Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jenny ja läskimyytinmurtajat pääkuva

Lempeys muutti painonhallintani - miten lopetin himotreenaamisen ja aloin laihtua

Mindfulness-ohjaaja Mari Rasimus
Mindfulness-ohjaaja Mari Rasimus Kuva: YLE / Eve Mantu mari rasimus

Entinen supersuorittaja Mari Rasimus oppi lapsena varomaan lihomismörköä. Lempeän joogan ja meditaation avulla hän pääsi kasvamaan ulos painontarkkailun maailmasta. Tunnesyöjästä tuli mindfulness-ohjaaja, joka nykyisin treenaa silloin kun oikeasti jaksaa.

En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta silti opin jo teini-iässä tarkkailemaan vartaloani herkeämättä ja taistelemaan painonnousua vastaan.

Sain lapsena kuulla toistuvasti, miten olin perinyt äitini vartalotyypin ja sen takia minulla oli vakava uhka lihoa. Äitini piti isona saavutuksena sitä, että hän oli saanut ”pidettyä minut normaalipainoisena”.

Äitini tarkoitti hyvää – hän oli itse kärsinyt ylipainosta eikä halunnut minulle samaa kohtaloa. Mutta samalla kasvoin uskomuksen kera, että jos en tarkkaile syömisiäni ja treenaa ahkerasti, lihomismörkö tulee, pilaa elämäni enkä olisi enää ikinä hyväksytty enkä rakastettu. Viimeiset kaksi asiaa olin toki kehitellyt päässäni itse.

Opin jo lapsena varomaan lihomismörköä.

Niinpä kasvoin painontarkkailun maailmaan. Harrastin aktiivisesti nuorempana urheilua, joten painonhallinta ei ollut vaikeaa. Ajattelin, että kunhan treenaan viisi-kuusi kertaa viikossa, niin ei hätää.

Kun lopetin 25-vuotiaana pesäpalloharrastuksen, tilanne muuttui ja paino alkoi nousta. Ajattelin, että jotain pitää keksiä ja aloin juosta. Ensin tavoittelin puolimaratoneita, sitten maratoneita. Piiskasin itseni lenkille viisi kertaa viikossa erittäin suorituskeskeisesti enkä välittänyt, vaikka kehoni tuntui väsyneeltä tai tukkoiselta. Aloin myös joogata, mutta joogan piti olla rankinta hot joogaa: olin riemuissani, kun tunnin jälkeen olin niin loppu, että minua huimasi.

Olin riemuissani, kun joogan jälkeen huimasi.

Paino laski ensin, mutta alkoi sitten taas nousta. Mitä enemmän juoksin, sitä väsyneempi olin ja sitä enemmän minun teki mieli syödä. Söin – välillä jopa ahmin – myös yksinäisyyden tunteisiin iltaisin. Pidin kehoani rumana ja erityisesti inhosin vatsani aluetta, joka tuntui keräävän ylimääräistä pelkästä herkkujen katsomisesta.

Jossain vaiheessa ajattelin ruokavalion olevan avain painonhallintaan ja hurahdin raakaravintoon. Sekaruokavaliosta raakakasviksiin siirtyminen laski painoa hetkellisesti, mutta ennen kaikkea se poisti ylimääräistä sairastelua ja iho- ja vatsaongelmia. Mutta tämäkään ei pitänyt painoa pysyvästi kurissa, vaan retkahdin taas herkkuihin, vaikka ruokavalioni kokonaisuudessa parantui huomattavasti.

Painoin noin seitsemän kiloa ihannepainoani enemmän enkä voinut henkisesti enkä fyysisesti kovin hyvin, kun löysin lempeän joogaharjoituksen ja meditaation. Ihanan opettajani Kaisa Kärkkäisen johdolla aloin ensimmäistä kertaa kohdata itseäni hyväksyvästi – tai ylipäätään kohdata itseäni. Sain ensimmäisen kosketuksen lempeyteen ja sisäiseen rauhaan ja se tuntui vuosien supersuorittamisen jälkeen mullistavalta.

Lempeys tuntui supersuorittamisen jälkeen mullistavalta.

Voisinko olla hyväksytty vähän vähemmälläkin tai jopa tekemättä yhtään mitään? Voisinko olla hieman armollisempi itseäni kohtaan?

Säännöllinen meditaatio- ja joogaharjoitus johti minut itseni äärelle toden teolla. Aloin purkaa kehossani olleita tunnelukkoja ja oivaltaa syitä käytökseni takana. Ryhdyin harjoittamaan lempeyttä ja itsemyötätuntoa sekä kiitollisuutta kehoani kohtaan: miten terve keho minulla olikaan ja miten upeasti se piti minut joka päivä hengissä mahdollistaen aktiivisen elämän!

Ikuiselle inhokilleni vatsalle kehitin oman harjoituksen, jossa rasvasin vatsaa säännöllisesti hyvätuoksuisella vartalovoiteella, sivellen sitä lempeästi ja lähettäen sille samalla hyväksyviä ajatuksia. Ensimmäistä kertaa uskalsin katsoa kunnolla vatsaani, ilman itseinhoa.

Uskalsin katsoa vatsaani inhoamatta.

En enää ajattelut pakkomielteisesti treenaamista enkä ruokavaliota, vaan yritin kuulostella, minkälaista ruokaa ja liikuntaa kehoni haluaa. Aloin hyväksyä herkkuhetket osana itseni hellimistä – kohtuudella – sekä huomata kehoni viestit, jos herkuttelu meni överiksi. Mitä enemmän tein mindfulness- ja meditaatioharjoitteita, sitä paremmin herkistyin kehoni viesteille ja sitä paremmin kokonaisvaltaisesti voin. Hyväksyin vähitellen myös sen, että tarvitsen paljon unta ja lepoa, enkä yrittänyt sinnitellä enää väsyneenä lisää ja lisää suorituksia.

En enää ajatellut laihduttamista ja yhtäkkiä huomasin alkaneeni laihtua kohti ihannepainoani.

Tällä hetkellä harrastan liikuntaa vähemmän kuin koskaan elämässäni. Lähden lenkille silloin kun kehossa tuntuu, että se tarvisi liikettä (pari kertaa viikossa) ja joogaan, kun haluan liikemeditaatioharjoituksen (1-2 kertaa viikossa).

Painonhallintani avaimet ovat lempeys ja myötätunto itseäni kohtaan, kohtuullinen syöminen ja liikkuminen, päivittäinen meditaatioharjoitus, jossa kuuntelen kehoni viisautta sekä se, etten pakene negatiivisia tunnetiloja esimerkiksi tunnesyömisen avulla. Kun riittämättömyyden tai rakkaudettomuuden tunne iskee, kohtaan ne ja annan itselleni rakkautta jollain muulla keinolla kuin syömällä. Vaikka tekemällä itselleni jalkahoidon tai ottamalla yhteyttä ystäviini tai läheisiini.

Annan itselleni rakkautta monella tavalla.

Olen nykyisin kehoni puolella enkä sitä vastaan ja ihailen sen ihmeellisyyttä joka päivä. Ja kehoni kiittää pitämällä minut terveenä ja sopivankokoisena.

Mari Rasimus on mindfulness-ohjaaja ja media-alan ammattilainen, entinen supersuorittaja & tunnesyöjä ja nykyinen tietoisen ja myötätuntoisen elämän sanansaattaja

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.