydinsisältö ei ole tuntematon ainoastaan suuremman yleisön silmissä, vaan ainakin osittain myös alan sisällä.

- Tilaajan tehtävä on valita tarjotuista ohjelmaehdotuksista ne, joita aletaan viedä eteenpäin. Lähtökohtana on tunnistaa tekijän originaali idea ja tukea sitä matkalla kohti valmista ohjelmaa.

Lue lisää:

Kuva ohjelmasta Peräkamaripojat

Peräkamaripojat-sarja on komedia kuvitteellisen Kuusniemen poikamiehistä

Salaliittoja, maakauppoja, koivuntuoksua, järvenrantoja.. Mitä kaikkea suomalainen maalaiskomedia kätkeekään.

Lue lisää:

Kuva ohjelmasta Mooseksen perintö

Mooseksen perinnössä arvot ja ahneus kampittavat toisiaan

Vankilasta vapautuvan Urmas Hakkaraisen tila menee pakkohuutokauppaan. Kilpahuutajaksi värvätään suuren perinnön saanut Turpeinen.

Valitsemisen lisäksi työhön kuuluu hankkeiden kehittämistä eli sparrausta yhdessä tuotantoyhtiöiden kanssa.

- Viime vuosina pestiin on liittynyt enenevässä määrin myös sen miettiminen, miten ja missä valmiit ohjelmat julkaistaan. Kanavien ohella se tarkoittaa nykyään tietysti Yle Areenaa.

Tulevaisuudessa on ratkaisevaa, kuinka paljon sellaisia brändejä onnistutaan luomaan, joille katsojat omistautuvat pelien, somen ja kaiken muun ajanvietteen ohessa.

Tilaamisen keskiössä on syvä, etenkin draamassa usein vasta pitkän kokemuksen myötä rakentuva tieto paitsi sisällöstä, myös katsojista.

- Tätä asiaa ei ole käsitelty kauheasti Ylessäkään. Ohjelmia ei oikeastaan voi tilata, ellei ole ymmärrystä siitä, mitä valitaan ja kenelle sitä tehdään. Asiakkuuteen liittyvää tietoa on mm. se, minkä ikäisiä ihimisiä tavoitellaan, mitä muuta he katsovat, ajattelevat elämästä jne.

Televisio on pohjimmiltaan kilpailua ihmisten ajankäytöstä. Siinä menestyäkseen pitää rakentaa ja saada aikaiseksi vahvoja, vetoavia brändejä.

- Oli kyse sitten ohjelma- tai henkilöbrändeistä, niiden merkitys on valtava. Kiinnostusta herättävät tuotteet, joita katsojat haluavat seurata ja joita he toivovat lisää, ovat korvaamattomia. Normaalin elämän ja kaiken siihen liittyvän keskellä itse kullakin on se raja, kuinka montaa sarjaa voi aktiivisesti seurata. Tulevaisuudessa on aivan ratkaisevaa, kuinka paljon sellaisia brändejä onnistutaan luomaan, joille katsojat omistautuvat pelien, somen ja kaiken muun ajanvietteen ohessa.

Pasila: Atte Järvisen kirkas havainto maailmasta

2000-luvun alkuvuosina Ylessä havahduttiin siihen, että nuoret, erityisesti 18-30-vuotiaat katsojat olivat lipumassa kokonaan muille kanaville. Asialle piti tehdä jotain, ja keskeiseen asemaan asian korjaamisessa nousivat TV2 ja Olli Tola.

- Voi sanoa, että uuden Kakkosen ensimmäinen airut oli nimenomaan Pasila. Siinä huomioni kiinnitti välittömästi tekijä Atte Järvisen omintakeinen ja tavattoman tarkka tapa katsoa maailmaa. Mielestäni tilaajan tärkeimpiä metodeita on arvioida sisällössä olevaa näkemystä ympäröivästä todellisuudesta.

Pasila luokitellaan viihteeksi ja huumoriksi, mutta sen ohella sarja oli Ollin mukaan jo alkumetreiltä lähtien myös koko Ylen yhteiskunnallisin ohjelma.

- Pasila on sekä sisällöllisesti että maailmankuvaltaan hieno yhteiskunnallinen tarina. Sarjahan ei lyönyt itseään kertalaakista läpi, etenkin kun se sijaitsi ympäristössä, joka oli kohdeyleisölle melkein erämaa. Uskoa vahvisti kuitenkin se, että kokonaisuus oli alusta asti vaikuttava. Pasila oli uudenlaista draamaa Suomessa, johon kaikkia aikuisten animaatioita tullaan jatkossa vertaamaan.

Pasilan alkuperäisissä käsikirjoituksissa ei ollut yhtä ainoaa kirosanaa!

Vaikka Pasilan olemus ja ote olivat kohdillaan jo avauskauden ensimmäisessä jaksossa, oli taustalla huolellinen, lähes vuoden kestänyt kehitysprosessi.

- Lähtöidea oli heti hyvä, mutta hiomiseen käytettiin paljon aikaa. Edes animaatiototeutus ei ollut kiveen hakattu idea, vaan muitakin vaihtoehtoja mietittiin. Ylipäätään koko tuotantoa alettiin pystyttää vasta sitten kun ensimmäisen kauden kaikki käsikirjoitukset olivat valmiina. Eli teksti edellä mentiin.

Kun studioon viimein päästiin ja valmista jälkeä alkoi syntyä, tilaaja sai eteensä melkoisen yllätyksen. Alkuperäisissä käsikirjoituksissa ei nimittäin ollut yhtä ainoaa kirosanaa!

- Kielenkäyttö muuttui tosiaan vasta näyttelijöiden eläytymisvaiheessa. Toisaalta pitää korostaa, että mikään lopputuoksesta ei ollut harkitsematonta. Atella oli ohjakset tarkasti käsissään, ja hän päätyi siihen, että tyyli toimii. Itse en usko, että kirosanat olisivat parantaneet yhtäkään käsikirjoitusta tai että ne olisivat se tarkka havainto maailmasta. Toki tiedän, että esim. lentävinä lauseina voimakkaat ilmaukset ovat oleellinen osa Pasilaa.

Olli toteaa olevansa tyytyväinen myös jatko-osa Pasila 2.5 – The Spin-Offiin. Hiljattain päättyneen, 40-osaisen seuraajan tekemisessä Atte Järvinen ei ollut enää mukana.

- Myös spin-off valmisteltiin tarkkaan. Kyseessä on selkeästi erilainen, mutta mielestäni edelleen laadukas sarja.

Uusi päivä: poikkeuksellinen draamakomedia

Kuvassa Tomi Lukkari (Antti Väre), Maria Nikko (Lotta Lehtikevari), Krista Kortelainen (Thelma Siberg) ja Reino Tuominen (Aku Sipola).
Kuvassa Tomi Lukkari (Antti Väre), Maria Nikko (Lotta Lehtikevari), Krista Kortelainen (Thelma Siberg) ja Reino Tuominen (Aku Sipola). Kuva: Yle/Suvi Roiko. uusi päivä uudistuu

Syksyllä 2010 käynnistynyt Uusi päivä on Olli Tolan nupusta asti vaalima tv-hanke, jonka ensimmäiset siemenet kylvettiin niinkin varhain kuin vuosituhannen vaihteessa.

- Kaikki alkoi siitä, kun lähdimme opiskelemaan päivittäissarjan tekemistä Draama 2001 –nimisessä projektissa. Mukana olivat lisäkseni jo silloin Uuden päivän ensimmäinen ohjaaja JP Siili ja pääkäsikirjoittaja Petri Repo. Viisi vuotta kestäneeseen projektiin kuului mm. käyntejä ansioituneiden yhdysvaltalaisten ja englantilaisten showrunnereiden puheilla. Saatuamme kattavan käsityksen siitä, miten ulkomailla toimitaan, aloimme soveltaa oppeja paikallisiin olosuhteisiin ja kehittää pitkäjänteisesti Uutta päivää.

Tavoitteena oli luoda nuoremmalle yleisölle suunnattu, useana päivänä viikossa esitettävä sarja, joka näyttäisi laadukkaalta ja jonka maailmankuva olisi myönteinen. Tämä ydinkonsepti on edelleen uniikki kansainvälisessäkin mittakaavassa.

- Päivittäissarjat perustuvat yleensä toisten hyväksikäyttöön, jossa samat parit menevät yhteen ja eroavat loputtomasti. Uusi päivä on sen sijaan yhteisökuvaus, joka kehittyy ja katsoo asioita rakentavasti, tulevaisuuteen uskoen. Lisäksihän UP:n hahmot ovat eläneet alusta asti myös radiossa ja netissä. Kokonaisvaltaista monimediaisuutta ei löydy vieläkään kovin monista sarjoista - edes ulkomailta.

Televisio elää kulta-aikaansa suurempana kuin koskaan ja on kuvioissa vielä pitkään.

Myös taloudelliset rajoitukset on käännetty Uuden päivän tapauksessa tuotannon eduksi.

- Meillä on ajateltu aina liikaa, että suurin viisaus asioiden toteuttamiseen asuu ulkomailla. Tv-draamoissa sikäläisiä malleja ei voisi kuitenkaan tuoda tänne jo siitäkään syystä, että budjettimme ovat aivan murto-osa kansainvälisistä vertailukohdista. Ihan pikkudetaljina voisi mainita sen, että opintomatkalla Yhdysvalloissa kävi ilmi, että siellä täkäläisen kuvaussihteerin hommia teki kahdeksan ihmistä. Siksi mitään ei voinut tuoda Suomeen sellaisenaan, vaan jouduimme osin olosuhteiden pakosta rakentamaan myös tuotantokoneesta uudenlaisen. Sen ja sisällön ansiosta pidän Uutta päivää tulevaisuuden vientituotteena.

Sarja ja siihen sidottu, kustannustehokkuudesta huolimatta mittava panostus ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä, joka ei kuitenkaan Ollia vakuuta.

- Suosio kohderyhmässä on niin vastaansanomatonta, että Uusi Päivä on pikemminkin suuri menetys kuin mikään floppi. Areenassa sarja on koko ajan yksi katsotuimmista ohjelmista. Lisäksi mukana kasvaa koko ajan uusia sukupolvia, jotka oppivat, että tältä kanavalta tai palvelusta tulee itselle sopivaa ohjelmaa. Sillä tavoin Salkkaritkin on imuroinut katsojansa, joita riittää vuodesta toiseen, vaikka harva sarjaa tunnustaakaan seuraavansa.

Televisiolle välineenä on povattu madonlukuja jo pitkään. Alaa aitiopaikalta seurannut konkari ei usko uhkakuviin.

- Toki katalogien eli kokonaisten tuotantokausien katsominen yleistyy koko ajan, mutta televisiokin elää kulta-aikaansa suurempana kuin koskaan ja on kuvioissa vielä pitkään. Lisäksi iso osa nuorista katsoo jo draamaakin puhelimesta. Tv on silti tottumuksen taidetta, eikä sen voimaa kannata väheksyä. Ihminen on peruslaiska, ja siihen saumaan television valmis valikoima uppoaa kuin veitsi voihin.

Oudon normaali Kimmo

Ollin löytöihin lukeutuu myös hieman Uutta päivää ronskimpi draamakomedia Kimmo. Kuten kuka tahansa sarjaa edes vilkaissut tietää, sen jos minkä kohdalla täyttyy perusedellytys – eli tekijöiden omaperäinen havainto maailmasta.

- Kimmokin lähti liikkeelle hyvästä ehdotuksesta. Sarjan maailma on normikatsojan mielestä outo, lähes friikkisirkus. Kimmolle ympärillä olevat henkilöt ja tapahtumat ovat kuitenkin täysin normaaleja. Se on hedelmällinen asetelma rakentaa komediaa.

Toimivan kokonaisuuden aikaansaamista ei haittaa myöskään se, että pääosan Jussi Vatanen tuntuu suorastaan syntyneen rooliin.

- Onnistumisen kannalta casting eli näyttelijöiden valinta on aivan ratkaiseva. Käsikirjoituksen päälle tuleva, esittäjän oma luova panos tuo sen ratkaisevan eron, jolla päästään huipputuotteeksi. Aivan kuten Pasilassa.

Tilaamisen sopimuskäytäntöihin kuuluu, että myös näyttelijävalinnoissa viimeinen sana on Ylellä.

- Joskus tuotantoyhtiö on miettinyt valmiiksi, kenelle sarjaa kirjoitetaan, mutta casting saatetaan tehdä myös vasta tuotantopäätöksen yhteydessä – ja kaikkea tältä väliltä. Kyseessä on joka tapauksessa sekä ohjelmien että Ylen kannalta niin tärkeä asia, että olen puuttunut siihen vuosien varrella paljonkin.

Kimmon kaksi ensimmäistä tuotantokautta julkaistiin hiljattain yli kahdeksi ja puoleksi vuodeksi Yle Areenaan. Sarjasta kuvataan paraikaa myös kolmatta kautta, joka alkaa Ylen kanavilla marraskuussa 2016.

- Hyvän sarjan tunnistavat toki muutkin kuin tilaaja, mutta mukavahan omien projektien taivalta ja menestystä on seurata.

Neljän tähden Siskonpeti

Ensisilmäyksellä saattaisi ajatella, että jos Pirjo Heikkilän, Niina Lahtisen, Krisse Salmisen ja Sanna Stellanin kaltaiset, maan johtavat naiskomediennet ilmaisevat aikeensa tehdä sketsisarjaa, se yksin riittäisi vihreäksi valoksi ohjelman tekemiselle. Olli Tola painottaa, ettei se itsessään vielä olisi riittänyt ohjelman toteuttamiseen.

- Ei ollut tietenkään ensimmäinen kerta, että jotkut tähdet ilmaantuvat paikalle ja sanovat tekevänsä sketsejä. Aika usein asia on kuitenkin jäänyt siihen, ettei luvassa olisi ollut katsojille mitään uutta. Mutta kun nämä leidit pölähtivät toimistooni, selvisi heti, että heillä oli intoa yhdistää komedian, musiikin ja sketsien kaltaisia genrejä raikkaalla tavalla. Kun siihen yhdistettiin hirmuinen draivi ja kyky kertoa huumorilla naisen maailmasta itseään säästämättä, yhdistelmä oli aika vastaansanomaton. Kaiken lisäksi Siskonpeti sopi vielä strategiseen tavoitteeseen nuorten naisyleisöjen tavoittamisesta.

Siskonpedin tapauksessa minut lyötiin ällikällä aika monta kertaa.

Ollin mukaan juuri tekijöiden valmius panna itseään halvalla oli yksi Siskonpedin suurimmista valteista.

- Häpeä on valtava voima kaikessa draamassa ja varsinkin huumorissa. Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät että sen korostaminen oli yksi tilaamistyöni keskeisistä ohjenuorista. Silti on sanottava, että Siskonpedin tapauksessa minut lyötiin siinäkin asiassa ällikällä aika monta kertaa.

Siskonpedin edetessä sai tilaaja tuta muitakin, vastustamattomia lainalaisuuksia.

- Annoin kirjallisen palautteen jokaisesta käsikirjoituksesta, mutta onhan se tunnustettava, että sitä joko kuunneltiin tai sitten ei. Kyllä Siskonpeti on ennen kaikkea tekijöidensä ja heidän heittäytymisenä näköinen. Sarjan aikana syntyi lentävä lause siitä, että Ollihan se tietää kaiken nuorten naisten sielunelämästä. Ei sillä, kyllä ikäiseni kuusikymppiset osaavat laajemminkin arvostaa hyviä ohjelmia.

Syke: pitkän jatkumon huipentuma

Sykkeen hoitajat 2016
Sykkeen hoitajat 2016 syke

Sairaalasarja Syke on noussut kolmen tuotantokautensa aikana hurjaan suosioon, ja se on mm. Yle Areenan kaikkien aikojen katsotuin draamasarja.

- Syke on rakennettu sisällöllisesti, visuaalisesti ja rytmin osalta eri tavalla kuin mikään muu sarja Suomessa aiemmin. Siinä mielessä se on oman tilaajaurani ja suomalaisen sarjadraaman uusi lehti.

Olli kuitenkin korostaa, ettei Syke ole mikään erillistapaus, vaan osa johdonmukaista jatkumoa.

- Kun aloimme miettiä fiktiosarjojen tekemistä uudelta pohjalta, en olisi ikinä voinut kuvitella, että siinä kestää näin halvatun kauan. Viimeistään Sykkeen myötä monet aikoinaan asetetut kriteerit täyttyivät, ja tuntuu hienolta ellei peräti symboliselta, että tällainen läpimurto ja oma lähtöni Ylestä ajoittuvat tavallaan samaan kohtaan. Mutta kokonaisuutta ajatellen Syke on tosiaankin selkeä osa yhtenäistä kaarta jonkun irrallisen pompun sijaan.

Draamakonkarin mielestä Yle suhtautuu onnistumisiin liian vaatimattomasti.

- Vaikka olisi aihetta, Yle ei ole kovin hyvä lyömään itsestään rumpua. Ei ole oikeastaan koskaan ollut. Ja silti koko ajan syntyy Sykkeen ja monien muiden ohjelmien kaltaisia merkkituotteita, jotka herättävät suomalaisissa vastakaikua ja joista voi olla ylpeä.

Suomalaisen draaman nousukausi

Koukussa-sarjan Oskari (Tommi Eronen) ja Krista (Matleena Kuusniemi).
Viisi Kultaista Venlaa voittanut rikosdraama Koukussa nähtiin Kakkosella ja Yle Areenassa syksyllä 2015. Koukussa-sarjan Oskari (Tommi Eronen) ja Krista (Matleena Kuusniemi). Kuva: Yle koukussa

Kotimaisten draamasarjojen ja elokuvien tasosta käydään jatkuvaa keskustelua. Alaa pitkään aitiopaikalta seurannut konkari on nykytilanteesta hyvillään.

- Kaiken takana on tietysti se, että käsikirjoittamisen taso on noussut. Sitä ei voi oppia kuin tekemällä, missä pitkään pyörineet koneet kuten Kotikatu, Salatut elämät ja Uusi päivä ovat auttaneet ja mahdollistaneet ratkaisevalla tavalla. Niiden myllyjen läpi on kulkenut paljon kirjoittajia, jotka ovat saaneet hiottua keinot tarinoiden kuljettamiseen ja eväät tuleviin projekteihinsa.

Ylipäätään ne ajat ovat menneet, jolloin pelkkä suomalaisuus riitti ohjelman vetonaulaksi.

- Tiedostava yleisö on tottunut katsomaan maailman parhaita sarjoja. Jo siitä syystä fokus on pitänyt suunnata kohti mahdollisimman modernia ja nykyaikaista kerrontaa.

Televisiota pidettiin pitkkään halpa-arvoisena ja kannattamattomana viihteenä, mutta nykyään se on noussut jopa elokuvien ohi laadussa ja kunnianhimossa.

Myös television 2000-luvulla kokema arvonnousu on vaikuttanut suotuisasti tilanteeseen.

- Kun aloitin, tv:tä pidettiin halpa-arvoisena ja kannattamattomana viihteenä. Ja nythän se on tosiaankin noussut jopa elokuvien ohi laadussa ja kunnianhimossa. Rohkeimmat kokeilut ovat tapahtuneet jo vuosien ajan sarjadraaman puolella. Urani alkupuolella kirjoittamista ei arvostettu, vaan sitä pidettiin materiaalina, josta sitten ohjaaja loihtii jotakin hienoa. En usko enää pätkääkään siihen, että joku ohjaisi hyvän ohjelman huonosta käsikirjoituksesta. Nyt on kauniilla tavalla näkyvissä se entisaikojen sanonta, että elokuva on ohjaajan ja televisio käsikirjoittajan taidetta.

Niinpä merkittävimpien ja onnistuneimpien sarjojen keskiöön ovat nousseet niiden pääkäsikirjoittajat eli showrunnerit, joilla on päävastuu koko tuotannon toteuttamisesta.

- Parhaat käsikirjoittajat maailmalla ovat huippuammattilaisia, jotka pystyvät suurin piirtein määrittelemään sen, kuinka paljon tekevät töitä. Tästä syystä joissakin sarjoissa, kuten vaikka Uudessa Sherlockissa, ei ole ollut enempää jaksoja per tuotantokausi. Vähempikin on riittänyt kirjoittajalle mainioon elintasoon. Ja sillä välin kaikki muut tuotantoyhtiöstä kanavan kautta katsojiin eivät voi tehdä muuta kuin odottaa kieli pitkällä! Kehitys on ollut melkoista, kun ottaa huomioon sen, että kirjoittajat ovat usein introvertteja, jotka eivät halua lähtökohtaisesti päsmäröidä ja loistaa, kuten näyttelijöiksi tai ohjaajiksi hakeutuvat ihmiset.

- On silti väärää yksinkertaistamista sanoa, että showrunnerit yksin pelastaisivat kaiken. Sarjojen tekeminen on yhteistyötä, jossa tärkeää on etsiä parhaat tiimiläiset jokaiselle osa-alueelle. Niinpä hyvä showrunner esim. valitsee ohjaajan, joka tuo kokonaisuuteen vielä pari kerrosta lisää.

Kansainvälistymistä kohti

Kuva sarjasta Sorjonen (2016), Lena Jaakkola (Anu Sinisalo, vas.), Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja  Pauliina Sorjonen (Matleena Kuusniemi)
TV1:llä lokakuussa 2016 alkava rikossarja Sorjonen on kansainvälinen tuotanto Kuva sarjasta Sorjonen (2016), Lena Jaakkola (Anu Sinisalo, vas.), Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja Pauliina Sorjonen (Matleena Kuusniemi) Kuva: Fisher King Production rikossarjakuvat,Anu Sinisalo,Ville Virtanen,Matleena Kuusniemi

Käsikirjoittamisen eteen tehty työ on luonut mainion pohjan tavoitteelle, jonka Yle on asettanut draamatuotannolleen. Suomalainen draama viedään maailmalle!

- Yleisradion kunnianhimo ja sen ilmaiseminen rohkeasti ääneen ovat tarpeellisia signeeleja koko alalle. Eikä tarkoituksena ole ainoastaan myydä omia draamoja ulkomaille, vaan myös saada sieltä rahoitusta niiden tekemiseen jatkossa. Itse asiassa on jo useampi tuotanto, joiden kustannuksista tulee yli puolet Suomen rajojen ulkopuolelta.

Olli toivottaa myös kotimaisen kilpailun tervetulleeksi.

- Pidän tärkeänä, että Suomessa mahdollisimman monet tahot Ylen lisäksi tekevät draamaa. Kaikki, mikä lisää kilpailua ja tilaisuuksia tehdä lisää, kirittää myös muita. Siksi on ilahduttavaa, että Maikkarin ja Nelosen lisäksi myös operaattorit ovat tulleet markkinoille. On hienoa, kun täällä on tajuttu, että täällä ollaan samassa veneessä. Se on paljon parempaa kuin keskinäinen nokittelu.

Kuten Uuden päivän tapauksessa, muunkin Suomi-draaman myönteiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet omat, täkäläisiin oloihin sovelletut toimintamallit.

- Mielestäni voi hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei ainoastaan käsikirjoitusten vaan koko osaamisen taso on korkea. Vaikkapa Syke on kokonaisuutena sellainen, että se on vertailukelpoinen missä tahansa päin maailmaa. Ja saavutuksen arvoa nostaa tieto siitä, kuinka pienillä budjeteilla täällä kaikesta huolimatta edelleen toimitaan. Edellinen on johtanut jopa absurdeihin tilanteisiin, kun rahoitusta ja yhteistyökumppaneita on haettu muualta, eikä ole meinattu uskoa, että tuotannot on tehty sellaisilla kustannuksilla kuin olemme sanoneet.

Ei kannata keskittyä siihen, mikä on vaikeaa, vaan asioiden ratkaisuun.

Käytännön toimien ohella draaman eteneminen on edellyttänyt alan sisällä myös henkistä asennemuutosta.

- Tekijät ovat lopettaneet marisemisen siitä, että miksi olemme syntyneet Suomeen, ja lähteneet rakentamaan parasta mahdollista jälkeä siitä, mitä meillä on. Kannustaisin meitä kaikki ajattelemaan menestystä niin, että se on myös asenne, eikä ikuista nihkeyttä sitä kohtaan, jos joku toinen menestyy. Ei kannata keskittyä siihen, mikä on vaikeaa, vaan asioiden ratkaisuun. Se on kyllä kieltämättä yhä totta, ettei draaman tekemisellä kukaan täällä rikastu. Palkkataso on ihan muuta jo lahden toisella puolella.

Kansainvälistymispyrintöjen yhteydessä tulee mieleen myös suomalainen näyttelijäntyö, johon ainakaan kotimaassa ei aina ole ollut varauksetonta uskoa. Olli ei tätä väitettä allekirjoita.

- Tämäkin käsitys liittyy käsikirjoitusten tasoon. Pitkään tehtiin kökköjä juttuja, joiden tekstiä oli hankalaa puhua, eivätkä näyttelijät päässeet loistamaan. Toki otanta viisimiljoonaisesta kansasta on pienempi, mutta kyllä täälläkin on talenttia. Osin on kyse myös markkinoinnista. Ruotsalaisia näyttelijöitä on ollut maailmalla vaikka kuinka pitkään, eivätkä he ole sen kummoisempia.

- Ja onhan meilläkin ollut jo enenevässä määrin näyttöpaikkoja, myös isoissa tuotannoissa. Sarjoissa näyttelijän merkitys korostuu jo siinä, että heidän rakentamansa roolihahmot tuovat pysyvyyttä tarinoihin, joissa muut tekijät ja jopa sisältö muuttuvat radikaalistikin. Yleisö on tässäkin asiassa valistunutta eli he ovat oppineet odottamaan merkkituotteiden eli jatkuvien sarjojen tuotantokausilta jotakin uutta ja yllättävää.

Tilaajan testamentti

Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola.
Olli Tola viettää kiireisiä eläkepäiviä käsikirjoittajana ja konsulttina. Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola. Kuva: Yle/Ilmari Fabritius Yle TV2,Yle Elävä arkisto,Olli Tola

Kun jäähyväiset ainakin Ylelle ovat väistämättä edessä, Olli Tolan katse suuntautuu tehtyjen ohjelmien lisäksi myös tilaajan työnkuvaan ja sen rooliin draamatuotannon kokonaisuudessa.

- Tilaajan keskeinen työkalu on se, miten ja millaista palautetta ohjelmien tekijöille annetaan. Tässä olen tietoisesti itse kehittynyt ja muuttunut vielä muutamien viime vuosien aikana. Minun piti kulkea pitkä tie ennen kuin tajusin, ettei tehtäväni ole määrätä, vaan yksiselitteisesti auttaa. On suuri ero siinä, millainen palaute on pelkkää sen antajan pätemistä ja mistä on oikeasti hyötyä.

Uusi, jalostettu menetelmä perustuu kannustavuuteen ja rakentavuuteen.

- Kutsun mallia palvelevaksi palautemetodiksi, jonka tarkoituksena on olla käytännönläheinen ja konkreettinen. Kirjoitetun palautteen jälkeen istumme ohjelmien tekijöiden kanssa yhdessä alas ja puhumme, mistä ja miksi on kyse. Näin syntyy vuorovaikutusta, jossa päästään kokonaan pois arvoasetelmista. Suurena apuna metodin kehittämisessä olivat sellaiset kollegat, pääasiassa dramaturgit, joilla oli tapaani myönteinen asenne.

Oman missionsa Olli määrittelee yhdellä, selkeällä lauseella.

- Haluan tuottaa ihmisille iloa. Se ei tarkoita yksiselitteisesti pelkkää nauramista, vaan merkityksen ja toivon tuntua missä tahansa lajityypissä.

  • Robotti Atorox syntyi Outsiderin kynästä 1940-luvun lopulla

    Kaksiosainen kuunnelmasarja toteutettiin 1990.

    Aarne Haapakoski, nimimerkki Outsider, oli Suomen ensimmäisiä tieteiskirjailijoita. Hänen luomansa Atorox-robotti toimii aivokaseteilla ja syö aktiinouraania. Atorox vapautui kirjojen sivuilta radioaalloille kaksiosaisessa kuunnelmassa Atorox - koneihminen, jossa robotti sotkeutuu pankkiryöstöön. Atoroxin seikkailut ovat kuunneltavissa 21.11.2018 saakka Areenassa.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Robotti Atorox syntyi Outsiderin kynästä 1940-luvun lopulla

    Kaksiosainen kuunnelmasarja toteutettiin 1990.

    Aarne Haapakoski, nimimerkki Outsider, oli Suomen ensimmäisiä tieteiskirjailijoita. Hänen luomansa Atorox-robotti toimii aivokaseteilla ja syö aktiinouraania. Atorox vapautui kirjojen sivuilta radioaalloille kaksiosaisessa kuunnelmassa Atorox - koneihminen, jossa robotti sotkeutuu pankkiryöstöön. Atoroxin seikkailut ovat kuunneltavissa 21.11.2018 saakka Areenassa.

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.