Hyppää pääsisältöön

Tällaisia tarinoita kuulee harvoin: Tiina Vainikainen puski itsensä koulukiusatusta hittinikkariksi

Arttu Lindemanin Läikkyy, Evelinan Sireenit ja Nikke Ankaran Mona Lisa. Näiden hittien takana seisova nero on suurelle yleisölle tuntematon.

Tiina Vainikainen on puskenut itsensä myrskyjen läpi tähän päivään.

Tiina Vainikainen, 26, kävelee kaupungilla huomaamattomasti. Hän menee kaupan kassalle, ja ämyreistä soi Evelinan Sireenit tai Arttu Lindemanin Läikkyy. Hymy nousee kasvoille. Harva tietää, että hän on ollut vahvasti mukana tekemässä biisejä.

- Ei haittaa yhtään, että ihmiset eivät tiedä sen olevan minä esimerkiksi jossain kertsissä. Saan nyt parhaat puolet kaikesta. Kirjoitan ja sävellän biisejä, sekä pääsen joskus laulamaan. Kuitenkin saan pitää yksityisyyden. Saan kulkea kaikkialla rauhassa, vaikka ilman meikkiä, eikä ketään kiinnosta, Tiina nauraa.

Viimeiset kymmenen kuukautta ovat olleet Tiinalle silkkaa unelmaa: taskussa on kustannussopimus M-Eazy Musicille, ja takana kolme Suomen Spotify-ykköstä neljän kuukauden sisällä. Hittiputki alkoi keväällä Evelinan Sireenit-biisistä, jonka alkuperäisen version Tiina sävelsi ja sanoitti. Evelina muotoili biisin itselleen sopivaksi, ja loppu onkin historiaa. Seuraavana oli vuorossa Arttu Lindemanin Läikkyy-debyyttisinkku, jonka melodia ja osa sanoitusta on Tiinan käsialaa. Lisäksi hän laulaa kertosäkeessä. Tuorein hitti on Nikke Ankaran Mona Lisa, jonka kertosäkeestä vastaa jälleen Tiina.

Netissä pohditaan, kuka oikein on naisääni hittibiiseissä. Tiinan tekemiä biisejä on kuunneltu miljoonia kertoja. Elämä on siis pelkkää ilotulitusta, sateenkaaria ja vaahtokarkkeja.

No ei ole.

Takana on vuosien rankkaa puurtamista, kiusaamista ja jopa uskon loppumista. Jotta Tiinan uskomattoman tarinan voi ymmärtää, on palattava aina 90-luvun Iisalmeen.

Hylkiö

Pieni tyttö istuu pulpetin äärellä, ja katsoo kelloa. Minuuttiviisari liikkuu nopeasti. Pian kello räjähtäisi soimaan, ja koulupäivä olisi ohi. Pala nousee kurkkuun ja vatsasta kouraisee – pelottaa. Musiikkiharrastukset alkaisivat koulun jälkeen, mutta ennen sitä pitää taas juosta.

Töniminen, haukkuminen, vähättely ja hyljeksiminen ovat jo sellaisia, että siihen on tottunut. Silti melkein jokapäiväinen 500 metrin juoksu, koulun pihalta pienen metsän läpi kotiin, on silkkaa helvettiä.

- Se matka tuntui joka kerta loputtoman pitkältä. En varmaan ollut hengenvaarassa, mutta joka kerta tuntui, että juoksen henkeni edestä. Perässä juoksi ja jahtasi joukko luokkakavereita. Koko matkan ajattelin vain, että kunhan pääsen kotiin asti, turvaan omaan pesään, ja laitan verhot kiinni.

Tällaista oli lähes koko Tiinan ala-aste. Herkkä tyttö oli oikeastaan koko ajan yksin – ystäviä ei ollut. Hän ei tiennyt mikä hänessä oli vikana: eikö poikkihuilua soittava ja kuorossa laulava vain ole tarpeeksi cool? Tai jos vain hymyilee ja yrittää olla kiva kaveri kiusaajille, niin ehkä hyväksyttäisi?

Lopulta oli aivan sama, mitä hän teki tai ei tehnyt, kiusaaminen jatkui. Lapsi eli jatkuvasti paineessa ja pelkäsi jopa, että kiusaajat ovat oman huoneen ikkunan takana ilkkumassa. Verhot piti pitää aina kiinni.

Ulkopuolisuuden olo jatkui aina seuraaviin kouluihin asti. Mutta onneksi oli musiikki: maailma, johon pääsi pakoon arkea, kiusaavia luokkakavereita ja vähätteleviä opettajia. Itku ei autannut – elämä oli raakaa, ja siitä oli vain on selviydyttävä.

Artisti?

Tiina tiesi jo 5-vuotiaana, että hänestä tulee laulaja. Oli siis luonnollista lähteä kokeilemaan artistin uraa heti lukion jälkeen, konservatorio-opintojen alkaessa. Menneisyys kuitenkin painoi. Tukahduttava itsekriittisyys, äärimmäinen perfektionismi ja epävarmuus kuristivat unelmat, eli musiikin. 

- Koin, etten riitä alalle. Vuodet 2011–2013 olivat elämäni kamalimmat vuodet. En laulanut, soittanut tai edes kuunnellut musiikkia, sillä se teki liian kipeää. Tärkein osa itsestäni oli poissa, ja luopuminen tuntui pahalta.

Käynnissä oli surutyö siitä, ettei musiikki olisikaan enää “se juttu”. Kuukauden sairausloma päiväduunista kuitenkin teki tepposet, sillä kotona ei osannut vain levätä. Pian Tiina huomasi, että istahti vuosia hylättynä olleen sähköpianon ääreen.

- Aloin soittaa jotakin melodiaa, joka vain tuli jostakin sisimmästä. Muistan, kuinka kyyneleet valuivat ja patouma alkoi purkautua. Musiikki on aina ollut minulle ominaisin tapa ilmaista itseäni, ja sen vuosien tukahduttaminen purkautui siinä.

Surutyö oli tehty. Enää itsekriittisyys ei tukahduttaisi liekkiä. Tiina otti loparit päivätyöstä, ja kuva tulevaisuuden uudesta suunnasta kirkastui. Hän teki rauhan itsensä kanssa ja hyväksyi menneisyytensä sekä itsensä. Koska musiikki oli se, jonka hän osasi, niin sitä hän alkaisi tehdä muille.

Tiina Vainikaisen tarinasta tulee mieleen Nikke Ankaran biisi Mona Lisa. Vaikka takana on rankat kokemukset, ei siitä silti haluaisi muuttaa siveltimenkään vetoa.

Taistelija

Nyt oli aika asennoitua sataprosenttisesti biisintekoon. Biisejä tehtiin vuorokauden ympäri, eikä asunnosta poistuttu joskus päiväkausiin. Jos Tiina kutsuttiin jonnekin, hän kieltäytyi. Pakkomielteinen puskeminen ja raivopäinen usko musiikkiin meni kaiken edelle. Päässä jyskytti ajatus ”Hitto mä tuun onnistumaan ennemmin tai myöhemmin, tuli mitä vaan!"

- Jotkut ihmiset on jossain vaiheessa saattaneet pitää mua vähä seonneena ja todellisuudentajun menettäneenä, Tiina kuvailee aikaa.

Ongelmana oli kuitenkin se, että kontaktit musiikkimaailmaan olivat kuihtuneet pimeiden vuosien myötä. Biisejä syntyi, mutta ei ollut ketään kenen kanssa niitä demottaa. Tiina ei jäänyt surkuttelemaan, vaan hankki kamat ja opetteli tekemään demoja. Sitten seurasi armoton yhteydenotto ja demojen lähettäminen ympäri Suomea. Mukana oli muun muassa Sireenit.

Kukaan ei oikein vastannut, ja Tiinan tyyli ei avautunut kustantajille. Epätoivo iski jälleen.

- Kaikista niistä epävarmoista hetkistä viivan alle kuitenkin jäi se, että tiesin osaavani tämän. Piti vain löytää joku, joka tajuaa minua.

Sähköpostin syövereissä oli yhteystiedot yhdelle Tiinan suurimmista idoleista: MGI:lle. Lahtelaiselle tuottajalle, joka on hurjassa nosteessa. Tiina ei ollut uskaltanut lähettää demoja MGI:n levy-yhtiöön M-Eazy Musicille. Hän pelkäsi, etteivät ne ole tarpeeksi hyviä, ja ovi sulkeutuisi ikuisiksi ajoiksi.

- Yksi päivä olin sohvalla x-asennossa ja pohdin, että pohjalla ollaan. Jos menee perseelleen, niin sitten menee. Hetken mielijohteesta painoin Lähetä-nappia, ja demot lähtivät MGI:lle. Välittömästi veri valahti kasvoilta ja iski kylmä hiki.

MGI vastasi kahden tunnin päästä: ”Moi Tiina. Hyvä meininki, onko sulla lisää?”

- Kiljuin onnesta. Naapurit varmaan luulivat, että päätä leikataan irti. Tuijotin ruutua ja lähetin lisää. Parin viikon päästä kävin Lahdessa M-Eazyn studiolla. Olin onnesta niin shokissa, että kun lähdin studiolta, kävelin pokkana kilometrin ihan väärään suuntaan, Tiina räjähtää nauruun muistellessaan hetkeä.

Viimeiset neljä kuukautta ovat olleet Tiinalle hullunmyllyä. // Kuva: Kuvakaappaus Tiina Vainikaisen Facebook-seinältä.

Tiina Vainikainen

Edessä on nuori nainen, joka puhuu leveän leppoisalla savon murteella ja nauraa niin valloittavasti, että synkimmätkin myrskypilvet tuntuvat väistyvän. Takana on sellainen matka, että hymy tuntuu erityisen arvokkaalta.

- Mitä tahansa tulee, tiedän että pystyn aina vaikka ryömimään esteiden läpi. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin olen todella onnellinen taustastani – se on voimavarani.

Tiina sanoo, että seisoo nyt juuri oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa. Se, että hän tekee biisejä muille, tuntuu oikealta. Menneisyyden haamu artistiudesta ei kummittele.

- Pitkä koulukiusaamistausta liittyy siihen, miksi en halua tai välttämättä osaa olla artisti. Minulla ei ole sitä itsevarmuutta, mitä artistilta vaaditaan ihan kaikessa muussakin kuin musiikissa. Tämä on osittain se syy, minkä takia koen, etten ehkä ikinä kykene siihen, hän sanoo suoraan.

Kuulostaa silti karulta.

- On se tietysti harmi juttu, mutta toisaalta se vei tielle, jolla nyt olen. Taustani vuoksi olen tottunut tekemään raivokkaasti työtä yksin – selviytymisvietti on vahva. Teen juuri nyt oikeaa juttua oikeassa paikassa.

Koska popmusiikki on Tiinalle intohimo ja musiikki rakkaus, uusia biisejä tehdään jo täyttä häkää.  Hänellä on esimerkiksi näppinsä pelissä Arttu Lindemanin seuraavassa sinkussa, joka julkaistaan elokuun 22. päivä. Lisäksi syksyllä Tiina pääsee arvostettuun Biisilinnaan nikkaroimaan musiikkia Suomessa ja maailmalla arvostettujen muusikoiden kanssa.

- Nautin tehdä musiikkia ihmisten kanssa, ja inspiroidun parhaiten muiden ihmisten kanssa tekemisestä. Haluan myös omalla olemuksellani tuoda muille hyvää mieltä ja energiaa. Ja se energia mitä siitä saa, kun pallotellaan ideoita yhdessä ja luodaan uutta, on uskomatonta. Siinä vain on taikapölyä.

Koko Tiinan tarina on täynnä taikapölyä kourallisella raakaa työtä ja lahjakkuutta.

Lue myös:

Nikke Ankaran uusi sinkku tehtiin vihaisena ja sydänsuruissa: ”Naisasiat oli rempallaan”

Tubettajasta räppäriksi – Arttu Lindemanin debyyttisingle teki listahistoriaa

"Kukaan muu ei duunaa tätä genreä Suomessa kuin mä" – Suomen hypetetyin Evelina hurmasi cooliudellaan YleXPopissa