Hyppää pääsisältöön

Maan kunto

Juha Hurme
Juha Hurme Kuva: Yle/Jyrki Valkama juha hurme

Tarkistin tänä kohta umpeutuvana kesänä maan kunnon. Lupaavalta näyttää.

Siirryin kesäkuun alussa junan ja bussin yhdistelmällä Sodankylään. Siellä oli koolla puolensataa kiihkeää kirjailijaa ja kirjallisuuden ystävää. Aamuöinen lumisade raikasti tunnelmaa entisestään.

Pudotin Rovaniemelle ja kiipeilin Ounasvaaran luontopoluilla. Sieltä taktikoin Kajaaniin tervehtimään Eino Leinon patsasta, ja edelleen Sotkamoon Rimpilänniemen kylätalolle, jossa seurasin aitiopaikalta, kun L. Onervan radikaalista Mirdja-romaanista syntyi teatteria.

Sotkamosta vetäydyin Tampereen Teiskon Kintulammen retkeilymajalle todistamaan toista teatteripajaa, jossa hurjan Algot Untolan eli J. I. Vatasen Avuttomia koki muodonmuutoksen teatteriesitykseksi.

Kipusin Haapavedelle sekä saunomaan että seminaariin, jossa juhlittiin Rosa Liksomin havunneulasenterävää taidetta.

Teiskosta kipusin Haapavedelle sekä saunomaan että seminaariin, jossa juhlittiin Rosa Liksomin havunneulasenterävää taidetta.

Sinkouduin Haapavedeltä Oulangan kansallispuistoon Kuusamoon. Ankaran metsävaelluksen päätteeksi suunnistin napakymppiin eli löysin joenvarsiniityltä ryhmän esittämästä Samuli Paulaharjun syviä tunturinovelleja.

Kurvailin yöksi leirintäalueelle, jota pyöritti niin viisaan oloinen emäntä valtavan koiransa kanssa, että suositan molempia empimättä Suomen valtioneuvostoon.

Kurvailin yöksi Suomussalmen leirintäalueelle, jota pyöritti niin viisaan oloinen emäntä valtavan koiransa kanssa, että suositan molempia empimättä Suomen valtioneuvostoon. Suomussalmelta laskeuduin Rääkkylään kuulemaan kansanmusiikkia navetanylisille.

Meri veti jo vastustamattomalla voimalla puoleensa, joten heittäydyin Turun luoteissaaristoon Kustaviin uimaan, veneilemään ja osallistumaan moninaisiin kirjallisiin keskusteluihin, joita siellä järjestettiin suuren Volter Kilven kuolemattomuuden tuottaman riemun vuoksi.

Oli jälleen itäpoikkeaman aika. Singahdin Lieksaan Vaskiviikoille ja löysin Mätäsvaarasta Suomen komeimman areenan, jossa on 40 metriä korkeat kiviset seinät, laguuni lattiana ja taivas kattona.

Lieksasta taitoin Ykspihlajaan, jossa esitettiin viikon ajan kaikkia ihmiskunnan ikinä keksimiä taiteita ja sirkuksia niin pontevasti, että lämpötila kohosi hellelukemiin koko maassa.

Jatkoin nousua Ykspihlajasta Hailuotoon, jossa minulla on tapana juoda auringonvaloa ja merituulta seuraavan talven varoiksi. Nyt sain muutakin, kun eräät neropatit olivat sorvanneet talttumattoman Pentti Haanpään kielletystä ja syrjäytetystä Synnit-novellista upean Suomelan tilan takapihalle raisun teatteriesityksen.

Vetäydyin Luodolta Sastamalan vanhan kirjallisuuden museon Pukstaavin viisaisiin saleihin mietiskelemään ja syksyä odottamaan. Matkalla poikkesin Vetelissä häissä, joissa 300 muusikkovierasta veteli illasta aamuun muusikkopariskunnan onneksi.

Tutkimusretkeni oli kattava ja sen tulokset selvät: tämä maa on elossa ja voi hyvin.

Tutkimusretkeni oli kattava ja sen tulokset selvät: tämä maa on elossa ja voi hyvin.

Todisteeksi siitä vielä episodi matkani alusta. Rekisteröin seuraavan hyväntuulisen ja suvaisevaisuuteen kallistuvan vuoropuhelun Sodankylän uimahallin altaassa kesäkuun alussa. Puhujina kolme Sompion Lapin vesijuoksijaa, kaksi miestä ja nainen.

”Yksi akka sanoi telkkarissa, että naisen kannattaa kokeilla naista rakastajana, nainen on parempi rakastaja kuin mies.”
”Vai niin sanoi.”
”Sanoi. On ne humuja.”
”Kyllä minun mielestä saa nykyään rakastaa ketä haluaa. Se on oma asia.”
”Niin se kai on. On ne humuja. Tää on tätä atomiaikaa.”
”Monet homomiehet on tosi komeita. Jari Sillanpää!”
”On ne sheikkejä. Tää on tätä atomiaikaa. On ne humuja.”

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri