Hyppää pääsisältöön

Kesärannan linnut opastaa tunnistamaan vesien ja rantojen lintuja

Meriharakka
Meriharakat viihtyvät saariston kallioluodoilla. Meriharakka Kuva: Yle/Risto Salovaara Meriharakka

Ranta on oivallinen paikka lintumaailman tarkkailuun ja lajien opiskeluun. Vesien ja rantojen linnuilla on monia piirteitä, joiden ansiosta ne ovat palkitsevia opiskelukohteita. Tutustu kesärannan lintuihin ja tartu kiikareihin!

Suomessa on järvenrantaa lähes 200 000 kilometriä, ja sekä joenvartta että merenrannikkoa noin 40 000 kilometriä. Rannalla, jossa maa ja vesi kohtaavat, on linnuille kosolti suojaisia pesä-, suoja- ja ruokailupaikkoja.

Monimuotoisten elinympäristöjen ansiosta vesien äärellä pesii ja ruokailee kesäisin suuri joukko lintulajeja, jotka edustavat lukuisia linturyhmiä sorsista lokkeihin ja kahlaajista varpus- eli pikkulintuihin. Mökki- tai muu ranta onkin verraton aitiopaikka lintumaailman tarkkailuun ja lajien opiskeluun.

Opi tunnistamaan lintulajit

Niin rannoilla kuin muuallakin lintuja oppii varmimmin tunnistamaan, kun ensiksi hahmottaa, millainen on sorsa, uikku, lokki, tiira tai kahlaaja. Lajiryhmät eroavat toisistaan tavallisesti koon, muodon, lentotavan ja käyttäytymisen perusteella. Kun tuntematonta lintua katsoessaan tajuaa, mihin ryhmään se todennäköisesti kuuluu, lajin löytää helpommin lintuoppaasta.

Vesien ja rantojen linnuilla on monia piirteitä, joiden ansiosta ne ovat palkitsevia opiskelukohteita. Ne elävät avoimilla paikoilla, ja monet niistä kuuluvat suuriin tai ainakin keskikokoisiin lintuihin, huomiota herättäviin lintuihin. Vesi- ja rantalinnut pysyvät pitempään paikoillaan ja liikkuvat verkkaisemmin kuin vikkelät pikkulinnut. Juhlapuvussaan talvesta alkukesään varsinkin sorsakoiraat ovat värikkäitä ja eroavat suuresti toisistaan.

Erilaiset vesistöt houkuttelet eri lajeja

Vedet ja rannat houkuttelevat erilaisia lajeja sen mukaan, onko rannalla kallioita vai hietikoita, pensaikkoja vai ruovikoita, niittyjä vai metsiä. Merenrannoilla ja -saaristossa elää osaksi eri lajeja kuin sisävesillä tai jokivarsilla, joiden linnusto on omintakeisinta Pohjois-Suomessa.

Sinisorsan tai telkän voi nähdä kaikenlaisilla meren- ja järvenrannoilla. Kirkasvetisten reittivesien ja suurjärvien ulapat pikkusaarineen ja rauhallisine metsärantoineen ovat kuikan ja koskeloiden valtakuntaa. Koskelot kuuluvat myös merensaariston ja Lapin jokien tyyppilintuihin.

Sinisorsa.
Sinisorsan voi nähdä kaikenlaisilla meren- ja järvenrannoilla. Sinisorsa. Kuva: Yle, Risto Salovaara sinisorsa

Uikut ja useimmat sorsat asettuvat rehevämmille, ruohostoisille rannoille niin merialueella kuin sisämaassakin, laulujoutsen, nokikana ja naurulokki mieluiten laajoille, upottaville rantaluhdille.

Naurulokkeja pesii myös puuttomilla luodoilla, kuten muitakin lokkeja ja tiiroja. Kahlaajista rantasipi tarvitsee kallio- ja kivikko, pikkutylli hiekka- ja punajalkaviklo niittyrantoja.

Vaikka valtaosa kesärantojen lintulajeista pesii sekä Itämerellä että järvillä, rajoittuu muutamien lajien levinneisyys vain merensaaristoon. Haahkojen keväinen mouruaminen kantaa yli ulapoiden, ja meriharakat ja melskaavat saariston kallioluodoilla.

Kipua lintutorniin

Rannoille ja kosteikkojen ääreen on pystytetty satoja lintutorneja. Ne sijaitsevat antoisimmilla ja monimuotoisimmilla lintupaikoilla, joilla on paljon katseltavaa. Lintutorneilla kannattaa vierailla alkukeväästä loppusyksyyn, sillä lintulajisto ja yksilömäärät vaihtelevat kevätmuutosta pesintäaikaan ja syysmuuttoon. Lintutorneista löytää lisätietoa BirdLife Suomen nettisivuilta.

Silkkiuikku
Silkkiuikut asettuvat usein rehevämmille, ruohostoisille rannoille. Silkkiuikku Kuva: Yle, Risto Salovaara silkkiuikku
Kommentit
  • Kesärannan linnut: Isokoskelo

    Tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”.

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi, ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas, joka rajautuu jyrkästi tummempaan päähän. Tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”.

  • Kesärannan linnut: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Kesärannan linnut: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

Luonto