Hyppää pääsisältöön

Esko Hukkanen esiripun takana ja kotioloissaan

Näyttelijä Esko Hukkanen muisteli uraansa ja puhui politiikkaa Esiripun takaa -ohjelmassa, joka esitettiin vuonna 1995. Artikkeliin on myös koottu Ylen arkistovalokuvia Hukkasen pitkän uran varrelta.

Vuonna 1927 syntynyt Hukkanen ehti näytellä Oulun, Imatran, Kouvolan, Joensuun, Lappeenrannan, Mikkelin ja Lahden teattereissa. Teatterin lisäksi mies työllisti itseään läpi uransa television näytelmissä, sarjoissa ja elokuvissa. Oheisen haastattelun kuvauksen aikaan ajatuksissa oli päällimmäisenä näytelmä Kolkutan tiellä, jossa Hukkanen oli näyttelijätyön lisäksi käsikirjoittajana.

Näyttelijöiden kotioloihin kurkistanut ohjelmasarja päästi tunnetut näyttelijät ääneen ilman rooleja ja omina itsenään.

Esko Hukkanen Yleisradion tuotannoissa

Yleisradiossa Esko Hukkanen debytoi pienessä roolissa Toivo Pekkasen omaelämäkerrallisen romaanin Lapsuuteni näytelmäsovituksessa 1967. Ensimmäisen pääosaroolinsa hän teki televisioteatterin Herra Hylkeessä vuonna 1970. Ensimmäinen pitkän näytelmän pääosa oli Maiju Lassilan pienoisromaaniin perustuvassa Tulitikkuja lainaamassa 1972.

Myöhemmille sukupolville tutumpi rooli tuli vuonna 1976, kun Veli-Matti Saikkonen ohjasi Veijo Meren romaaniin perustuvan tv-elokuvan Manillaköysi. Hukkanen näytteli elokuvassa vääpeliä, joka oli välillä varsin epätoivoisen tehtävän edessä.

Ikimuistoisimmat Hukkasen tv-töistä ovat samalla niitä kaikista lyhyimpiä. Hän oli olennainen osa 1980-luvun suosituimpiin sketsisarjoihin kuulunutta Velipuolikuuta. Esimerkiksi Ala porvariksi ja Pontsan perheen kahvihetkeä varjostava laskiämpäri, ovat kestäneet aikaa ja osoittautuneet ajankohtaisiksi sketseiksi vielä 2000-luvullakin.

Hukkasen kenties hienoin näyttelijäsuoritus nähtiin vuonna 1985 kun ohjaaja Matti Ijäs päästi tragikoomisen ja abstraktin Painijansa katsojien (sekä Esko Nikkarin) kimppuun. Iäkselle tyypilliseen tapaan Painijassakin käsiteltiin loppumisen ja kuoleman tematiikkaa surumielisellä huumorilla höystettynä.

Hukkanen jäi eläkkeelle Lahden kaupunginteatterista vuonna 1991, mutta jatkoi näyttelemistä vielä eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. 1990-luvulla häntä nähtiin mm. tv-sarjoissa Metsolat, Pari sanaa lemmestä ja Tuliportaat. Hukkasen viimeiseksi näyttelijätyöksi jäi Kullervo Väkeväisen rooli sarjassa Lehmän vuosi (2006–2010).

Esko Hukkanen kuoli 22. heinäkuuta 2016. Hän oli kuollessaan 88-vuotias.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa alettiin esittämään myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto