Hyppää pääsisältöön

Elektroniikkaa pimeältä keskiajalta? Avaruusromua 31.7.2016

elektronisia komponentteja
elektronisia komponentteja Kuva: Yle elektroniikkakomponentit

"Keskiaika oli täynnä leikkaavia vastakohtaisuuksia", kirjoittaa Egon Friedell Uuden ajan kulttuurihistoriassaan.

"Siinä oli kirkkaammat valonläikkeet ja synkemmät varjot", kirjoittaa Egon Friedell, "raikkaammat ja täyteläisemmät komplementtivärit, kun taas meidän elämämme juoksee perspektiivisempänä, puoliäänistä runsaampana, taittuneempana ja vivahdusrikkaampana". Hän sanoo tämän eron perustuvan osaksi siihen, että keskiajan ihmiset elivät hänen mukaansa tiedottomammin ja kritiikittömämmin.

”Keskiaika näyttää meistä synkältä, rajoittuneelta, herkkäuskoiselta”, kirjoittaa Friedell. Ja jatkaa, että ”totta onkin: siihen aikaan uskottiin todella kaikki. Uskottiin jokainen näky, jokainen legenda, jokainen huhu, jokainen runo, uskottiin tosi ja väärä, viisas ja hullu, pyhimykset ja noidat”.

Egon Friedell sanoo, että edellä kuvatun lisäksi keskiajan ihminen uskoi myös itseensä. Ja kaikkialla hän näki korkeimman kaikista realiteeteista, hän sanoo, Jumalan: kaikki oli jumalallista. ”Ja kaiken yli kyettiin levittämään omien unelmien ja huumausten taikahuntu”, kirjoittaa Friedell.

”Keskiaika ei ollut synkkä, keskiaika oli valoisa!”, hän sanoo. ”Kokonaisella linnunradalla, jonka rationalismi on hajoittanut atomeiksi, emme voi tehdä yhtään mitään, mutta pulloposkisella enkelillä ja pukinsorkkaisella pirulla, joihin uskomme täydestä sydämestämme, voimme tehdä hyvinkin paljon!”, hän kirjoittaa.

”Elämällä oli tuohon aikaan paljon enemmän kuin nykyään maalauksen, nukketeatterin, satunäytelmän, näytelmämysteerin luonne, kuten vielä nytkin omalla elämällämme lapsuudessa. Sen tähden se oli aistihavainnollisempaa, mieleenpainuvampaa, kiihdyttävämpää ja mielenkiintoisempaa, ja eräässä merkityksessä reaalisempaa". Näin kirjoitti itävaltalainen filosofi ja kulttuurihistorioitsija Egon Friedell 1920- ja 30-lukujen vaihteessa, Erik Ahlmanin suomentamassa kolmeosaisessa teoksessaan Uuden ajan kulttuurihistoria.

Friedell siis sanoi, että keskiaika oli täynnä leikkaavia vastakohtaisuuksia. Keskiaika oli mielikuvituksen, satujen ja mysteerien aikaa. Noin yleisesti ottaen näin olikin, mutta näkyykö se keskiajan taiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa? Kuuluuko se musiikissa? Kuinka satoja vuosia vanha musiikki on innoittanut nykyajan elektronisen ja kokeellisen musiikin tekijöitä?

Tässä keskiaikaista musiikkia 1990-luvulta. Divine Works eli Claus Zundel albumilla Soundtrack to the New Millennium. Musiikkia, joka on hakenut innoituksensa ja estetiikkansa keskiajan maisemista.

Keskiajan musiikin voi sanoa olleen yksinkertaista, ainakin siinä mielessä, että suurin osa keskiajan maalisesta musiikista oli yksiäänisiä lauluja. Tai ainakin siitä musiikista, joka tunnetaan. Maallista keskiajan musiikkia tunnetaan vähän, kirkollista musiikkia huomattavasti enemmän, sillä keskiajan musiikki oli voimakkaasti yhteydessä kristilliseen kirkkoon. Ja kirkon piirissä kehittyivät esimerkiksi nuottikirjoitus ja moniääninen laulu eli polyfonia. Keskiajan kirkollinen musiikki oli pääasiassa laulumusiikkia, ja siitähän keskiajan musiikki nykyään tunnetaan, sekä munkkiluostarien gregoriaanisesta kirkkolaulusta että Hildegard Bingeniläisen meditatiivisista, yksiäänisistä eli monofonisista lauluista.

Mikä vanhassa musiikissa viehättää? Mikä siinä innostaa nykyajan säveltäjiä?

Tässä Vladimir Ivanoff ja tulkinta Gregori Allegrin1500-luvulla säveltämästä Misererestä:

Keskiaikana musiikkia pidettiin laajana kokonaisuutena, joka jakaantui kolmeen osaan: Musica Instrumentorum tarkoitti soitinten keskinäistä harmoniaa, niiden yhteistä sopusuhtaista sointia. Musica Humana merkitsi ruumiin ja sielun harmoniaa, tasapainoa joka ilmaistiin useimmiten laulamalla. Musica Mundanalla tarkoitettiin elementtien harmoniaa, vuodenaikojen, sekä taivaan ja maan keskinäistä balanssia. Musiikki oli siis melko lailla laajempi, perustavampi ja kattavampi käsite kuin nykyään yleensä ajatellaan.

Entä sitten, kun keskiajan musiikkia aletaan esittää tänään? Keskiajan musiikista intoutunut Vladimir Ivanoff sanoo, että keskiajan musiikin esittämisessä on muutama ongelma. Hän sanoo, että keskiaikaisia muusikoita eikä keskiaikaista yleisöä enää ole. Lisäksi musiikilliset käytännöt ovat muuttuneet. Sekä kuuntelu- että esitystottumukset ovat erilaisia. Samat äänet tai melodiat herättivät keskiajalla aivan erilaisia mielteitä kuin nykyään. Ja kun keskiajalla esimerkiksi seitsenhenkinen orkesteri kuulosti suurelta kokoonpanolta, nykyään sitä pidettäisiin lähinnä pienehkönä kamarimusiikkikokoonpanona, sanoo Vladimir Ivanoff.

Varhaista keskiaikaista musiikkia: Codex Calixtinus - Dum esset Salvator in monte:


Youtube-lista

Keskiajalla munkeilla ja nunnilla oli paremmat mahdollisuudet olla tekemisissä musiikin kanssa, kuin monilla muilla. Musiikki kehittyi kirkon piirissä. Sitä tarvittiin kirkon toiminnassa. Ja kuten sanottu, musiikki oli suuri, tärkeä ja monitahoinen asia keskiajan maailmassa. Eräs tärkeimmistä ja tunnetuimmista keskiajan säveltäjistä oli 1100-luvulla elänyt nunna. Hän oli Hildegard Bingeniläinen.

Vision - From the Life of Hildegard von Bingen (draamadokumentti vuodelta 2010):

Hänen musiikillisesta tuotannostaan on säilynyt 70-80 sävellystä, ja se on laajimpia keskiaikaisten säveltäjien tuotantoja. Hildegard Bingeniläinen oli eräs länsimaisen musiikkihistorian ensimmäisistä nimeltä tunnetuista säveltäjistä ja ensimmäinen, jonka elämä tunnetaan. Ja kuten keskiaikainen musiikki yleensäkin, myös hänen musiikkinsa oli yksiäänistä ja hyvin harrasta, eteeristä ja jopa mystistä.

Näin saksalainen Vox-kokoonpano ja näkemystä Hildegard Bingeniläisen musiikista albumilta Diadema:

Hildegard Bingeniläinen ei ollut pelkästään säveltäjä. Hän oli monilahjakkuus, opettaja, kirjailija, runoilija, säveltäjä, parantaja, neuvonantaja, mystikko ja näkijä. Hän oli muun muassa silloisen paavin ja monien maallisten hallitsijoiden neuvonantaja. Hän kirjoitti useita teologisia, tieteellisiä ja lääketieteellisiä tekstejä. Esimerkiksi hänen kirjansa nimeltä "Materia Medica" oli eräs keskiajan tärkeimmistä lääketieteellisistä kirjoista. Hildegard oli myös kuuluisa "visioistaan" eli näyistään, joissa hän väitti saavansa viestejä suoraan Jumalalta. Jo lapsesta asti hän oli nähnyt symbolisia näkyjä, joita hän myös kirjoituksissaan kuvaili, ja joita hän kirjoitti lauluiksi. Hän oli sitä mieltä, että musiikki tulee suoraan taivaasta.

Tässä musiikkia 1990-luvulta, ajalta jolloin Hildegard Bingeniläisen musiikkia ensi kertaa tulkittiin uudelleen nykyajan keinoin. Musiikkia albumilta Vision, jolla säveltäjä ja tuottaja Richard Souther esitteli visioitaan Hildegard Bingeniläisen 1100-luvulla säveltämästä musiikista:

Italialainen Franco Battiato on eräs persoonallisimmista ja omituisimmista säveltäjistä, vähäeleinen ja salaperäinen hahmo. Hän on tehnyt monenlaista musiikkia, josta nyt kuunnellaan teeman mukaisesti jotakin, joka kuulostaa yhtaikaa vanhalta ja uudelta.

Franco Battiato ja Credo sarjasta Messa Arcaica:

Battiato liikkuu aika pitkälti aivan omalla taiteellisella alueellaan, tekemättä itsestään ja musiikistaan mitenkään suurta numeroa, pikemminkin päinvastoin. Muutamista haastatteluissa annetuista lyhyistä kommenteista voi päätellä, että mitä todennäköisimmin Battiato on jossakin vaiheessa kyllästynyt kaikkeen turhaan hyörinään ja nykyiseen maailman menoon, päättänyt keskittyä vain olennaiseen ja alkanut soveltaa jonkinlaista yksinkertaisen kauneuden ja puhtaan niukkuuden periaatetta, vähän Arvo Pärtin tai John Cagen tyyliin. Ja siihen maailmaan sopivat hyvin vaikutteet esimerkiksi keskiaikaisesta musiikista.

AVARUUSROMUA 31.7.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI
DIVINE WORKS: Interlude II (Divine Works)
METAMORPHOSES: Pater Noster (The Genesis)
METAMORPHOSES: Kyrie Eleison (The Genesis)
VOX: O succesores fortissimi leonis (Diadema - Hildegard von Bingen)
VOX: Spiritui Sancto (Diadema - Hildegard von Bingen)
VISION: The Living Light (The Music of Hildegard von Bingen)
VISION: Divine Love (The Music of Hildegard von Bingen)
VISION: The Anointing (The Music of Hildegard von Bingen)
FRANCO BATTIATO: Messa Arcaica - Kyrie (Shadow, Light)

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua