Hyppää pääsisältöön

Viiksitimalin jäljillä

Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt sitä.

Viiksitimalin kohtaaminen on ollut minulle monivuotinen haave. Parikymmentä grammaa painava lintu on kiehtonut minua suuresti, etenkin pastellimaisen kauniin ulkoasunsa ja vauhdikkaan luonteensa takia. Olen lukenut siitä, nähnyt lukemattomia valokuvia, mutta en ole koskaan päässyt näkemään sitä luonnossa. Kunnes.

Elokuun alussa luontokuvaajakollegani Rauli Ranta julkaisi pari viiksitimalikuvaa Facebookissa ja päätin, että nyt olisi aika yrittää toteuttaa tämä haave. Kysyin Raulilta olisiko mahdollista päästä herran mukaan tämän seuraavalle linturetkelle etsimään timaleita.

Jo varhain seuraavana aamuna, kun aurinko oli juuri noussut tummien pilvien lomasta, tapasin Raulin Porvoossa sijaitsevan Ruskiksen ruovikkoalueella.

Ruovikoiden mystinen laulaja

Pian saavuttuamme paikalle kuulemme, kuinka ruovikkoviidakosta kaikuu heleä ping ping ping - visertely. Tähystämme Raulin kanssa puiselta sillalta ruokojen sekaan nähdäksemme, missä parvi oikein piileskelee. Lopulta esiin lennähtää yksi, sitten toinen, kolmas ja neljäs nuori viiksitimali. Osa parvesta pysyttelee suojassa ruokojen varjoissa.

Ruo’ot taipuvat keinuen timaliteinien kevyen painon alla. Ruo’on varrelta on helppoa ponnahtaa lentoon. Kun ensin lähtee yksi, muut seuraavat. Ne lentävät kapean vesiuoman ylitse ja katoavat jälleen ruovikkoon.

Siinä se nyt oli, elämäni ensimmäinen näköhavainto viiksitimalista!

viiksitimali




viiksitimali
Kuva: Kimmo Ohtonen
Viiksitimali

Siinä se nyt oli, mietin nostaessani katseen kameran sulkimen takaa. Elämäni ensimmäinen näköhavainto viiksitimalista! Käsitykseni viiksitimalista touhukkaana ja sympaattisena lintuna ovat osoittautuneet todeksi. Tajuan samalla, että tässä on lintu, jonka elämän saloista minun on otettava tarkemmin selvää. Heti ensitapaamisemme myötä olen täysin haltioissani tästä eksoottisen näköisestä pikkulinnusta.

Teinit liikenteessä

Odottelemme kameroidemme takana puisella sillalla ja tarkkailemme ruovikkoa. Hetken aikaa on ollut hiljaista. Aamu on humisevan tyyni ja uninen. Yhtäkkiä nuorten viiksitimalien parvi palaa sillalle kuorossa viserrellen. Parvessa on kymmenkunta yksilöä, tämän kevään poikasia.

Nuoriso ei ole vielä saanut aikuisen viiksitimalin näyttävää höyhenasua. Aikuisilla koirailla on ”viikset” nokan molemmilla puolilla, mistä laji saa nimensä.

Parvi lennähtää sillan kaiteelle meistä sen koommin välittämättä. Kun yksi pudottautuu sillalle, muut seuraavat.

Teiniporukka alkaa napsia sillalta pienen pieniä kiviä, joita ne käyttävät jauhinkivinä tehostamaan ruoansulatustaan. Kesäisin viiksitimalit syövät hyönteisiä ja selkärangattomia, sekä järviruo’on siemeniä. Etenkin siementen sulattamiseen timalit tarvitsevat jauhinkiven apua.

Missä ovat kaikki tämän ruovikkoalueen aikuiset viiksitimalit?

On upeaa huomata, miten rohkeasti nämä nuorukaiset liikkuvat lähellämme, ja saamme hetken seurata niiden aamupuuhia. Kun jauhinkivet on popsittu, ne lennähtävät takaisin ruovikon suojiin tankkaamaan. Niiden pitää kasvaa ja kerätä vararavintoa tulevaa talvea varten. Mutta missä ovat kaikki tämän ruovikkoalueen aikuiset viiksitimalit?

Ruskiksen timaliyhdyskunta

Aikuisia viiksitimaleja ei näy tällä hetkellä, koska ne ovat hoitamassa kevään toista poikuettaan, kertoo Birdlife Suomen tiedottaja ja pitkän linjan lintuharrastaja Jan Södersved.

Istun ruovikon reunalla kahvia hörppien ja ammun puhelimessa Janin suuntaan kysymyksiä sarjatulella. Onneksi hän jakaa mielenkiintoni viiksitimaleita kohtaan.

– Viiksitimali on todella tarmokas pesijä. Eteläisessä Euroopassa se voi saada jopa neljä poikuetta vuodessa. Tosin Suomen leveysasteilla ne saavat normaalisti kaksi, parhaimmillaan kolme poikuetta kevään ja kesän aikana, Jan jatkaa.

viiksitimali
viiksitimali Kuva: Kimmo Ohtonen Viiksitimali

Pariskunta rakentaa yhdessä pesän ruovikon suojiin noin metrin korkeuteen vedenpinnasta. Pesä on pussimainen kori, jonka ne kiinnittävät järviruokoon. Puolisot vastaavat yhdessä hautomisesta.

Eli tällä Ruskiksen ruovikolla juuri näkemämme timaliteinit ovat joko tämän kevään ensimmäisestä tai jopa toisesta poikueesta?

– Todennäköisesti ne ovat kevään ensimmäisestä poikueesta. Tosin on mahdollista, että ne ovat jo kolmannella kierroksella, Jan toteaa.

Viiksitimaliaikuisten kevät ja kesä menevätkin tiiviisti pesintöjen merkeissä. Noin 10–16 pesäpoikasvuorokauden jälkeen poikaset ovat emojensa seurassa enää muutaman päivän, parhaimmillaan pari viikkoa, ennen kuin on niiden aika itsenäistyä.


viiksitimali




viiksitimali
Kuva: Kimmo Ohtonen
Viiksitimali

Alkaa kuulua tuttua viserrystä. Kahvitaukoni on ohi. Timaliteiniparvi lennähtää ruovikon uumenista sillan kupeeseen. Ne hyppelehtivät ruo’olta toiselle niin, että näemme niitä vain pienin vilauksin.

Nuorilla on käynnissä hyönteisten saalistussessio. Kun ne liikkuvat ruovikon varjoissa, niiden valokuvaaminen on mahdotonta. On silti upeaa nähdä, kuinka taitavasti ne hyppelehtivät ja jopa lentävät ruovikkoviidakossa. Niiden lyhyet siivet ja pitkä pyrstö on luotu elämään ahtaassa ruovikossa, missä ne ovat turvassa petolintujen katseilta.

– Kesä on ollut erittäin hyvä tämän Ruskiksen alueen viiksitimaleille, kollegani Rauli Ranta kertoo.

Karkeasti arvioiden niitä on täällä reilut sata. Se antaa toivoa, että vaikka tulisi kylmä talvi, osa kannasta selviää ja jatkaa sukuaan taas ensi keväänä.

Aion seurata Ruskiksen viiksitimaliyhdyskunnan elämää ympäri vuoden ja raportoida, miten tarina jatkuu. Palaan Ruskiksen ruovikolle loppusyksystä, kun viiksitimaliyhdyskunnan eri sukupolvien edustajat kokoontuvat yhteen ja alkavat valmistautua talveen.

Lyhytsiipiset ja pitkäpyrstöiset viiksitimalit on luotu elämään ahtaassa ruovikossa, missä ne ovat turvassa petolintujen katseilta.

viiksitimali




viiksitimali
Kuva: Kimmo Ohtonen
Viiksitimali

Viiksitimali

– Viiksitimali onkin pääasiassa merenlahtien ja rannikoiden laji. Meillä sitä esiintyy pääasiassa etelä- ja länsirannikolla aina Ouluun asti.

– Suomen ensihavainto viiksitimalista tehtiin Helsingissä vuonna 1949, mutta seuraava varmistettu havainto saatiin Ahvenanmaalla vasta vuonna 1984. Sen jälkeen laji on hiljalleen asettunut Suomeen, etenkin leutojen talvien ansiosta.

– Koska lintu elää ruovikoiden suojissa, on niiden laskeminen melko vaikeaa. Virallinen arvio maamme kannan koosta on noin 500-1000 paria, tosin hyvinä vuosina kanta voi olla 2000 paria.

– Viiksitimalikanta vaihtelee merkittävästi talvesta riippuen. Kylminä talvina koko kanta voi romahtaa, ja leutojen talvien jälkeen se jälleen nousee. Suomen timalikanta on hauraan pieni ja muutoksille altis.

– Viiksitimali luokitellaan vaarantuneeksi lajin verrattain alhaisesta parimäärästä johtuen. Laji on kuitenkin ollut viime vuosien ajan nousussa, mikä antaa toivoa, että maamme pieni kanta jatkaa nousuaan.

Teksti ja kuvat: Kimmo Ohtonen

kimmo kameran takana
kimmo kameran takana Kuva: Rauli Ranta Kimmo Ohtonen