Hyppää pääsisältöön

Kolmiapila oli ensimmäinen kotimainen episodielokuva

Fennada-Filmin vuonna 1953 tuottama Kolmiapila kurotti kohti uutta elokuvakerrontaa ja oli ensimmäinen kotimainen episodielokuva. Valistushenkinen sanoma kerrotaan kolmen itsenäisen tarinan kautta, episodit ovat ohjanneet Esko Töyri, Kyllikki Forssell ja Roland af Hällström. Pääosissa nähdään komea kavalkadi aikakauden nimekkäimpiä näyttelijöitä.

Episodielokuva rakentuu useasta tarinasta, joilla kaikilla on yhtä suuri merkitys. Tyylilajia kokeiltiin Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran 1930-luvulla, Euroopassa se nousi suosituksi 1950-luvun alussa. Trendin innoittamana Kaarlo Nuorvala kirjoitti Kolmiapilan episodimuotoon.

Tarinan teemoina ovat vanhemmuus ja lapsettomuus, niiden aiheuttamat ongelmat ja ongelmien ratkaisut. Elokuvan kehyskertomuksessa nähdään lääkäriperhe, joka pohtii adoptiolapsen hankkimista ja vierailee siksi lastenkodissa. Siellä he saavat kuulla kolmen lapsen tarinan.

Ensimmäisen episodin, Marjan tarinan ohjasi Esko Töyri, joka oli jo opittu tuntemaan palkittuna kuvaajana. Töyrin tavoin myös seuraavan tarinan ohjaaja oli ensikertalainen: Onnellisen perheen ohjasi näyttelijä Kyllikki Forssell. Kolmas, Eevan tarina oli konkariohjaaja Roland af Hällströmin käsialaa. Hän ohjasi myös elokuvaa kannattelevan kehyskertomuksen. Töyri kuvasi itse oman osuutensa, muun elokuvan filmasi Unto Kumpulainen.

Elokuvan pääosissa näyttelevät Eeva-Kaarina Volanen, Tauno Palo, Leena Häkinen, Jussi Jurkka, Sirkka-Liisa Wilén, Matti Ranin ja Leif Wager.

Kolmiapila – tekijät ja näyttelijät

Esko Töyri – ohjaus (Marjan tarina )
Kyllikki Forssell – ohjaus (Onnellinen perhe )
Roland af Hällström – ohjaus (Eevan kertomus )
Mauno Mäkelä – tuotantojohto
Kaarlo Nuorvala – käsikirjoitus
Esko Töyri – kuvaus (Marjan tarina )
Unto Kumpulainen – kuvaus (Onnellinen perhe, Eevan kertomus )
Nils Holm – leikkaus
Gösta Salminen – äänitys
Tauno Pylkkänen – musiikki
Kai Lappalainen – lavastus
Toini Henriksson – naamiointi
Väinö Tulosmaa – studiopäällikkö
Mauri Jaakkola – järjestäjä
Kauko Vuorensola – kuvauskirjuri (kuvaussihteeri )
Aili Kokko – kampaukset
Kauno Roininen – B-kuvaaja
Ensio Suominen – B-kuvaaja

Eeva-Kaarina Volanen – Eeva, Olavin vaimo
Tauno Palo – Olavi, lääkäri
Jussi Jurkka – Janne
Matti Ranin – Olli, teekkari
Leif Wager – Jorma, iskelmäsäveltäjä "Jorma Salla"
Laina Laine – Jorman äiti
Leena Häkinen – Marja
Arto Mäkelä – Arvo, Marjan veli
Sirkka-Liisa Wilén – Irmeli, Ollin vaimo
Irma Seikkula – lastenkodin johtajatar
Rakel Laakso – Eedla, talonmiehen rouva
Rauha Rentola – Kaisu
Toivo Mäkelä – juoppo mies
Saara Ranin – juopon miehen vaimo
Valtteri Virmajoki – isännöitsijä
Elvi Saarnio – Elvi, tehtaantyttö
Ilmi Parkkari – Ilmi, tehtaantyttö
Salli Karuna – talousneuvoksetar Laura Virranheimo
Irma Wikström – Ada, talousneuvoksettaren ystävätär
Henny Waljus – myyjä
Ulla Nuorvala – pikku-Eeva
Eva Hemming – hoitajatar
Birgitta Ulfsson – hermostunut äiti
Kirsti Ortola – teekkari
Mauri Jaakkola – tarjoilija
Katri Linna – lasta hakeva vaimo
Mauno Hyvönen – teekkari
Heikki Kiljander – teekkari
Usko Kantola – lasta hakeva mies
Juhani Kumpulainen – Pekka
Tuulikki Suomela – teekkari
Esko Mannermaa – pianisti
Heikki Savolainen – mies kaupassa

Tyylillisesti tarinat eroavat toisistaan selvästi. Ensimmäinen on kuvaaja-ohjaajansa ansiosta korostetun visuaalinen, toinen Forssellin otteessa hersyvän komediallinen ja kolmas episodi kokeneissa käsissä kolmikon huolitelluin.

2000-luvun katsoja kiinnittää huomionsa onnistuneeseen ajankuvaukseen: kolmen kodin täysin erilaiset kulttuurit välittyvät harkituin keinoin. Marjalla on vain veljensä, modernin perheen innokas isä on pitelemätön, hauraan Eevan kohtaloksi koituu salongin hämärissä palavakatseinen iskelmälaulaja. Karrikoitu kuvaus kertoo karua tarinaa aikakauden lasten olemattomista oikeuksista.

Ette te mitään lapsenpiikaa tarvitse, vaan teknikon!― Talonmiehen rouva Eedla episodissa Onnellinen perhe

Aikalaisarvioissa uusi elokuvalaji otettiin vastaan innostuneesti. "Hauskaa, että tuodaan uusia, moderneja tyylejä myös kotimaisen elokuvan monet kokeneelle työkentälle", kirjoitti Valma Kivitie Elokuva-Aitassa. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kiinnitti arviossaan huomiota myös siihen, että elokuva sopii hyvin Fennadan tuotantolinjaan: ajanviete yhdistyi ajankohtaiseen sanomaan.

Käsikirjoitus jakoi mielipiteitä. Yleisesti ottaen sitä pidettiin onnistuneena, jopa taiteellisena. Moni kriitikko kuitenkin vieroksui sen sisältämiä "propagandistisia" eleitä ja ajatuksia ja katsoi, etteivät tekijät luottaneet katsojan omaan harkintakykyyn.

Ohjaajista kehuttiin eniten Töyriä. Myös Forssellin ohjauksessa nähtiin "omaa tyyliä". Af Hällströmin ohjausotetta kiitettiin "joustavammaksi ja tiiviimmäksi kuin aikoihin".

Joka metri on vahvan filmaattisen näkemyksen leimaamaa sekä taitavan kamerataiteilijan käsialaa.― Jaakko Hurme (Uusi Suomi) Esko Töyrin ohjauksesta

Näyttelijöistä kiitettiin etenkin ensimmäisen episodin näyttelijöitä Jussi Jurkkaa, Leena Häkistä ja nuorta, Marjan veljen roolissa näytellyttä aiemmin tuntematonta näyttelijää Arto Mäkelää. Myös jonkin aikaa valkokankaalta pois olleen Eeva-Kaarina Volasen paluusta iloittiin.

Jussi Jurkka on pelottavan hyvä.― Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet

Valma Kivitie kritisoi Tauno Pylkkäsen musiikkia. "Kenties musiikki olisi voinut antaa myös enemmän tukea tälle rönsyilevälle episodielokuvalle, jos se olisi varta vasten sävelletty juuri tätä elokuvaa varten ja sen hengessä eikä ainoastaan kiireellä sommiteltu säveltäjän aikaisemman filmimusiikin aineksista vain laulut lisäämällä."

Kiitoksista huolimatta Onnellinen perhe jäi Kyllikki Forssellin ainoaksi ohjaukseksi. Töyri sen sijaan ohjasi vuonna 1957 vielä kaksi kokoillan elokuvaa (Pää pystyyn Helena ja Vääpelin kauhu) ja ryhtyi sitten Fennadan studiopäälliköksi.


Eeva-Kaarina Volanen muisteli af Hällströmin tapaa ohjata Peter von Baghin haastattelussa vuonna 1993. ”Kaikki tapahtui hyvin hiljaisesti, aivan kuin ei ohjaajaa olisi ollutkaan.” Volanen kertoo myös siitä, miltä tuntui näytellä öisin, af Hällströmin suosimaan aikaan. ”Se on myös ainoa filmi, jossa olen näytellyt Tauno Palon kanssa.”

Naispuoliset elokuvaohjaajat ennen Forssellia

Kyllikki Forssell oli kaikkien aikojen kolmas naispuolinen elokuvaohjaaja Suomessa Glory Leppäsen (Onnenpotku, 1936) ja Ansa Ikosen (Nainen on valttia, 1944) jälkeen. Ohjaustyö jäi Forssellin ainoaksi ja seuraavaa naisohjaajaa, Jotunin Kultaisen vasikan ohjannutta Ritva Arveloa, saatiin odottaa aina vuoteen 1961 asti.

Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.

Lähde:
Suomen kansallisfilmografia 5 (vuodet 1953–1956).

  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto