Hyppää pääsisältöön

Mies Kimmon, Pasilan, Siskonpedin, Sykkeen ja Uuden päivän takana

Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola.
Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola. Kuva: Yle Yle Elävä arkisto,Yle TV2,Olli Tola

Suomalainen tv-draama ja –viihde näyttäisivät huomattavasti erilaisilta ilman Olli Tolaa, joka on ollut rakentamassa otsikon sarjojen lisäksi mm. Maalaiskomedian, Metsoloiden ja Pirunpellon kaltaisia menestyksiä. Huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Tola kertoo keväällä 2016 tehdyssä erikoishaastattelussa työstään ja huippusarjojen taustoista.

Olli Tola (s. 1951) tunnetaan tv- ja teatterialalla ehtymättömästä innostaan ja positiivisuudestaan. Siksi ei tule yllätyksenä kuulla, että eläke tarkoittaa tosiasiassa vain Yle-töiden loppumista. Motivaatiota riittää vielä muihin töihin kirjoittajana, konsulttina ja miksei vielä ohjaajanakin.

Suuremmalle yleisölle Olli tuli tutuksi Elämä pelissä –sarjan kolmannella kaudella, johon hän osallistui puolisonsa, näyttelijä Lena Meriläisen kanssa. Mutta nyt pelissä ei ole elämä, vaan ainoastaan työura Yleisradiossa, kotimaisen televisiodraaman palveluksessa.

Tilaaminen on valintaa, kehittämistä ja julkaisua

Viimeiset viitisentoista vuotta urastaan Olli toimi draaman ja viihteen tilaajana, ensin Kakkosella ja sitten koko Ylessä. Ammatin ydinsisältö ei ole tuntematon ainoastaan suuremman yleisön silmissä, vaan ainakin osittain myös alan sisällä.

- Tilaajan tehtävä on valita tarjotuista ohjelmaehdotuksista ne, joita aletaan viedä eteenpäin. Lähtökohtana on tunnistaa tekijän originaali idea ja tukea sitä matkalla kohti valmista ohjelmaa.

Lue lisää:

Kuva ohjelmasta Peräkamaripojat

Peräkamaripojat-sarja on komedia kuvitteellisen Kuusniemen poikamiehistä

Salaliittoja, maakauppoja, koivuntuoksua, järvenrantoja.. Mitä kaikkea suomalainen maalaiskomedia kätkeekään.

Lue lisää:

Kuva ohjelmasta Mooseksen perintö

Mooseksen perinnössä arvot ja ahneus kampittavat toisiaan

Vankilasta vapautuvan Urmas Hakkaraisen tila menee pakkohuutokauppaan. Kilpahuutajaksi värvätään suuren perinnön saanut Turpeinen.

Valitsemisen lisäksi työhön kuuluu hankkeiden kehittämistä eli sparrausta yhdessä tuotantoyhtiöiden kanssa.

- Viime vuosina pestiin on liittynyt enenevässä määrin myös sen miettiminen, miten ja missä valmiit ohjelmat julkaistaan. Kanavien ohella se tarkoittaa nykyään tietysti Yle Areenaa.

Tulevaisuudessa on ratkaisevaa, kuinka paljon sellaisia brändejä onnistutaan luomaan, joille katsojat omistautuvat pelien, somen ja kaiken muun ajanvietteen ohessa.

Tilaamisen keskiössä on syvä, etenkin draamassa usein vasta pitkän kokemuksen myötä rakentuva tieto paitsi sisällöstä, myös katsojista.

- Tätä asiaa ei ole käsitelty kauheasti Ylessäkään. Ohjelmia ei oikeastaan voi tilata, ellei ole ymmärrystä siitä, mitä valitaan ja kenelle sitä tehdään. Asiakkuuteen liittyvää tietoa on mm. se, minkä ikäisiä ihimisiä tavoitellaan, mitä muuta he katsovat, ajattelevat elämästä jne.

Televisio on pohjimmiltaan kilpailua ihmisten ajankäytöstä. Siinä menestyäkseen pitää rakentaa ja saada aikaiseksi vahvoja, vetoavia brändejä.

- Oli kyse sitten ohjelma- tai henkilöbrändeistä, niiden merkitys on valtava. Kiinnostusta herättävät tuotteet, joita katsojat haluavat seurata ja joita he toivovat lisää, ovat korvaamattomia. Normaalin elämän ja kaiken siihen liittyvän keskellä itse kullakin on se raja, kuinka montaa sarjaa voi aktiivisesti seurata. Tulevaisuudessa on aivan ratkaisevaa, kuinka paljon sellaisia brändejä onnistutaan luomaan, joille katsojat omistautuvat pelien, somen ja kaiken muun ajanvietteen ohessa.

Pasila: Atte Järvisen kirkas havainto maailmasta

2000-luvun alkuvuosina Ylessä havahduttiin siihen, että nuoret, erityisesti 18-30-vuotiaat katsojat olivat lipumassa kokonaan muille kanaville. Asialle piti tehdä jotain, ja keskeiseen asemaan asian korjaamisessa nousivat TV2 ja Olli Tola.

- Voi sanoa, että uuden Kakkosen ensimmäinen airut oli nimenomaan Pasila. Siinä huomioni kiinnitti välittömästi tekijä Atte Järvisen omintakeinen ja tavattoman tarkka tapa katsoa maailmaa. Mielestäni tilaajan tärkeimpiä metodeita on arvioida sisällössä olevaa näkemystä ympäröivästä todellisuudesta.

Pasila luokitellaan viihteeksi ja huumoriksi, mutta sen ohella sarja oli Ollin mukaan jo alkumetreiltä lähtien myös koko Ylen yhteiskunnallisin ohjelma.

- Pasila on sekä sisällöllisesti että maailmankuvaltaan hieno yhteiskunnallinen tarina. Sarjahan ei lyönyt itseään kertalaakista läpi, etenkin kun se sijaitsi ympäristössä, joka oli kohdeyleisölle melkein erämaa. Uskoa vahvisti kuitenkin se, että kokonaisuus oli alusta asti vaikuttava. Pasila oli uudenlaista draamaa Suomessa, johon kaikkia aikuisten animaatioita tullaan jatkossa vertaamaan.

Pasilan alkuperäisissä käsikirjoituksissa ei ollut yhtä ainoaa kirosanaa!

Vaikka Pasilan olemus ja ote olivat kohdillaan jo avauskauden ensimmäisessä jaksossa, oli taustalla huolellinen, lähes vuoden kestänyt kehitysprosessi.

- Lähtöidea oli heti hyvä, mutta hiomiseen käytettiin paljon aikaa. Edes animaatiototeutus ei ollut kiveen hakattu idea, vaan muitakin vaihtoehtoja mietittiin. Ylipäätään koko tuotantoa alettiin pystyttää vasta sitten kun ensimmäisen kauden kaikki käsikirjoitukset olivat valmiina. Eli teksti edellä mentiin.

Kun studioon viimein päästiin ja valmista jälkeä alkoi syntyä, tilaaja sai eteensä melkoisen yllätyksen. Alkuperäisissä käsikirjoituksissa ei nimittäin ollut yhtä ainoaa kirosanaa!

- Kielenkäyttö muuttui tosiaan vasta näyttelijöiden eläytymisvaiheessa. Toisaalta pitää korostaa, että mikään lopputuoksesta ei ollut harkitsematonta. Atella oli ohjakset tarkasti käsissään, ja hän päätyi siihen, että tyyli toimii. Itse en usko, että kirosanat olisivat parantaneet yhtäkään käsikirjoitusta tai että ne olisivat se tarkka havainto maailmasta. Toki tiedän, että esim. lentävinä lauseina voimakkaat ilmaukset ovat oleellinen osa Pasilaa.

Olli toteaa olevansa tyytyväinen myös jatko-osa Pasila 2.5 – The Spin-Offiin. Hiljattain päättyneen, 40-osaisen seuraajan tekemisessä Atte Järvinen ei ollut enää mukana.

- Myös spin-off valmisteltiin tarkkaan. Kyseessä on selkeästi erilainen, mutta mielestäni edelleen laadukas sarja.

Uusi päivä: poikkeuksellinen draamakomedia

Kuvassa Tomi Lukkari (Antti Väre), Maria Nikko (Lotta Lehtikevari), Krista Kortelainen (Thelma Siberg) ja Reino Tuominen (Aku Sipola).
Kuvassa Tomi Lukkari (Antti Väre), Maria Nikko (Lotta Lehtikevari), Krista Kortelainen (Thelma Siberg) ja Reino Tuominen (Aku Sipola). Kuva: Yle/Suvi Roiko. uusi päivä uudistuu

Syksyllä 2010 käynnistynyt Uusi päivä on Olli Tolan nupusta asti vaalima tv-hanke, jonka ensimmäiset siemenet kylvettiin niinkin varhain kuin vuosituhannen vaihteessa.

- Kaikki alkoi siitä, kun lähdimme opiskelemaan päivittäissarjan tekemistä Draama 2001 –nimisessä projektissa. Mukana olivat lisäkseni jo silloin Uuden päivän ensimmäinen ohjaaja JP Siili ja pääkäsikirjoittaja Petri Repo. Viisi vuotta kestäneeseen projektiin kuului mm. käyntejä ansioituneiden yhdysvaltalaisten ja englantilaisten showrunnereiden puheilla. Saatuamme kattavan käsityksen siitä, miten ulkomailla toimitaan, aloimme soveltaa oppeja paikallisiin olosuhteisiin ja kehittää pitkäjänteisesti Uutta päivää.

Tavoitteena oli luoda nuoremmalle yleisölle suunnattu, useana päivänä viikossa esitettävä sarja, joka näyttäisi laadukkaalta ja jonka maailmankuva olisi myönteinen. Tämä ydinkonsepti on edelleen uniikki kansainvälisessäkin mittakaavassa.

- Päivittäissarjat perustuvat yleensä toisten hyväksikäyttöön, jossa samat parit menevät yhteen ja eroavat loputtomasti. Uusi päivä on sen sijaan yhteisökuvaus, joka kehittyy ja katsoo asioita rakentavasti, tulevaisuuteen uskoen. Lisäksihän UP:n hahmot ovat eläneet alusta asti myös radiossa ja netissä. Kokonaisvaltaista monimediaisuutta ei löydy vieläkään kovin monista sarjoista - edes ulkomailta.

Televisio elää kulta-aikaansa suurempana kuin koskaan ja on kuvioissa vielä pitkään.

Myös taloudelliset rajoitukset on käännetty Uuden päivän tapauksessa tuotannon eduksi.

- Meillä on ajateltu aina liikaa, että suurin viisaus asioiden toteuttamiseen asuu ulkomailla. Tv-draamoissa sikäläisiä malleja ei voisi kuitenkaan tuoda tänne jo siitäkään syystä, että budjettimme ovat aivan murto-osa kansainvälisistä vertailukohdista. Ihan pikkudetaljina voisi mainita sen, että opintomatkalla Yhdysvalloissa kävi ilmi, että siellä täkäläisen kuvaussihteerin hommia teki kahdeksan ihmistä. Siksi mitään ei voinut tuoda Suomeen sellaisenaan, vaan jouduimme osin olosuhteiden pakosta rakentamaan myös tuotantokoneesta uudenlaisen. Sen ja sisällön ansiosta pidän Uutta päivää tulevaisuuden vientituotteena.

Sarja ja siihen sidottu, kustannustehokkuudesta huolimatta mittava panostus ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä, joka ei kuitenkaan Ollia vakuuta.

- Suosio kohderyhmässä on niin vastaansanomatonta, että Uusi Päivä on pikemminkin suuri menetys kuin mikään floppi. Areenassa sarja on koko ajan yksi katsotuimmista ohjelmista. Lisäksi mukana kasvaa koko ajan uusia sukupolvia, jotka oppivat, että tältä kanavalta tai palvelusta tulee itselle sopivaa ohjelmaa. Sillä tavoin Salkkaritkin on imuroinut katsojansa, joita riittää vuodesta toiseen, vaikka harva sarjaa tunnustaakaan seuraavansa.

Televisiolle välineenä on povattu madonlukuja jo pitkään. Alaa aitiopaikalta seurannut konkari ei usko uhkakuviin.

- Toki katalogien eli kokonaisten tuotantokausien katsominen yleistyy koko ajan, mutta televisiokin elää kulta-aikaansa suurempana kuin koskaan ja on kuvioissa vielä pitkään. Lisäksi iso osa nuorista katsoo jo draamaakin puhelimesta. Tv on silti tottumuksen taidetta, eikä sen voimaa kannata väheksyä. Ihminen on peruslaiska, ja siihen saumaan television valmis valikoima uppoaa kuin veitsi voihin.

Oudon normaali Kimmo

Ollin löytöihin lukeutuu myös hieman Uutta päivää ronskimpi draamakomedia Kimmo. Kuten kuka tahansa sarjaa edes vilkaissut tietää, sen jos minkä kohdalla täyttyy perusedellytys – eli tekijöiden omaperäinen havainto maailmasta.

- Kimmokin lähti liikkeelle hyvästä ehdotuksesta. Sarjan maailma on normikatsojan mielestä outo, lähes friikkisirkus. Kimmolle ympärillä olevat henkilöt ja tapahtumat ovat kuitenkin täysin normaaleja. Se on hedelmällinen asetelma rakentaa komediaa.

Toimivan kokonaisuuden aikaansaamista ei haittaa myöskään se, että pääosan Jussi Vatanen tuntuu suorastaan syntyneen rooliin.

- Onnistumisen kannalta casting eli näyttelijöiden valinta on aivan ratkaiseva. Käsikirjoituksen päälle tuleva, esittäjän oma luova panos tuo sen ratkaisevan eron, jolla päästään huipputuotteeksi. Aivan kuten Pasilassa.

Tilaamisen sopimuskäytäntöihin kuuluu, että myös näyttelijävalinnoissa viimeinen sana on Ylellä.

- Joskus tuotantoyhtiö on miettinyt valmiiksi, kenelle sarjaa kirjoitetaan, mutta casting saatetaan tehdä myös vasta tuotantopäätöksen yhteydessä – ja kaikkea tältä väliltä. Kyseessä on joka tapauksessa sekä ohjelmien että Ylen kannalta niin tärkeä asia, että olen puuttunut siihen vuosien varrella paljonkin.

Kimmon kaksi ensimmäistä tuotantokautta julkaistiin hiljattain yli kahdeksi ja puoleksi vuodeksi Yle Areenaan. Sarjasta kuvataan paraikaa myös kolmatta kautta, joka alkaa Ylen kanavilla marraskuussa 2016.

- Hyvän sarjan tunnistavat toki muutkin kuin tilaaja, mutta mukavahan omien projektien taivalta ja menestystä on seurata.

Neljän tähden Siskonpeti

Ensisilmäyksellä saattaisi ajatella, että jos Pirjo Heikkilän, Niina Lahtisen, Krisse Salmisen ja Sanna Stellanin kaltaiset, maan johtavat naiskomediennet ilmaisevat aikeensa tehdä sketsisarjaa, se yksin riittäisi vihreäksi valoksi ohjelman tekemiselle. Olli Tola painottaa, ettei se itsessään vielä olisi riittänyt ohjelman toteuttamiseen.

- Ei ollut tietenkään ensimmäinen kerta, että jotkut tähdet ilmaantuvat paikalle ja sanovat tekevänsä sketsejä. Aika usein asia on kuitenkin jäänyt siihen, ettei luvassa olisi ollut katsojille mitään uutta. Mutta kun nämä leidit pölähtivät toimistooni, selvisi heti, että heillä oli intoa yhdistää komedian, musiikin ja sketsien kaltaisia genrejä raikkaalla tavalla. Kun siihen yhdistettiin hirmuinen draivi ja kyky kertoa huumorilla naisen maailmasta itseään säästämättä, yhdistelmä oli aika vastaansanomaton. Kaiken lisäksi Siskonpeti sopi vielä strategiseen tavoitteeseen nuorten naisyleisöjen tavoittamisesta.

Siskonpedin tapauksessa minut lyötiin ällikällä aika monta kertaa.

Ollin mukaan juuri tekijöiden valmius panna itseään halvalla oli yksi Siskonpedin suurimmista valteista.

- Häpeä on valtava voima kaikessa draamassa ja varsinkin huumorissa. Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät että sen korostaminen oli yksi tilaamistyöni keskeisistä ohjenuorista. Silti on sanottava, että Siskonpedin tapauksessa minut lyötiin siinäkin asiassa ällikällä aika monta kertaa.

Siskonpedin edetessä sai tilaaja tuta muitakin, vastustamattomia lainalaisuuksia.

- Annoin kirjallisen palautteen jokaisesta käsikirjoituksesta, mutta onhan se tunnustettava, että sitä joko kuunneltiin tai sitten ei. Kyllä Siskonpeti on ennen kaikkea tekijöidensä ja heidän heittäytymisenä näköinen. Sarjan aikana syntyi lentävä lause siitä, että Ollihan se tietää kaiken nuorten naisten sielunelämästä. Ei sillä, kyllä ikäiseni kuusikymppiset osaavat laajemminkin arvostaa hyviä ohjelmia.

Syke: pitkän jatkumon huipentuma

Sykkeen hoitajat 2016
Sykkeen hoitajat 2016 syke

Sairaalasarja Syke on noussut kolmen tuotantokautensa aikana hurjaan suosioon, ja se on mm. Yle Areenan kaikkien aikojen katsotuin draamasarja.

- Syke on rakennettu sisällöllisesti, visuaalisesti ja rytmin osalta eri tavalla kuin mikään muu sarja Suomessa aiemmin. Siinä mielessä se on oman tilaajaurani ja suomalaisen sarjadraaman uusi lehti.

Olli kuitenkin korostaa, ettei Syke ole mikään erillistapaus, vaan osa johdonmukaista jatkumoa.

- Kun aloimme miettiä fiktiosarjojen tekemistä uudelta pohjalta, en olisi ikinä voinut kuvitella, että siinä kestää näin halvatun kauan. Viimeistään Sykkeen myötä monet aikoinaan asetetut kriteerit täyttyivät, ja tuntuu hienolta ellei peräti symboliselta, että tällainen läpimurto ja oma lähtöni Ylestä ajoittuvat tavallaan samaan kohtaan. Mutta kokonaisuutta ajatellen Syke on tosiaankin selkeä osa yhtenäistä kaarta jonkun irrallisen pompun sijaan.

Draamakonkarin mielestä Yle suhtautuu onnistumisiin liian vaatimattomasti.

- Vaikka olisi aihetta, Yle ei ole kovin hyvä lyömään itsestään rumpua. Ei ole oikeastaan koskaan ollut. Ja silti koko ajan syntyy Sykkeen ja monien muiden ohjelmien kaltaisia merkkituotteita, jotka herättävät suomalaisissa vastakaikua ja joista voi olla ylpeä.

Suomalaisen draaman nousukausi

Koukussa-sarjan Oskari (Tommi Eronen) ja Krista (Matleena Kuusniemi).
Viisi Kultaista Venlaa voittanut rikosdraama Koukussa nähtiin Kakkosella ja Yle Areenassa syksyllä 2015. Koukussa-sarjan Oskari (Tommi Eronen) ja Krista (Matleena Kuusniemi). Kuva: Yle koukussa

Kotimaisten draamasarjojen ja elokuvien tasosta käydään jatkuvaa keskustelua. Alaa pitkään aitiopaikalta seurannut konkari on nykytilanteesta hyvillään.

- Kaiken takana on tietysti se, että käsikirjoittamisen taso on noussut. Sitä ei voi oppia kuin tekemällä, missä pitkään pyörineet koneet kuten Kotikatu, Salatut elämät ja Uusi päivä ovat auttaneet ja mahdollistaneet ratkaisevalla tavalla. Niiden myllyjen läpi on kulkenut paljon kirjoittajia, jotka ovat saaneet hiottua keinot tarinoiden kuljettamiseen ja eväät tuleviin projekteihinsa.

Ylipäätään ne ajat ovat menneet, jolloin pelkkä suomalaisuus riitti ohjelman vetonaulaksi.

- Tiedostava yleisö on tottunut katsomaan maailman parhaita sarjoja. Jo siitä syystä fokus on pitänyt suunnata kohti mahdollisimman modernia ja nykyaikaista kerrontaa.

Televisiota pidettiin pitkkään halpa-arvoisena ja kannattamattomana viihteenä, mutta nykyään se on noussut jopa elokuvien ohi laadussa ja kunnianhimossa.

Myös television 2000-luvulla kokema arvonnousu on vaikuttanut suotuisasti tilanteeseen.

- Kun aloitin, tv:tä pidettiin halpa-arvoisena ja kannattamattomana viihteenä. Ja nythän se on tosiaankin noussut jopa elokuvien ohi laadussa ja kunnianhimossa. Rohkeimmat kokeilut ovat tapahtuneet jo vuosien ajan sarjadraaman puolella. Urani alkupuolella kirjoittamista ei arvostettu, vaan sitä pidettiin materiaalina, josta sitten ohjaaja loihtii jotakin hienoa. En usko enää pätkääkään siihen, että joku ohjaisi hyvän ohjelman huonosta käsikirjoituksesta. Nyt on kauniilla tavalla näkyvissä se entisaikojen sanonta, että elokuva on ohjaajan ja televisio käsikirjoittajan taidetta.

Niinpä merkittävimpien ja onnistuneimpien sarjojen keskiöön ovat nousseet niiden pääkäsikirjoittajat eli showrunnerit, joilla on päävastuu koko tuotannon toteuttamisesta.

- Parhaat käsikirjoittajat maailmalla ovat huippuammattilaisia, jotka pystyvät suurin piirtein määrittelemään sen, kuinka paljon tekevät töitä. Tästä syystä joissakin sarjoissa, kuten vaikka Uudessa Sherlockissa, ei ole ollut enempää jaksoja per tuotantokausi. Vähempikin on riittänyt kirjoittajalle mainioon elintasoon. Ja sillä välin kaikki muut tuotantoyhtiöstä kanavan kautta katsojiin eivät voi tehdä muuta kuin odottaa kieli pitkällä! Kehitys on ollut melkoista, kun ottaa huomioon sen, että kirjoittajat ovat usein introvertteja, jotka eivät halua lähtökohtaisesti päsmäröidä ja loistaa, kuten näyttelijöiksi tai ohjaajiksi hakeutuvat ihmiset.

- On silti väärää yksinkertaistamista sanoa, että showrunnerit yksin pelastaisivat kaiken. Sarjojen tekeminen on yhteistyötä, jossa tärkeää on etsiä parhaat tiimiläiset jokaiselle osa-alueelle. Niinpä hyvä showrunner esim. valitsee ohjaajan, joka tuo kokonaisuuteen vielä pari kerrosta lisää.

Kansainvälistymistä kohti

Kuva sarjasta Sorjonen (2016), Lena Jaakkola (Anu Sinisalo, vas.), Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja  Pauliina Sorjonen (Matleena Kuusniemi)
TV1:llä lokakuussa 2016 alkava rikossarja Sorjonen on kansainvälinen tuotanto Kuva sarjasta Sorjonen (2016), Lena Jaakkola (Anu Sinisalo, vas.), Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja Pauliina Sorjonen (Matleena Kuusniemi) Kuva: Fisher King Production rikossarjakuvat,Anu Sinisalo,Ville Virtanen,Matleena Kuusniemi

Käsikirjoittamisen eteen tehty työ on luonut mainion pohjan tavoitteelle, jonka Yle on asettanut draamatuotannolleen. Suomalainen draama viedään maailmalle!

- Yleisradion kunnianhimo ja sen ilmaiseminen rohkeasti ääneen ovat tarpeellisia signeeleja koko alalle. Eikä tarkoituksena ole ainoastaan myydä omia draamoja ulkomaille, vaan myös saada sieltä rahoitusta niiden tekemiseen jatkossa. Itse asiassa on jo useampi tuotanto, joiden kustannuksista tulee yli puolet Suomen rajojen ulkopuolelta.

Olli toivottaa myös kotimaisen kilpailun tervetulleeksi.

- Pidän tärkeänä, että Suomessa mahdollisimman monet tahot Ylen lisäksi tekevät draamaa. Kaikki, mikä lisää kilpailua ja tilaisuuksia tehdä lisää, kirittää myös muita. Siksi on ilahduttavaa, että Maikkarin ja Nelosen lisäksi myös operaattorit ovat tulleet markkinoille. On hienoa, kun täällä on tajuttu, että täällä ollaan samassa veneessä. Se on paljon parempaa kuin keskinäinen nokittelu.

Kuten Uuden päivän tapauksessa, muunkin Suomi-draaman myönteiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet omat, täkäläisiin oloihin sovelletut toimintamallit.

- Mielestäni voi hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei ainoastaan käsikirjoitusten vaan koko osaamisen taso on korkea. Vaikkapa Syke on kokonaisuutena sellainen, että se on vertailukelpoinen missä tahansa päin maailmaa. Ja saavutuksen arvoa nostaa tieto siitä, kuinka pienillä budjeteilla täällä kaikesta huolimatta edelleen toimitaan. Edellinen on johtanut jopa absurdeihin tilanteisiin, kun rahoitusta ja yhteistyökumppaneita on haettu muualta, eikä ole meinattu uskoa, että tuotannot on tehty sellaisilla kustannuksilla kuin olemme sanoneet.

Ei kannata keskittyä siihen, mikä on vaikeaa, vaan asioiden ratkaisuun.

Käytännön toimien ohella draaman eteneminen on edellyttänyt alan sisällä myös henkistä asennemuutosta.

- Tekijät ovat lopettaneet marisemisen siitä, että miksi olemme syntyneet Suomeen, ja lähteneet rakentamaan parasta mahdollista jälkeä siitä, mitä meillä on. Kannustaisin meitä kaikki ajattelemaan menestystä niin, että se on myös asenne, eikä ikuista nihkeyttä sitä kohtaan, jos joku toinen menestyy. Ei kannata keskittyä siihen, mikä on vaikeaa, vaan asioiden ratkaisuun. Se on kyllä kieltämättä yhä totta, ettei draaman tekemisellä kukaan täällä rikastu. Palkkataso on ihan muuta jo lahden toisella puolella.

Kansainvälistymispyrintöjen yhteydessä tulee mieleen myös suomalainen näyttelijäntyö, johon ainakaan kotimaassa ei aina ole ollut varauksetonta uskoa. Olli ei tätä väitettä allekirjoita.

- Tämäkin käsitys liittyy käsikirjoitusten tasoon. Pitkään tehtiin kökköjä juttuja, joiden tekstiä oli hankalaa puhua, eivätkä näyttelijät päässeet loistamaan. Toki otanta viisimiljoonaisesta kansasta on pienempi, mutta kyllä täälläkin on talenttia. Osin on kyse myös markkinoinnista. Ruotsalaisia näyttelijöitä on ollut maailmalla vaikka kuinka pitkään, eivätkä he ole sen kummoisempia.

- Ja onhan meilläkin ollut jo enenevässä määrin näyttöpaikkoja, myös isoissa tuotannoissa. Sarjoissa näyttelijän merkitys korostuu jo siinä, että heidän rakentamansa roolihahmot tuovat pysyvyyttä tarinoihin, joissa muut tekijät ja jopa sisältö muuttuvat radikaalistikin. Yleisö on tässäkin asiassa valistunutta eli he ovat oppineet odottamaan merkkituotteiden eli jatkuvien sarjojen tuotantokausilta jotakin uutta ja yllättävää.

Tilaajan testamentti

Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola.
Olli Tola viettää kiireisiä eläkepäiviä käsikirjoittajana ja konsulttina. Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola. Kuva: Yle/Ilmari Fabritius Yle TV2,Yle Elävä arkisto,Olli Tola

Kun jäähyväiset ainakin Ylelle ovat väistämättä edessä, Olli Tolan katse suuntautuu tehtyjen ohjelmien lisäksi myös tilaajan työnkuvaan ja sen rooliin draamatuotannon kokonaisuudessa.

- Tilaajan keskeinen työkalu on se, miten ja millaista palautetta ohjelmien tekijöille annetaan. Tässä olen tietoisesti itse kehittynyt ja muuttunut vielä muutamien viime vuosien aikana. Minun piti kulkea pitkä tie ennen kuin tajusin, ettei tehtäväni ole määrätä, vaan yksiselitteisesti auttaa. On suuri ero siinä, millainen palaute on pelkkää sen antajan pätemistä ja mistä on oikeasti hyötyä.

Uusi, jalostettu menetelmä perustuu kannustavuuteen ja rakentavuuteen.

- Kutsun mallia palvelevaksi palautemetodiksi, jonka tarkoituksena on olla käytännönläheinen ja konkreettinen. Kirjoitetun palautteen jälkeen istumme ohjelmien tekijöiden kanssa yhdessä alas ja puhumme, mistä ja miksi on kyse. Näin syntyy vuorovaikutusta, jossa päästään kokonaan pois arvoasetelmista. Suurena apuna metodin kehittämisessä olivat sellaiset kollegat, pääasiassa dramaturgit, joilla oli tapaani myönteinen asenne.

Oman missionsa Olli määrittelee yhdellä, selkeällä lauseella.

- Haluan tuottaa ihmisille iloa. Se ei tarkoita yksiselitteisesti pelkkää nauramista, vaan merkityksen ja toivon tuntua missä tahansa lajityypissä.

  • Rikostarinoita Suomesta -sarjan rikoksille yhteistä oli vain se, että ne olivat tosia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja esitteli kotimaan rikoksia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja on rikosaiheinen dokumenttisarja, jota esitettiin Yleisradiossa 2001–2009. Sarjan tarinat perustuvat todellisuudessa tehtyihin rikoksiin. Artikkelissa on myös sarjan tuottajan Markku Kaireksen haastattelu, jossa hän kertoo sarjan syntytaustoista. Tähän artikkeliin on koottu muutamia 30-osaisen sarjan jaksoja.

  • Harjunpää setvii rikoksia neljässä radiodekkarissa

    Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää

    Auervaaroja, hylättyjä nuoria ja rakkauden lakeja. Rikoskonstaapeli Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää. Lisäksi Harjunpää ja työpari Onerva päätyvät keskelle ennakkoluulojen ja vihan lataamaa ilmapiiriä setviessään romanien vanhoja kaunoja. Radiodekkarit pohjautuvat Matti Yrjänä Joensuun samannimisiin romaaneihin, joista kuunnelmasovitukset on dramatisoinut Timo Kanerva ja ohjauksesta vastaa Rauni Ranta. Harjunpäätä esittää Petteri Sallinen ja Onervaa Elli Castrén.

  • "Ääniteknikotkin räjähtelivät nauruun" – Knallin ja sateenvarjon tarina

    Tekijät muistelevat supersuosittua radiosarjaa vuonna 2010.

    Knallin ja sateenvarjon toistaiseksi viimeinen uusintakierros päättyi lokakuun lopussa vuonna 2010. Erikoisraportti Erikoisosastolta -ohjelmassa käydään läpi supersuositun kuunnelmasarjan historia. Raportissa kuullaan mm. sarjan ohjaajia Rauni Rantaa ja Lars Svedbergiä. Lisäksi mukana ovat näyttelijät Aila Svedberg ja Pekka Autiovuori, sarjan käsikirjoittaja Edward Taylor, kanavapäällikkö Heikki Peltonen ja dramaturgi Harri Virtanen.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Näin avaat oven oikein

Joka kolmas suomalainen avaa oven väärin, vaikka oikea tapa on helppo oppia. Hepskukkuun Kesken kaiken -sarja näyttää, kuinka ovi avataan asianmukaisesti.

Lue lisää:

Toivotut: Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raid, Kiimaiset poliisit ja Harjunpää-sarjoja

Kotimaisia rikossarjoja rangaistukseksi Suomen kansalle liiasta nordic noirin palvonnasta!

Syyskuun Toivotut-pakettiin Yle Areenaan on etsitty kissojen, koirien ja vasikoiden avulla suomalaisia rikossarjoja ja -ohjelmia. Rikostarinat kiehtovat ihmismieltä kaikissa muodoissaan. Herääkö meissä jokaisessa poliisi ja rikostutkija? Rikollinen? Vai vetävätkö rikoksen herättämät tunteet rikostarinoiden äärelle? Omia tunteitaan voi tarkastella katsomalla Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raidia, Kiimaisia poliiseja, Harjunpäitä ja Rikostarinoita Suomesta.

  • Cicciolina vilautti eduskunnalle

    Italialainen pornotähti-kansanedustaja vierailulla 1988.

    Italialainen pornotähti ja kansanedustaja Ilona Staller alias Cicciolina vieraili Suomessa syksyllä 1988. Hän kävi pehmoleluineen myös eduskunnassa tervehtien kollegoitaan protokollaan kuulumattomalla rinnanvilautuksella.

  • Kalle Kinnunen: Kiimaa vailla häpeää - 40 vuotta Cicciolinaa

    Cicciolinan tarina pornosta populismiin ja politiikkaan.

    Onko Cicciolina karikatyyri, seksiobjekti vai feministinen sankari? Parlamentissakin vaikuttanut pornotähti on rakkauden populisti, jonka 1980-luvun Italia tarvitsi. Somekohujen aikana Cicciolina on sekä kasarin muinaisjäänne että yhä ajankohtainen skandaalien sankaritar, kirjoittaa leffakriitikko Kalle Kinnunen.

  • Rikostarinoita Suomesta -sarjan rikoksille yhteistä oli vain se, että ne olivat tosia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja esitteli kotimaan rikoksia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja on rikosaiheinen dokumenttisarja, jota esitettiin Yleisradiossa 2001–2009. Sarjan tarinat perustuvat todellisuudessa tehtyihin rikoksiin. Artikkelissa on myös sarjan tuottajan Markku Kaireksen haastattelu, jossa hän kertoo sarjan syntytaustoista. Tähän artikkeliin on koottu muutamia 30-osaisen sarjan jaksoja.

  • Ministerin murhasta uunisurmaan – suomalaisia rikostarinoita historiasta

    Rikostarinoita historiasta -sarja

    Kuusiosaista Rikostarinoita historiasta –sarjaa esitettiin TV2:ssa vuonna 2008. Sarjassa käsiteltiin rikostapauksia, joilla on ollut laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Monia sarjassa esitettyjä rikoksia on käsitelty kirjallisuudessa, akateemisissa opinnäytetöissä ja lisäksi ne ovat antaneet aiheita useille tv-ohjelmille.

  • Ei vanhene koskaan -sarjassa esiteltiin kansakuntaa vavisuttavia rikoksia

    Åke Lindmanin juontama sarja vuodelta 1997.

    Ei vanhene koskaan -sarjassa käsitellään suomalaisia henki- ja seksuaalirikoksia 1930-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Suurin osa tapauksista on jäänyt selvittämättä. Sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Sen juonsi Åke Lindman. Artikkelissa on kuvia, jotka saattavat järkyttää.

  • Kotimaisia rikossarjoja rangaistukseksi Suomen kansalle liiasta nordic noirin palvonnasta!

    Toivotut-paketissa Areenassa mm. Raid ja Kiimaiset poliisit

    Syyskuun Toivotut-pakettiin Yle Areenaan on etsitty kissojen, koirien ja vasikoiden avulla suomalaisia rikossarjoja ja -ohjelmia. Rikostarinat kiehtovat ihmismieltä kaikissa muodoissaan. Herääkö meissä jokaisessa poliisi ja rikostutkija? Rikollinen? Vai vetävätkö rikoksen herättämät tunteet rikostarinoiden äärelle? Omia tunteitaan voi tarkastella katsomalla Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raidia, Kiimaisia poliiseja, Harjunpäitä ja Rikostarinoita Suomesta.

  • Harjunpää setvii rikoksia myös neljässä radiodekkarissa

    Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää

    Auervaaroja, hylättyjä nuoria ja rakkauden lakeja. Rikoskonstaapeli Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää. Lisäksi Harjunpää ja työpari Onerva päätyvät keskelle ennakkoluulojen ja vihan lataamaa ilmapiiriä setviessään romanien vanhoja kaunoja. Radiodekkarit pohjautuvat Matti Yrjänä Joensuun samannimisiin romaaneihin, joista kuunnelmasovitukset on dramatisoinut Timo Kanerva ja ohjauksesta vastaa Rauni Ranta. Harjunpäätä esittää Petteri Sallinen ja Onervaa Elli Castrén.

  • Jatkosodan tuntematon tausta

    Päätyikö Suomi sotaan ajopuuna vai ohjattuna koskiveneenä?

    Millainen oli Suomen poliittinen ja sotilaallinen liikkumavara välirauhan aikana? Tempautuiko Suomi passiivisesti mukaan suurpolitiikan pyörteisiin niin kuin vuolas joki tempaa mukaansa ajopuun vai ohjasivatko presidentti Ryti ja marsalkka Mannerheim maamme kuin koskiveneen Hitlerin sateenvarjon alle? Lasse Vihonen pureutuu kysymyksiin vuonna 2001 toimittamassaan ohjelmassa.

  • Viuluviikari-ilmiö innoitti tv-katsojatkin musiikin maailmaan

    Géza Szilvayn metodi nousi ilmiöksi

    Opetusohjelmiemme kirkkaimpia klassikoita on Géza Szilvayn Viuluviikarit, missä katsoja sai aitiopaikalta seurata lasten ja nuorten etenemistä "musiikkimaassa". Ohjelmaa tehtiin kahdessa vaiheessa, vuosina 1979 ja 1986. Jälkimmäinen osuus on katsottavissa kokonaisuudessaan Areenassa.

  • Knalli ja sateenvarjo ovat palanneet!

    Knalli ja sateenvarjo -jaksoja kuunneltavissa Areenassa

    Rakastettu Knalli ja sateenvarjo palaa Yle Areenaan kymmenen jakson vuosivauhdilla. Areenaan julkaistavat jaksot valitaan suosituimpien joukosta, kuunnellen aiempia yleisöäänestyksiä ja Knalli ja sateenvarjo -faneja.

  • Ikkunoita ihmismieleen - syksyä juhlistetaan palkituilla radiodraamoilla

    Palkittuja radiodraamoja syyskuun alkuun

    Syksyn alkajaisiksi Areenaan julkaistaan viisitoista Sokeain kuunnelmapalkinnolla palkittua radiodraamaa vuosilta 1978-2006. Tarinoiden skaala liikkuu viime vuosisadan alun Pohjanmaalta 1950-luvun Intiaan, huumevieroitusklinikalta koulukiusatun nahkoihin, lapsensa kehityksestä huolestuneiden vanhempien arkeen ja vaimoaan hautaavan miehen huoliin.

  • Ota radiodraamat mukaasi, minne menetkin!

    Lataa kuunnelmat omalle laitteelle

    Kaikki arkistosta julkaistavat radiodraamat ovat kuunneltavissa Areenan kautta, mutta osa on myös ladattavissa omalle laitteelle. Ota suosikkisi mukaan ja uppoudu kuunnelmien maailmaan mökkirannassa, tunturissa tai ulkomailla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kokoamme tälle sivulle ladattavat radiodraamat, jotka on julkaistu arkistosopimuksen puitteissa.

  • Kun Kalle-Kustaa Korkki Pekka Lipposen Santo Utopiaan lähetti

    Legendaarinen kuunnelma jäi Haapakosken viimeiseksi

    Jännityskuunnelmasarja Öljyä ja aivopesua kuultiin radioaalloilla ensimmäisen kerran keväällä 1961. Tarinan päähenkilöitä ei tarvinnut kuulijoille esitellä, sillä heidät – Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen – kyllä tunnettiin. Huippusuosittu sarja jäi kirjoittajansa Aarne Haapakosken viimeiseksi. Elävä arkisto esittää kuunnelman kokonaisuudessaan.

  • Köyhiä ja rikkaita

    Miljardien talouspolitiikkaa yksinkertaisesti selitettynä.

    Timo-Erkki Heino vääntää miljardien talouspolitiikan rautalangan muotoon. Dokumentissa vuonna 1997 tulevaisuuden visiostaan kertoo yhdysvaltalainen Paul Krugman, talouden nobelisti 2008.

  • Isännät vai isäntien varjot

    Dokumentti kertoo siitä, kenellä oli valta Suomen talouselämässä keväällä 1991. Suuri lama oli vain muutaman kuukauden päässä, mutta siitä ohjelma ja kaikki sen haastateltavat tuntuvat olevan täysin tietämättömiä.

  • Lisää rahaa Suomen rikkaille

    Tuloerot ovat kasvaneet, kun rikkaat rikastuvat.

    Tuloerot ovat kasvaneet, kun rikkaat rikastuvat. Rikkaat rikastuvat, koska veropolitiikka on suosinut rikkaita. Miksi näin on käynyt? Vastaamassa on mm. valtiovarainministeri Jyrki Katainen Timo-Erkki Heinon toimittamassa ohjelmassa.

  • Työt, tulot ja optiot

    Optiot tekivät sadoista suomalaisista miljonäärejä.

    Vuosituhannen vaihde oli Suomessa ainutlaatuista aikaa. Maahan tuli satoja uusia miljonäärejä. Rikastuminen johtui optiomiljoonista.

  • Suomenhevonen kasvaa ja jalostuu

    Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907.

    Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907. Sittemmin suomenhevoselle on vakiintunut neljä eri jalostussuuntaa: juoksija, työhevonen, ratsu ja pienhevonen. Kuitenkin yksi ja sama hevonen voi olla sekä nopea juoksija että sitkeä työhevonen.

  • Hevosella pääsee ja rahaakin saa, kunhan lyö vetoa

    Dokumentti vuodelta 1969 taustoittaa suomenhevosen historiaa ja sen jalostusta ainutlaatuiseksi eläimeksi Suomen oloihin. Ohjelma esittelee myös kovin yksityiskohtaisesti ravivedonlyöntiä ja äityy välillä valistuksesta jopa suoranaiseksi totalisaattoripelin markkinoinniksi.

  • Ruunan kesäpäivä

    Tunnelmia hevosten ja lasten kesälomalta Eräjärveltä.

    Tunnelmallisessa filmissä seurataan Askel-nimisen suomenhevosen kesäpäivää Eräjärvellä Pirkanmaalla vuonna 1977. Päivään mahtuu nautiskelun lisäksi ratsastustunteja ja lasten kyyditystä. Lopuksi kirmataan uimaan. Ohjelma etenee Askel-hevosen mietteiden siivittämänä.

  • Kotikontujen filmattu historia kiinnostaa

    Areenasta löytyy paljon vanhaa aineistoa ympäri Suomea.

    Oman asuinseudun historia kiinnostaa monia meistä. Tämän totesimme, kun kävimme esittelemässä Ylen arkistoaineistoja Espoossa Tapiolan kirjastossa. Koolle kerääntyi yli sata kiinnostunutta katsomaan vanhoja filmejä ja tunnistamaan niistä tuttuja kotipaikkoja. Tapahtuman innoittamina kokosimme Areenaan paketillisen entisaikojen Tapiolaa kuvaavaa aineistoa.

  • Hector ja Freeman tarjosivat Tuubin täydeltä kasarirockia

    1980-luvun alun rocksarja oli aikanaan lajinsa ainoa Ylessä.

    Syksyllä 1979 käynnistynyt Tuubi oli alkuvaiheissaan Ylen ainoa rockpainoitteinen tv-sarja. Ensimmäisinä vuosina sitä juonsivat Heikki "Hector" Harma ja Leo "Freeman" Friman. Tuubi tallensi mm. Kauko Röyhkän, Hassisen Koneen, Jimi Suménin ja Tommi Läntisen varhaiset esiintymiset.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen pikku historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.