Kuva: Kaapo Kamu
Da Kaapo: Topi Lehtipuu
Oopperalaulaja ja Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtaja Topi Lehtipuu on valokuvaaja Kaapo Kamun Da Kaapo -muotokuvasarjan ensimmäinen malli.
- Topi Lehtipuu, sanoi valokuvaaja Kaapo Kamu heti, kun tapasimme muotokuvasarjan merkeissä ensimmäisen kerran. Kysyin silloin Kamulta, keitä suomalaisia muusikoita hän piti kiinnostavina persoonallisuuksina, sellaisina, jotka hän halusi kuvata.
Nyt Lehtipuu on valokuvaaja Kamun muotokuvasarjan ensimmäinen malli. Kamu on kuvannut Lehtipuun kerran aikaisemmin kymmenen vuotta sitten Pariisissa. Silloin nopeassa kansainvälisessä nousukiidossa oleva nuori tenori poseerasi frakki päällä, mutta paljain jaloin. Nyt Lehtipuun rooli festivaalijohtajana antoi valokuvaajalle uusia haasteita.
Kamulle Topi Lehtipuu on ennen kaikkea laulaja, ulkomaille asettunut kansainvälinen suomalainen, jolla on jännittävä punk-tausta.
- Tutustuin Topiin vuosia sitten. Hän oli päätynyt minuun etsiessään kuvaajaa ottamaan hänestä promokuvia. Yllätykseksemme asuimme molemmat silloin Pariisissa. Tulimme loistavasti toimeen ja vuosia pidimme satunnaisesti yhteyttä, mutta kiireitten keskellä puhelinnumerot vaihtuivat ja katosivat. Da Kaapo -sarja oli jälleennäkemiselle täydellinen tekosyy, jota en halunnut ohittaa, Kamu kertoo.
Kansainvälinen suomalainen, jolla on jännittävä punk-tausta
Laaja-alainen Topi Lehtipuu on ehtinyt tehdä paljon. Hän valmistunut Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuslinjalta maisteriksi, hän on toiminut kuoronjohtajana, Sibelius-Akatemian sovituksen opettajana, progerock- ja gospel-yhtyeiden viulistina ennen ponkaisuaan kansainväliseen kuuluisuuteen barokkimusiikin ja Mozartin oopperoiden tenorina.
Laulamisen lisäksi Lehtipuu on ehtinyt luoda menestyksekästä uraa festivaalijohtajana, ensin Joroisten Musiikkipäivillä 2004–2010, sitten Turun musiikkijuhlilla 2010–2015 ja nyt viimeksi Helsingin juhlaviikoilla syksystä 2015 lähtien. Tämä kesä 2016 on Topi Lehtipuun ensimmäinen Juhlaviikkojen johtajana.
Kamun ja Lehtipuun jälleennäkeminen Suvilahden studiolla on riemukas. Edellisen kerran he törmäsivät Topin ehdotuksesta kuusi vuotta sitten aamupuurolla Leppäsuon Teboililla. Sitä ennen nähtiin Wienissä.
- Se oli yksi hienoimpia iltojani! Kaapo Kamu muistelee. Olin käymässä Münchenistä Wienissä ja tarkoitus oli ajaa takaisin samana iltana. Olin jo kirjautunut hotellista ulos, kun näin pylväässä ilmoituksen, että Topi esiintyy eräässä Mozartin oopperassa. Sain Topin puhelimella kiinni. Hän pakotti minut muuttamaan suunnitelmani, joten jäin kaupunkiin ja menin katsomaan hänen esitystään.
- Esityksen jälkeen mentiin lasillisille Hotel Imperialiin, jossa olin asunut. Se on sellainen vanha, hieno, mutta jo parhaat päivänsä nähnyt hotelli Musikvereinin nurkalla. Rakastan sitä paikkaa, siellä on hyvä tunnelma.
Pitkä, hoikka ja tyylikäs Topi Lehtipuu katselee studiossa ympärilleen. Hän on pukeutunut tumman harmaisiin suoriin housuihin, t-paitaan ja pikkutakkiin. Kravatti ei kuulu juhlaviikkojohtajan tyyliin.
- Meinasin laittaa sulle tekstarin: ”Leikkaa varpaan kynnet!” Kaapo sanoo, aion nimittäin pyytää sua ottamaan kengät ja sukat pois.
Lehtipuu suhtautuu pyyntöön huumorintajuisesti ja alkaa saman tien riisua nauhakenkiään.
- Onko kynsileikkuria? hän vitsailee.
- Ei, mutta photoshopissa on! Kamu huikkaa.
Kamun suunnitelma on jatkaa Lehtipuun kanssa siitä, mihin he kymmenen vuotta sitten Pariisissa jäivät. Silloin hän kuvasi huikeaa karriääriä tekevän nuoren suomalaistenorin Champs-Élyséellä.
- Me otettiin susta kuva Pariisissa paljain jaloin, muistatko?
- Se oli siellä Pariisin vanhalla oopperalla, kun sä vedit analogi-Leicalla! Lehtipuu nauraa.
- Se oli kiireinen ja likainen kauppakatu, Kamu jatkaa, kuvasimme remontissa olevan kaupan syvennyksessä, missä asunnottomat nukkuvat. Sulla oli frakki päällä, mutta olit ilman kenkiä!
Hyvä henkilökuva on sellainen, jota katsoessa tulee tunne, että tyyppi kuvassa kuuntelee sua
Kamu pyytää Lehtipuuta istumaan pieneen puusohvaan ja nostamaan jalat ylös sohvalle.
- Istutko mukavasti?
- Notkeana kuin gaselli! Lehtipuu ähkäisee ja saa vaivoin pitkät säärensä aseteltua alleen.
- On tärkeää, että kuvaaja testaa itse asennon, johon pyytää malliaan asettumaan, Kamu toteaa. Mä en kyllä itse äsken pystynyt istumaan noin!
Tunnelma studiossa on hyväntuulinen ja innostunut.
- Hyvä, että sulla on tummaa päällä, Kamu kehaisee. Mä olisin ollut muuten kusessa. Mulla on valot tehty niin, että tumman eri sävyt tulevat esiin.
Kamu luo tunnelmaa ja kehuu malliaan, mutta tutkii ja mittailee samalla tarkasti katseellaan. Valot on pystytetty etukäteen, ja Kamu itse käynyt koeistumassa sohvassa. Valo on rakennettu niin, että se heijastuu mallin kasvoihin peilin kautta.
- Mulla on muutama jekku ajateltuna tähän, Kamu paljastaa. Tsiikaan ensin, että valot menee oikein. Pysy ihan rauhassa paikallasi, niin yritän kaivaa sulle aavistuksen enemmän valoa silmiin. Sano jos häikäisee.
Kun Lehtipuu on löytänyt mukavan asennon, kamera alkaa räpsyä. Kamu aloittaa kuvaamisen kaukaa, välimatkaa malliin on kymmenisen metriä. Sitten Kamu alkaa säätää Lehtipuun käsien asentoa.
- Kädet menee näin, käännä niitä vähän… Mä selitän miksi, kun valtimo tulee esiin, niin se on luottamuksen osoitus.
Valtimon paljastaminen kertoo luottamuksesta.
Lehtipuu innostuu, kun löytää yhtymäkohdan ranskalaiseen barokkioopperaan.
- Siinä on valtava ilmaisuvoima, miten käsiä pidetään. Kun oli asioita, joita ei voinut sanoa suoraan, niin piti käyttää modifioitua kieltä.
Lehtipuu antautuu ohjattavaksi. Kamera käy.
- Tiputa polvea ihan vähän alas, hyvä! Sitten nojaa aavistuksen…
Välillä intoudutaan puhumaan ranskalaisesta ja saksalaisesta estetiikasta. Lehtipuu kertoo, kuinka ranskalaista oopperaohjausta pidetään onnistuneena, jos kaikki siinä on kaunista ja tyylikästä.
- Joo, Pariisissa jokainen metroaseman pulttikin on mietitty, Kamu peesaa.
- Saksalaisessa estetiikassa kaikki on juuri päinvastoin, Lehtipuu jatkaa. Brechtin painolasti vaikuttaa yhä. Taiteen pitää olla syvähenkistä.
Kamu kertoo, kuinka hän musertui täysin, kun muutti Pariisista New Yorkiin ja joutui huomaamaan, että estetiikka oli valjastettu täysin rahan tekemiseen.
Välillä kamera unohtuu kuvaajan syliin, ja herrat muistelevat menneitä. Sitten Kamu taas kuvaa ja pohtii ääneen muotokuvan olemusta...
- Mä olen oppinut paljon asioita koirilta.
- Sulla on koira?
- Joo, sellainen pieni Tallinnan löytökoira, tosi fiksu ja omaperäinen. Kun se kuuntelee, se kääntää vähän päätään sivuun, Kamu kehuu.
Hän on tullut johtopäätelmään; hyvä henkilökuva on sellainen, jota katsoessa tulee tunne, että tyyppi kuvassa kuuntelee sua.
Kamu siirtyy koko ajan lähemmäs ja lähemmäs mallia. Kaikki jännitteet studiossa ovat haihtuneet. Vähään aikaan studiossa ei kuulu kuin kameran räpsähtely.
Koittaa kahvitauko. Kamera laitetaan hetkeksi syrjään. Kamu ja Lehtipuu hörppivät kahvia mukeistaan ja keskustelu rönsyilee mm. live-tapahtumien renessanssista taiteen ymmärtämiseen, konserttien uudenlaisiin mahdollisuuksiin, kiireeseen, Pokemon Go’hon, muusikoiden ruokavalioon ja yleisön sisäisiin ja ulkoisiin syihin tulla konserttiin.
Katso valokuvaaja Kaapo Kamun ja Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtaja Topi Lehtipuun ajatustenvaihto muotokuvauksen kahvitauolla Suvilahden studiossa 3. elokuuta 2016.
Lue myös uutisjuttu: Helsingin juhlaviikkoja luotsaava ammattilaulaja Topi Lehtipuu: Arvomaailman muutos avaa ovia taiteen tuottamiselle
