Heinäkuun alkuun osui miniloma, jonka tarkoitus oli katkaista kesän ja syyskuun ohjelmien ja konserttilähetysten tekemisen massiivinen putki. Kyseessä olisi täydellinen irtiotto työstä ja musiikista raportoinnista. Tosin matkan ensisijainen motivaattori oli Hampurin valtionoopperassa harvoin esitettävä Alfred Schnittken musiikkiin tehty koko illan baletti Peer Gynt, jonka johti vanha opiskelukaverini Markus Lehtinen.
Baletti on lähes aina suuri nautinto, mutta nyt oli kyseessä amerikkalaisen John Neumeierin huippukoreografia, ja vielä ensimmäisenä lomailtana. Jos balettiesitystä kuvaa sanalla upea, mieleen tulevat Joutsenlammen kaltaiset satumaiset valkeat harsounelmat, sulavat sielukkaat painovoimaa uhmaavat tanssijat ja taianomainen maailma. Peer Gynt oli lihaa ja verta (ja ihailtava määrä uskomattoman taitavan Carsten Jungin lihaksia), hän setvi suhdettaan naisiinsa, hän osallistui balettiensemblen koetanssiin (ratkiriemukas kohtaus, jossa sai ulvoa naurusta) ja hänestä tuli yhdessä Anitran kanssa elokuvataivaan legenda. Lavalla porukkaa tuli ja meni, ja jokaisella oli Neumeierin nerokkaassa suunnitelmassa järkevää tekemistä. Tekniikat täydensivät toisiaan - klassinen en point kohtasi modernin liikekielen tarinankerronnan nimissä. Jos Broadway-musikaali olisi baletti, se olisi juuri tämä, henkeäsalpaava jo visuaalisena ilmestyksenä. Elämyksellinen oli myös Schnittken äärimmäisen toimiva musiikki, täynnä tiheään vaihtuvia tahtilajeja, välillä hivelevänkauniita melodioita, ja Markus Lehtinen piti orkesteria jatkuvassa intensiivisessä loistossa.
John Neumeier on ollut Hamburg Ballettin johtava koreografi jo vuodesta 1973, ja Peer Gynt sai ensi-iltansa 1989. Hampurin valtionooppera on ollut Markus Lehtiselle työpaikka jo 25 vuoden ajan, joten henkilökunnasta sekä baletin että oopperan puolelta on tullut jo toinen perhe. Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professori Lehtinen on kysytty ooppera- ja balettikapellimestari eri puolilla Eurooppaa, ja uskaltaisin kuvitella, että baletin parissa tismalliset rytmit ovat vielä vaativammat kuin oopperassa. Peer Gynt vieraili tammikuussa Bolshoi-teatterissa Moskovassa, jossa musiikin hoiti Bolshoin orkesteri Lehtisen johdolla. Seuraavan kerran Peer Gynt seikkailee Hampurissa toukokuussa 2017. Matkasta haaveillessa voi tutustua Neumeierin uuteen koreografiaan Olivier Messiaenin Turangalilaan. Ylimmässä kuvassa frakkipukuisen Markus Lehtisen kanssa loppukiitoksia ovat vastaanottamassa myös John Neumeier sekä pääpari Peer ja Solveig - loistavat Carsten Jung ja Alina Cojocaru.
Emäntäni suomalaissaksalainen ravitsemustieteiden tohtori ja ystävättäreni Nina Kopra on aina ollut innokas kuorolaulaja, ja viimeisten 13 vuoden ajan on harrastusryhmänä ollut Carl-Philipp-Emanuel-Bach-Chor Hamburg, yksi Hampurin johtavista suurten teosten esittäjäkuoroista. Useat laulajat ovat musiikin ammattilaisia, ja työskentely on tehokasta innostavassa ilmapiirissä. Työn alla ovat Brahmsin Requiem, Brittenin War Requiem ja Bachin Jouluoratorio. Kuorolla ei ole varsinaista taiteellista johtajaa, mutta tärkein luotsaaja on Münchenin Bach-kuoron johtaja ja urkuri Hansjörg Albrecht, joka reissaa säännöllisesti kahden kaupungin väliä. Orkesterikonserteissa hän luovuttaa johtamisen esimerkiksi Kent Naganolle, jonka kanssa kuoro esitti toukokuussa Beethovenin Fantasian pianolle, kuorolle ja orkesterille. Syksyllä kuullaan myös kuoron a cappella -konsertteja, mm. Agnus Dei -teokset Barberilta ja Pendereckiltä.
Nina Kopra on aktiivi myös kuoron hallinnossa, ja tehtäviä riittää kuoron tiiviin ohjelman parissa. Bonuksena hallitus saa aika ajoin nauttia Ninan leipomista tuoreista korvapuusteista. Kuoro myy jo lippuja J.S. Bachin Jouluoratorioon vuodelle 2017. Syynä ovat ensinnäkin loistavat kansainväliset solistit, jotka julkistetaan heti kun sopimukset on allekirjoitettu, mutta houkuttimena on myös esityspaikka.
Hampuriin on rakennettu uutta konserttitaloa, Elbphilharmonieta (Platz der Deutschen Einheit), kuin Iisakin kirkkoa, tai vertailukohde löytyy lähempääkin - kuin Berliinin uutta lentokenttää. Välillä loppuivat rahat, rakentajat sanottiin irti, ja konkretia siirtyi tulevaisuuteen. Nyt, kun talon hinta on jo ylittynyt yli kahdeksankertaisesti, on kuitenkin saatu merkintöjä allakkaan: Tammikuun 13. päivänä Elbphilharmonien avajaiskonsertissa 2150-paikkaisessa salissa kuullaan uusi oratorio. Ja säveltäjä sattuu olemaan müncheniläinen Jörg Widmann, joka juuri kesäkuussa vieraili Porvoon Suvisoiton klarinettisolistina ja nimikkosäveltäjänä. Vuodenvaihteen jälkeen konserttitoiminta siirtyy siis pääasiassa vanhasta Laeiszhallesta (Johannes-Brahms-Platz) uuteen 27-kerroksiseen konserttitaloon, jossa on myös 550-paikkainen pikkusali, hotelli, asuntoja ja näköalatasanne Elbe-joen maiseman ihailua varten. Huipputaiteilijoiden kavalkadi tiivistää tahtiaan, ja Esa-Pekka Salosen johtama konsertti taitaa jo olla loppuunmyyty.
Torstaina puolenpäivän aikaan astuimme sisään St. Michaelisin kirkkoon kuuntelemaan pientä urkuhetkeä, jossa kirkon kaksilla uruilla esitettiin Regeriä ja Bachia. Hampuri on täynnä toinen toistaan upeampia kirkkoja ja myös näitä urkuhetkiä sekä kymmeniä urkukonsertteja, ja nähtävyyspaikoista kannattaa napata mukaan kattavat esitteet urku- ja kirkkomusiikin tarjonnasta. Carl-Philipp-Emanuel-Bach-Chor on laulanut myös St. Michaelisin kirkon kryptan matalien holvikattojen alla, jossa kuoron vuonna 1788 kuollut kummisetä lepää haudassaan. C.P.E. eli Bachin toiseksi vanhin poika teki elämäntyönsä Hampurissa, kuten muutama muukin säveltäjä Telemannista Mahleriin.
Viime vuonna valmistui Peterstrasselle KomponistenQuartier eli Säveltäjien kortteli, jonka varrelle jokaiselle Hampurissa vaikuttaneelle tärkeälle säveltäjälle on valmistumassa museo. G.P. Telemann, Carl Philippin kummisetä, kummipoika itse, sekä Johann Adolf Hasse esitellään toistaiseksi yhteisessä museossa, jossa voi erinomaisten musiikkinäytteiden, videoiden, animaatioiden ja muun rekvisiitan avulla tutustua säveltäjien elämään.
Musiikkinäytteet ovat huippuluokkaa, joten sopivan kokoisessa museossa voi viettää laatuhetkiä. Johannes Brahmsilla on vieressä oma museonsa, ja Mendelssohnin sisarusten Fannyn ja Felixin sekä Gustav Mahlerin elämää valotetaan pian valmistuvissa huoneistoissa. Brahms asui aikoinaan Speck-kadulla, vain kivenheiton päässä säveltäjäkorttelista.
Porvoon Suvisoitossa kuultiin Jörg Widmannin teos Armonica, jossa solisteina olivat wieniläiset lasiharmonikan soittajat. Säveltäjäkorttelissa selvisi, että herra Hasse oli jo vuonna 1769 säveltänyt L'Armonica-nimisen soolokantaatin sopraanolle, lasiharmonikalle ja orkesterille, ja tässä Wienissä ensiesitetyssä teoksessa yhdistyivät lasiharmonikka ja orkesteri musiikinhistoriassa ensimmäistä kertaa.
Torstai-ilta oli varattu jalkapallolle, ja voi sitä odotuksen hehkua. Saksan lippu roikkui monessa ikkunassa ja autot oli koristeltu mitä erilaisimmilla musta-punainen-keltainen-somisteilla. Lopputulos Ranskaa vastaan olikin sitten kyyneleinen pettymys, mutta ehkä siitä syystä kadut olivat hiljaiset eikä yöunta häirinnyt mikään. Ja Saksahan oli oikeasti parempi joukkue ja pelasi tehokkaammin, kuten tv:n urheilulähetyksissäkin todettiin. Perjantai-aamuna oli nähtävyytenä shoppailullinen elämys eli kilometrin pituinen sillan alla kulkeva Ise-Marktin tori Eppendorfin kaupunginosassa. Aika ajoin puhjennut kaatosadekaan ei haitannut kukkakioskien ja juustopuotien tutkintaa.
Carl-Philipp-Emanuel-Bach-Chor Hamburg harjoitteli perjantai-iltana - kesälomakausi antoi vielä odotella itseään - ja miten muuten viettäisi piintynyt kuorolaulaja saksalaisen perjantai-illan kuin laulamalla kaksi ja puoli tuntia Brittenin War Requiemiä. Kuorolaisten ystävällisyys oli koskettavaa, ja randomvierailijallekin järjestyi paikka alttorivistöön. Hansjörg Albrechtin varamiehenä toimi latvialainen kuoronjohtaja ja pianisti Gints Racenis, joka osoitti jälleen kerran, että mutkattomalla huumorilla saa parhaan yhteyden kuoroon. Toki taidoillakin on merkitystä... Jotkut kuorolaiset laulavat useammassakin kuorossa ja monet käyvät kuuntelemassa kavereidensa konsertteja. Siihen oli mahdollisuus lauantai-iltana, mutta ensin seurasi iranilainen illallinen, jota isännöi Ninan iranilaisen puolison Jafarin ystävä Nader. Puutarhassa grillattiin kebab-lihaa herkullisten höystöjen kera ja pöytä notkui. Keskustelu pyöri tietysti myös pakolaiskysymysten ympärillä, koska seurueen iranilaiset psykologi ja nuorisotyöntekijä työskentelevät näinä aikoina turvapaikanhakijoiden tukena. Saksassa tilanne on luonnollisesti aivan eri kokoinen kuin Suomessa, ja eri puolille Hampuria on pystytetty laajoja parakkikyliä.
Maukkaiden baklavien ja tiramisun jälkeen kiisimme junalla keskustaan St. Petrin kirkkoon Kuorojen yöhön, jollainen Hampurissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Hampurin laaja kuorokirjo oli ilmoittautunut kello 15 alkavaan ja puoleenyöhön kestävään tapahtumaan. Kirkko oli koko ajan tupaten täynnä, kynttilät paloivat penkkien päissä, ja välillä upeat harmoniat kaikuivat urkujen kera parvelta, välillä a cappellana alttarilta. Ehdimme viimeisen tunnin aikana kuulla erinomaisia kuoroja, joiden ohjelmisto oli jykevän perinteinen. Aiemmin iltapäivällä keveyttä olivat tuoneet muutaman kuoron englantilaiset madrigaalit sekä ruotsalaisen kirkon kuoron Alfvén-laulut ja Hans Kennemarkin Kansanmusiikkimessu. Willinghusenin Gospelkuoro oli esittänyt sovitettua Coldplaytä.
Vielä keskiyöllä yleisöstä löytyi kello kolmelta kuuntelun aloittaneita maratoonareita. Jotakin ehdottoman viehättävää on puhtaassa pelkkien ihmisäänten luomassa kudelmassa, jossa ei apuvälineitä tarvita.
Miniloman oli tarkoitus olla balettia lukuunottamatta musiikista vapaa. Mutta mikä se sellainen loma olisi, jos kerran musiikin ulottuvuus on elämässä elinehto. Kotimatkalla loman iloa vielä lisäsi neljä soitinkoteloita lentokoneeseen raahaavaa muusikkoa - Meta4 oli palaamassa Schleswig-Holsteinin musiikkijuhlilta ja raportoi elävästi kahdesta konsertistaan, joista toinen oli jonkinlaisessa tallissa.
Suomalaisten vientituote oli tällä kertaa Sebastian Fagerlundin Jousikvartetto nro 1 'Verso l'interno'. Meta4 on syyskuussa lähdössä mittavalle Australian-kiertueelle, jonne jo otetaan mukaan lapsia ja mummejakin. Hampurissa vierailevalle Schleswig-Holstein on hyvin saavutettavissa, ja tänä vuonna musiikkijuhlat, jonka konsertit ovat hyvin eri puolilla lääniä, kestävät heinäkuun alusta elokuun loppuun. Meta4 palaa Saksaan lokakuussa.
Sellainen oli Hampurin-vierailu, täynnä musiikin hurmaa, jonka haluaisi jakaa kuuntelijoiden ja katsojien kanssa - lomallakin.
