Hyppää pääsisältöön

Täällä alkaa seikkailu oli Donnerin viileän vahva rakkaudentunnustus Helsingille

Jörn Donner piirsi kesällä 1965 elokuvassaan Täällä alkaa seikkailu ääriviivat sellaiselle kansainväliselle Helsingille, jonka hän itse toivoi näkevänsä. Kohde oli hänelle tuttu, mutta näkökulma korostetun vieraantunut. Uusin, kansainvälisin ottein toteutettu Harriet Anderssonin tähdittämä elokuva oli menestys sekä Suomessa että Ruotsissa.

Jörn Donner (s. 1933) on korostanut elokuvainnostuksensa syttyneen vasta aikuisena, hän on kuvaillut sitä "tahdonnäytteeksi, joka on lähes vastahakoisesti kehittynyt intohimoksi." Ohjaajauransa helsinkiläinen Donner oli aloittanut 1950-luvun puolivälissä kahdella kotikaupunkiaan kuvaavalla lyhytelokuvalla. Näissä kuvissa ja äänimaisemissa Helsinki esittäytyi välähdyksinä, joiden omintakeinen, harkitun irtonainen tyyli alkoi sittemmin kantaa tekijänsä nimeä.

1960-luvun alussa Donner muutti Tukholmaan, toimi siellä elokuvakriitikkona ja -kirjailijana sekä ohjasi yhden lyhytelokuvan. Ensimmäinen pitkä elokuva En söndag i september / Syyskuinen sunnuntai valmistui vuonna 1963, seuraava elokuva Att älska / Rakastaa vuotta myöhemmin. Molempien pääosassa nähtiin nimekäs ruotsalaisnäyttelijä Harriet Andersson. Elokuvat herättivät kiinnostusta myös Suomessa, ja vuonna 1965 Donnerille tarjoutui mahdollisuus ohjata elokuva Fennada-Filmille.

Fennadan ja ruotsalaisen elokuvayhtiön Sandrewsin yhdessä tuottama Här börjar äventyret / Täällä alkaa seikkailu oli monin tavoin kansainvälinen hanke. Elokuvan pääkieli on ruotsi, osa repliikeistä lausutaan suomeksi, englanniksi ja ranskaksi. Pääkuvaaja, Ranskassa työskennellyt unkarilaissyntyinen Jean Badal kuvasi filmin anamorfisella Franscope-laajakuvaoptiikalla mustavalkoisena Helsingissä ja Berliinissä. Elokuva leikattiin Ruotsissa.

Elokuva lähtee liikkeelle tilanteesta, missä ruotsalainen muotisuunnittelija Anne Englund (Andersson) saapuu kesäiseen Helsinkiin tapaamaan suomalaista arkkitehtiä Toivo Pajusta (Matti Oravisto), jonka kanssa hänellä on ollut viikon kestänyt suhde Berliinissä. Annen perässä Helsinkiin saapuu myös ranskalainen liikemies Jacques (Claude Titre), jonka kanssa Anne on elänyt kolme vuotta.

Täällä alkaa seikkailu – tekijät ja näyttelijät

Jörn Donner – ohjaus
Jörn Donner – käsikirjoitus
Mauno I. Mäkelä– tuotantojohto
Jean Badal – pääkuvaaja
Per Krafft – leikkaus
Wic' Kjellin – leikkaus
Tuomo Kattilakoski – ääni
Matti Ylinen – ääni (äänitysassistentti )
Bo Nilsson – musiikki
Pentti Lasanen – musiikki
Pierre Balmain – puvut (Harriet Anderssonin puvut, Pariisi )
Bengt Ottekil – maskeeraus
Etienne Szabo – kameramies (B-kuvaaja )
Jussi Laine – B-kuvaaja
Alf Åberg – B-kuvaaja (kamera-assistentti )
Jaakko Talaskivi – ohjaajan apulainen
Olle Jakobsson – miksaus
Inga-Lisa Britz – skripta
Ulla Saarnio – skripta
Arno Carlstedt – tuotantopäällikkö
Britt Ohlsson – sihteeri
Carola von Wendt – sihteeri

Harriet Andersson – ruotsalainen muotisuunnittelija Anne Englund
Matti Oravisto – arkkitehti Toivo Pajunen
Göran Cederberg – arkkitehti Stig Gustavsson
Claude Titre – Jacques, ranskalainen liikemies
Tea Ista – muotisuunnittelija
Sakari Jurkka – rakennusmestari
Tauno Majuri – professori Ståhlberg, lääkäri
Senni Nieminen – vanha työläisnainen
May-Britt Seitava – Eila, nuori nainen
Pehr-Olof Sirén – kalastaja

Kansainvälinen menestys kävi toteen

Jo elokuvan kuvausvaiheessa kerrottiin, että se oli myyty "noin 15 maahan". Ensiesitys oli 17.12.1965 samanaikaisesti Helsingissä, Tukholmassa ja Oslossa, seuraavana keväänä elokuva tuli esitykseen myös Kööpenhaminassa.

Elokuva menestyi erinomaisesti sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa se palkittiin valtion elokuvapalkinnolla ja sai Jussit vuoden parhaasta käsikirjoituksesta ja naissivuosasta. Myös esityskerroin mitattuna se oli vuoden parhaiten menestynyt kotimainen elokuva. Ruotsissa Svenska Filminstitutet myönsi sille ruotsalaisten elokuvien laatupalkinnon ja elokuva edusti Ruotsia useilla kansainvälisillä elokuvajuhlilla.

Jörn Donnerin kolmas pitkä filmityö on hyvin alakuloinen, lähes apeasti surumielinen ja kaunis elokuva.― Paula Talaskivi Helsingin Sanomissa 1965

Aikakalaisarvioissa mielipiteet jakautuivat. Donneria kiitettiin ”rohkeudesta tulla filmaamaan tähän elokuvajumalattaren hylkäämään kotimaahansa" (Martti Savo, Kansan Uutiset) ja erityisesti ihailtiin elokuvan korkeaa teknistä tasoa.

(…) häikäisevän valkoisin tai pehmeän harmaan sävytyksin Jean Badalin kamera tallettaa niitä tervehdyttäviä ajatuksia, joita Jörn Donnerilla on esitettävänä välimatkan päähän siirtyneestä ja siksi viileän viisaasta näkökulmastaan: että tämä hyvä Helsinkimme ei ole juuri sellainen kaiken elämän kuohunnan keskipiste kuin omahyväisesti kuvittelemme, vaan kaupunki, vähän niin kuin rajakaupunki, jonka yllä outo melankolia lepää keskellä kauneinta kesääkin", kirjoitti Heikki Eteläpää Uudessa Suomessa.

Ajatus ohjaajan ”viileästä”, modernista ja kansainvälisestä otteesta toistuu useassa arviossa. "Se on sangen modernia sanontaa ja filmiä, mondeenin suhtautumisen ilmaisua ja viileä hengeltään", määritteli Paula Talaskivi Helsingin Sanomissa.

Käsikirjoituksessa sen sijaan nähtiin puutteita. ”(…) puheteksti on paikoin kankeaa ja huonompaa kuin Donnerilla tavallisesti, ja lisäksi on aiheellista esittää kritiikkiä Donnerin ihmiskäsityksiä vastaan. Kokonaisuutena Täällä alkaa seikkailu antaa kuitenkin lujaa luottamusta Jörn Donnerin taitavuuteen nimenomaan ohjaajana ja elokuvien mahdollisuuksien tuntijana: muutamat jaksot ovat loistokkaasti toteutettuja ja muistettavia näytteitä siitä menetelmästä, jonka mukaan tehdään modernia, joskin hieman viileätä elokuvaa", Erkka Lehtola kirjoitti Aamulehdessä.

Katsoja jätetään tyytymättömäksi, vangituksi ja pettyneeksi, tunnetilaan, jonka hän ehkä jakaa Jörn Donnerin kanssa.― Henry G. Gröndahl Hufvudstadsbladetissa 1965

Elokuva sai osakseen hyvin samansuuntaista kritiikkiä myös Ruotsissa. ”Muodollisesti elokuva on paikoin huomattavan epäkiinnostava. (…) Rytmiä ei synny hitaan tempon takia. Kaunis, mutta pysähtynyt. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi loppukuva, missä pieni vene porautuu hopeiseen merenpintaan. Siinä liike on vahva, valkokangas laulaa. Olisi ollut hienoa voida sanoa samaa koko elokuvasta”, kirjoitti Carl Henrik Svenstedt Svenska Dagbladetissa.

"Paljon elokuvasta on tyhjäkäyntistä, opittua vaeltelua Helsinki-kulississa, tai sitten konflikteja, jotka eivät syty oikein ymmärrettävään muotoon (...) mutta: sympaattinen, enimmältään rehellinen filmi, joka on saanut tarpeettoman kovan vastaanoton Ruotsissa ja osittain Suomessakin." Näin summasi Peter von Bagh Ylioppilaslehdessä.

Näin tämän hieman vieraantuneen ihmisen kuvan Helsingistä. Ei mulla ollut siihen aikaan suomalaiseen todellisuuteen juuri mitään kontaktia.― Jörn Donner elokuvastaan Fennadan tarinassa 1993

Donner itse on myöhemmin todennut pitävänsä joitakin elokuvan kohtauksia "naiiveina ja amatöörimäisinä" ja moittinut sen dialogia paikoin "kuolleeksi". Itse elokuvan hän on nostanut "erikoisimmaksi", jonka teki teki yhdessä pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Harriet Anderssonin kanssa. Andersson näytteli pääosan kaikkiaan viidessä Donnerin elokuvassa. Fennadan tarina -dokumentin osassa Kukoistus ja sen jälkeinen elämä Donner kertoi tarkemmin, miksi hän halusi tehdä elokuvan, jossa oli ”vähän kansainvälistä touchia.”

Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.


Lähteet:
Jörn Donner: Elämänkuvia, Kirjapaja 2004.
Jörn Donner: Mammutti, Otava 2013.
Kari Uusitalo: Elokuvamies Jörn Donner. Teoksessa Suomen kansallisfilmografia 7. Edita 1997.
Suomen kansallisfilmografia 7 (vuodet 1962–1970). Edita 1997.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

  • Suomalaisen miehen kärsimyksen tulkitsija, baritoni Jorma Hynninen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 3. huhtikuuta.

    Huhtikuun 3. päivänä syntynyt baritoni Jorma Hynninen (s. 1941) on tehnyt tiukan ja tinkimättömän urakan perisuomalaisten miesten oopperarooleissa. Hynninen on ollut mm. Leevi Madetojan Pohjalaisten Jussi, Aarre Merikannon Juha, Aulis Sallisen Punaisen viivan Topi ja Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kivi. Uuden vaimonsa Hynninen hurmasi kuitenkin Mozartin Figaron häiden kreivinä.

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.