Hyppää pääsisältöön

Tyttö, joka kesytti kuoleman

Lotta on SuomiLOVE-tarinan "tyttö, joka kesytti kuoleman".
Lotan elämä alkoi sellaisella taistelulla, että on suoranainen ihme, että hän selvisi siitä. Lotta on SuomiLOVE-tarinan "tyttö, joka kesytti kuoleman". suomilove

Kun Lotta syntyi keskosena, oli hänen sydämensä riekaleina. Pian hän sai aivokalvontulehduksen ja verenmyrkytyksen. Mutta Lotta ei luovuttanut. Tämä SuomiLOVE-tarina kertoo poikkeuksellisesta sinnikkyydestä.

Kesällä 2002 Hanna asui miehensä kanssa Ruotsissa. Elettiin jänniä aikoja, sillä Hannan vatsassa maailmaan pääsyä odotti kaksi ihmisenalkua.

Hanna ramppasi tämän tässä ultraäänikuvauksissa, ja ajatteli sen olevan normaalia kaksosia odottaville. Ultrakäynnit olivat jopa viikoittaisia, mutta se ei huolettanut ensimmäiset lapsensa pian synnyttävää Hannaa. Kun laskettuun aikaan oli kuusi viikkoa, alkoi kamala tapahtumien vyöry.

Heinäkuu 2002

”Supistukset alkoivat 33. viikolla ja jouduin sairaalaan. Minulle annettiin supistuksia lievittäviä lääkkeittä ja jossain vaiheessa kaikki tuntui olevan hyvin”, Hanna kertoo.

Muutaman päivän kulutta lääkärit antoivat Hannalle luvan lähteä kotiin, ja hän pakkasi kaikki tavaransa, mutta jäi vielä syömään lounasta sairaalaan. Lounaan aikana Hanna tunsi, miten lapsivedet menivät. Hän soitti hälytyskelloa ja hoitohenkilökunta riensi paikalle.

”Aluksi he eivät uskoneet, että vedet olisivat menneet. Kun he lopulta ymmärsivät tilanteen, minut vietiin kiireesti leikkaussaliin”, Hanna kertaa.

Hänen kaksosensa syntyivät heinäkuun 25. päivä keisarinleikkauksella. Molemmat tytöt olivat keskosina todella pieniä, alle kaksikiloisia pienokaisia. Toinen heistä nimettäisiin myöhemmin Lotaksi, toinen Ronjaksi.

”En ehtinyt kunnolla edes nähdä lapsia, eivätkä he ehtineet olla edes sylissäni kertaakaan, ennen kuin heidät vietiin keskososastolle”, Hanna muistelee.

Jos synnytys oli ollut vaikea, vielä pahempaa oli luvassa.

”En muista oliko se sama vai seuraava päivä, kun Lotta vietiin Karoliiniseen lastensairaalaan. Hänellä oli sydämessään sivuääniä.”

Hanna meni toisen tyttärensä kanssa seuraavana päivänä perässä lastensairaalaan. Siellä hänelle valkeni, kuinka vakavasta tilanteesta oli kyse. Paljon pahemmasta kuin sivuäänet. Noin 1600 grammaa painaneen Lotan sydämessä oli todellisuudessa miltei kaikki pielessä: aortan kaari oli katkennut ja keuhkovaltimo ja päävaltimo olivat yhdessä ilman väliseinää. Sen takia hapellinen ja hapeton veri kiersivät miten sattuu.

”Karoliinissa sairaalassa lääkärit kertoivat heti, kuinka vakavasta asiasta on kyse ja sanoivat suoraan, ettei lapsella ole hyvät mahdollisuudet selvitä hengissä. Tilannetta ei kaunisteltu ollenkaan.”

”En tiedä, käsitinkö silloinkaan vielä koko asiaa. Olin niin väsynyt synnytyksestä ja leikkauksesta. En ollut yhtään ehtinyt valmistautua synnytykseen ja lyhyessä ajassa oli tapahtunut niin paljon, että olin ihan pihalla”, Hanna sanoo.

Hän muistaa tuosta ajasta lähinnä sairaalan käytävät, teho-osaston tunnelman ja sen, miten hän ulkona käydessään tajusi ajan kuluneen.

”Huomasin, että kesä alkaa mennä.”

Syyskuu 2002

Kesä meni ja Hanna oli kaksostyttöineen lastensairaalassa syyskuun alkuun saakka. Piti odottaa, että Lotan sydän kasvaisi sen verran, että se pystyttäisiin leikkaamaan. Odottelu oli tuskaa, lastensairaalan teho-osasto on mielen musertava paikka.

Kaiken pahan lisäksi Lotta sai aivokalvontulehduksen ja verenmyrkytyksen. Hänelle ei voitu viallisen sydämen takia antaa vahvoja antibiootteja aivokalvontulehdukseen, ja vasta viides antibiootti alkoi tehoamaan. Tämän kaiken kanssa pieni ihminen keskoskaapissa taisteli elämästään.

”Aina kun siellä oli sänkypaikka tyhjänä, tiesi mitä oli käynyt. Minulla oli koko ajan pelko, että koska on meidän vuoromme”, Hanna muistaa.

Hanna ei ole vieläkään ihan varma, mikä hänet sai pysymään kasassa noina aikoina.

”Ehkä se oli se, että silloin ei ollut aikaa miettiä. Toisestakin lapsesta piti pitää huolta, enkä voinut pysähtyä. Aina kun olin toisen lapsen luona, tuli olo, että pitäisi päästä hoitamaan toista lasta.”

”En käsitellyt asiaa silloin. Kai sitä suojeli itseään, kun piti vaan jaksaa”, Hanna miettii.

Yhtenä päivänä vuoro näytti osuneen heidän kohdalleen: lääkäri sanoi, että nyt olisi syytä pyytää pappi paikalle antamaan hätäkaste.

”Se suunnitelma ei kuitenkaan käynyt Lotalle. Hän jaksoi sinnitellä.”

Ja niin koitti syyskuun 11. päivä. Lotta lennätettiin Tukholmasta Etelä-Ruotsin Lundiin leikattavaksi.

Sydänkirurgi ei ollut uskoa silmiään, kun hän sai Lotan leikattavakseen. Hän oli tapauksesta ennakkoon kuultuaan pitänyt täysin selvänä, ettei pieni vauva selviä hengissä leikkauspöydälle saakka. Mutta Lotta kesti. Ja niin hän kesti myös leikkauksen, joka meni odotuksia paremmin.

Syys-marraskuu 2002

Leikkauksen jälkeiset ajat olivat rajuja. Parikiloisen vauvan sisuskalut olivat niin turvoksissa, ettei hänen rintalastaansa voitu kursia umpeen. Hänet toimitettiin Lundin sairaalasta jo kahden viikon päästä toipumaan Tukholmaan Karoliiniseen lastensairaalaan.

Jos maailma olisi aina reilu paikka, olisivat Lotan taistelut tässä vaiheessa olleet takanapäin. Mutta valitettavasti maailma on joskus hyvinkin epäreilu. Kun Hannan pesue pääsi lastensairaalaan toipumaan, alkoi Lotta oksennella.

”Meidät laitettiin kolmeksi päiväksi eristykseen, koska epäiltiin virusta. Mitään virusta ei ollut, mutta Lotan oksentelu vaan jatkui. Yleensä vauvat vain puklaavat, mutta Lotalta oksennus tuli kuin painepesurista.”

”Lääkärit eivät löytäneet mitään syytä oksentelulle ja pian me matkustimme Suomeen. Silloin oli marraskuu”, Hanna kertoo.

Marraskuun 7. päivä oli tyttöjen ristiäiset. Lotan tulehdusarvoja oli tarkkailtu koko ajan, mutta mitään erikoista ei ollut löytynyt. Kunnes seuraavalla viikolla arvot kohosivat hälyttäviksi ja Lotta kiidätettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

Lotta itki tuskaansa koko ajan, ja sairaalassa selvisi, että hänen vatsassaan ei ole kaikki kunnossa. Lopulta Lotan maha päätettiin leikata auki keskellä yötä ja tutkia, mikä tuskat aiheuttaa.

”Leikkauksessa selvisi, että Lotan suoli oli räjähtämispisteessä. Se oli siis kokonaan tukossa. Lääkärit sanoivat, että vauva ei olisi kestänyt aamuun saakka ilman yöllistä leikkausta”, Hanna sanoo.

Tässä vaiheessa nelikuinen Lotta oli väistänyt kuoleman jo niin monta kertaa, että Hanna oli seonnut laskuissa.

Hannan voimat alkoivat olla lopussa, eikä asiaa auttanut se, että Lotta ei meinannut toipua vatsaleikkauksesta. Lotan suolistossa oleva leikkaushaava aukesi kaksi kertaa ja lapsi jouduttiin tietenkin nukuttamaan aina uudelleen ja suolta kursimaan kauempaa umpeen.

”Kun erään kerran menin Lotan huoneeseen, oli hänen sänkynsä tyhjä. Olin varma, että pahin oli tapahtunut ja romahdin lattialle. Hoitajat juoksivat paikalle ja kertoivat, että tyttö oli viety taas uuteen leikkaukseen.”

Lapsi oli leikkausten jäljiltä ihan turvoksissa ja pientä vauvaa halkovat arvet todella pahannäköisiä. Yhdessä vaiheessa Lotan silmät paisuivat jostain syystä golfpallon kokoisiksi.

”Siinä vaiheessa minulle tuli ensimmäistä kertaa olo, että olisiko helpompi vaan luovuttaa. Mutta tyttö ei suostunut luovuttamaan. Sitten minä ajattelin, että mikä minä olen hänen puolestaan antamaan periksi”, Hanna sanoo.

Joulukuu 2002

Joulukuussa Hanna ja Lotta pääsivät pois Oulun sairaalasta. He päättivät jäädä jouluksi Hannan äidin luokse.

”Kun lähdimme sieltä takaisin Ruotsiin, alkoi normaali arki ensimmäisen kerran.”

Tuossa vaiheessa Lotta painoi 3,5 kiloa ja hänen kaksossiskonsa Ronja seitsemän kiloa. Jo tässä vaiheessa oli selvää, millainen sankari Lotta on. Hän oli pienestä iästään huolimatta ehtinyt uhmata kuolemaa, ja tulisi vielä osoittamaan, kuinka pitkälle luja tahto voi viedä.

Lotta on SuomiLOVE-tarinan "tyttö, joka kesytti kuoleman". Tässä kuvassa myös hänen äitinsä Hanna ja kaksossiskonsa Ronja.
Hanna ja kaksossiskot Lotta ja Ronja ovat tiivis kolmikko. Lotta on SuomiLOVE-tarinan "tyttö, joka kesytti kuoleman". Tässä kuvassa myös hänen äitinsä Hanna ja kaksossiskonsa Ronja. suomilove

Kesäkuu 2009

Elämä kuljetti Hannan ja hänen kolme lastaan – hän oli saanut myös pojan – takaisin Suomeen. Ensin he muuttivat Haapajärvelle ja sieltä Hannan opiskelupaikan perässä Jyväskylään vuonna 2007. Siellä hän eli opiskelevana yksinhuoltajana ja etsi tekemistä perheelleen. Rahat olivat tiukassa ja Hanna etsi netistä ilmaistapahtumia. Kesällä 2009 hän huomasi, että kaupungissa järjestettiin voimistelupäivät.

”Ne olivat vielä silloin maksuttomat ja sinne me sitten lähdettiin. Tytöt sanoivat heti rytmistä voimistelua nähtyään, että he haluavat alkaa harrastaa sitä.”

Tytöt aloittivat uuden harrastuksen syksyllä. Mutta miten edelleen sydänvaivojen ja kuulovamman kanssa elävä Lotta pystyisi harrastamaan tuollaista liikuntaa?

Lääkärit sanoivat, ettei rajoitteita liikkumiselle ole, mutta kilpaurheilijaa Lotasta ei heidän mukaansa koskaan tulisi. Kuulovamman, jonka alkuperää ei tiedetä, Lotta ei sen sijaan antanut tekemisiään haitata.

Lotta on SuomiLOVE-tarinan "tyttö, joka kesytti kuoleman".
Lotta treenaa voimistelua nykyään 16,5 tuntia viikossa. Lotta on SuomiLOVE-tarinan "tyttö, joka kesytti kuoleman". suomilove

Heinäkuu 2016

Nykyään Lotta ja Ronja ovat melkoisia voimisteluhulluja. Molemmat treenaavat viikossa 16,5 tuntia. Kyllä, myös sydänvaivainen Lotta, jonka liikkumista rajoittaa koko ylävartalon ylittävä leikkausarpi ja leikkausten takia hieman kierossa oleva rintaranka!

Lotta myös näytti lääkäreille pitkää nenää, sillä nykyään hän kisaa kilparyhmässä – siihen lääkärit ovat anteet luvan sydäntestien jälkeen. Hannalle ja tytöille voimaa kaikessa touhussa antaa yksi Suvi Teräsniskan kappale: Ei saa kesyttää.

”Sitä kappaletta kuunnellaan aina kisamatkoilla useaan otteeseen. Minulle tuo biisi saa joka ainoa kerta kyyneleet silmiin, tytöille se antaa voimaa.”

”Olen sanonut Lotalle, että mieti kappaleen kertosäkeen sanoja, kun olet lavalla kisaamassa”, Hanna kertoo.

Eikä ihme, Suvi Teräsniskan kertosäe on kuin tehty kuvaamaan Lotan uskomatonta sinnikkyyttä:

Ei saa kesyttää
sellaista sydäntä
joka lyö kipinää

Lisää ohjelmasta

Kommentit