Hyppää pääsisältöön

Seitajärvellä tapetut naiset ja lapset olivat jatkosodan vaiettuja uhreja

Neuvostoliittolaiset partisaanit tekivät jatkosodan aikana kymmeniä hyökkäyksiä Suomen puolella olleisiin pieniin korpikyliin. Partisaanit surmasivat retkillään yhteensä 181 siviiliä vuosina 1941–44. Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi kertoo sotilasuransa karmeimmasta kokemuksesta, kun hän miehineen löysi Savukosken Seitajärvellä partisaanien julmasti surmaamat naiset ja lapset. Artikkeli sisältää järkyttäviä kuvia ja haastaltavien kertomuksia.

Partisaanien siviilikyliin tekemät hyökkäykset olivat Suomessa kielletty aihe vuosikymmeniä. Suomi oli sodan jälkeen vaikeassa ulkopoliittisessa tilanteessa, ja maan virallinen kanta oli, ettei Neuvostoliitto hyökännyt sodan aikana siviilikohteita vastaan. Hyökkäyksistä pelastuneet ja niissä omaisiaan menettäneet syrjäkylien asukkaat yrittivät löytää kadonneita sukulaisiaan ja saada heille oikeutta, mutta ilman tulosta. Neuvostoliiton omissa sotapäiväkirjoissa ja asiakirjoissa partisaanijoukkojen hyökkäysten kerrottiin kohdistuneen vain sotilaallisiin kohteisiin.

Partisaanien torjuntaan erikoistuneessa joukko-osastossa palvellut Olavi Alakulppi kertoi vuonna 1987 nauhoitetussa haastattelussa yrittäneensä viedä partisaanihyökkäykset sotarikoksia tutkivalle YK:n komissiolle vuonna 1949. Neuvostoliiton YK-lähettiläs kielsi jyrkästi neuvostosotilaiden syyllistyneen siviiliväestön surmiin ja jopa kyseenalaisti Alakulpin sotakokemukset Suomen rintamilta. Suomen YK-lähettiläs ei ottanut Alakulpin raporttiin – joka sisälsi mm. valokuvia – kantaa, ja asian käsittely tyssäsi siihen.

Asian yllä leijuneen mystisen hiljaisuuden rikkoi lopulta vasta Veikko Erkkilän vuonna 1998 julkaistu teos Vaiettu sota. Neuvostoliiton partisaanien iskut suomalaisiin kyliin. Erkkilä haastatteli kirjaansa varten paitsi hyökkäyksistä selvinneitä suomalaisia, myös niitä suorittamassa olleita partisaaneja. Valtion tiedonjulkistamispalkinnollakin palkittua kirjaa seurannut julkinen keskustelu toi iskujen kammottavat yksityiskohdat vihdoin suuren yleisön tietoisuuteen.

Partisaanit hyökkäsivät Seitajärven nukkuvaan kylään

Pohjois-Suomessa ei sodan aikana ollut kiinteitä rintamalinjoja, vaan laajoissa erämaassa liikkui suomalaisia, saksalaisia sekä neuvostoliittolaisia partioita. Suomen puolella oli paljon pieniä, muutaman talon kyliä, joihin ei usein vienyt polkua kummempaa tietä. Näissä kylissä saattoi olla muutama sotilas vartiomiehenä partisaanien varalta, mutta monet siviilit olivat onnensa nojassa.

Savukosken Seitajärvi sijaitsi satakunta kilometriä rajalta, ja viiden talouden kylää vartioi yhdeksänhenkinen sotilasosasto. Heinäkuun alkupuolella 1944 kylän tytöt ilmoittivat vartiopäällikölle kuulleensa venäjänkielistä puhetta metsästä, mutta päällikkö ei uskonut heitä eikä asiaa käyty tarkastamassa. Edes seuraavana päivänä karjaveräjän luota löytyneet vieraat jalanjäljet eivät saaneet vartiopäällikköä vakuuttumaan partisaanien läsnäolosta.

Aamuyöllä 7. heinäkuuta 48 partisaanin vahvuinen osasto hyökkäsi nukkuvaan kylään, joka heräsi kylän koirien raivoisaan haukuntaan. Yllätetyistä suomalaissotilaista ei ollut vastusta partisaaneille, jotka ottivat kylän haltuunsa lyhyen tulitaistelun jälkeen. Piiloon menneitä ihmisiä partisaanit houkuttelivat esiin lupaamalla suomeksi, ettei näille tehdä pahaa. Antautuneet kyläläiset partisaanit ottivat mukaansa. Lähtiessään neuvostoliittolaiset sytyttivät suurimman osan kylän rakennuksista palamaan.

Hävityksen jälkeen partisaanit vetäytyivät korpien kätköön siellä odottavan pääjoukon luokse. Heidän mukanaan oli 11 vankia, joista suurin osa oli yhä yöpuvuissaan.

Osa hyökkäyksestä pakoon selvinneistä ihmisistä saapui samoihin aikoihin Värriön kylään, josta saatiin hälytettyä suomalaisjoukot. Pakoon päässeiden joukossa oli myös tapahtuma-aikaan 10-vuotias Sirkka Lakela (os. Ollila), joka äitinsä ja sisarustensa kanssa nukkui hyökkäyksen aikaan hevostallissa. Perhe pääsi isoveli Valtteri Ollilaa lukuun ottamatta pakenemaan tallin lantaluukun kautta, Valtteri jäi partisaanien vangiksi. Sirkka Lakela kertoi pelastumisestaan Yle Radio Suomessa vuonna 2008.

Lapin pohjoisosaa valvoi 500 miehen vahvuinen Erillinen Osasto Sau, joka oli erikoistunut partisaanien torjuntaan. Osasto Sau lähti liikkeelle nopeiden valmistelujen jälkeen kahdella kevyellä joukkueella. Luutnantti Olavi Alakulpin joukkue suuntasi Värriön kautta Seitajärvelle, toinen joukkue kuljetettiin rajalle päin katkaisemaan pakenevien partisaanien paluutietä.

Alakulpin miehet tekevät karmean löydön

Alakulpin joukkue saapui Seitajärvelle iltapäivällä, noin yhdeksän tuntia hyökkäyksen jälkeen. Sotilaat tapasivat kylällä eloonjääneitä, joilta he saivat tietoja hyökkäyksestä. Osasto lähti jälkikoirien kanssa pikamarssia partisaanien perään.

Muutaman kilometrin jälkeen he törmäsivät karmaisevaan näkyyn: kylältä siepatut naiset ja lapset löydettiin surmattuina metsästä. He olivat osittain tai kokonaan alasti, osa oli myös raiskattu. Surmatyöt oli tehty ampumalla, puukoilla ja pistimillä. Tapettujen joukossa oli Alakulpin mukaan sotilaiden tuttuja, sukulaisia ja tyttöystäviä.

Seitajärven partisaanihyökkäyksen siviiliuhreja 7.7.1944.
Seitajärven partisaanihyökkäyksen siviiliuhreja 7. heinäkuuta1944. Seitajärven partisaanihyökkäyksen siviiliuhreja 7.7.1944. Kuva: SA-kuva Seitajärvi,Seitajärven partisaanihyökkäys,jatkosota,siviiliuhrit,partisaanit
Luutnantti Olavi Alakulppi kuuuntelemassa 80-vuotiaan metsänvartija Pekka Ikäheimosen elämänvaiheita ja -kokemuksia Savukoskella 29.9.1943.
Luutnantti Olavi Alakulppi (toinen oik.) kuuntelemassa 80-vuotiaan metsänvartija Pekka Ikäheimosen elämänvaiheita ja -kokemuksia Savukoskella 29.9.1943. Luutnantti Olavi Alakulppi kuuuntelemassa 80-vuotiaan metsänvartija Pekka Ikäheimosen elämänvaiheita ja -kokemuksia Savukoskella 29.9.1943. Kuva: SA-kuva jatkosota,siviiliväestö,syrjäkylät,sotilas,Olavi Alakulppi,Savukoski

Yllättäen yhden tytön huomattiin olevan elossa, vaikka häntä oli pistetty kaksi kertaa pistimellä rintaan. Tyttö näytteli kuollutta, kunnes vihdoin uskoi paikalle saapuneet sotilaat suomalaisiksi. Seitajärvelle tilattu saksalainen vesitaso vei 8-vuotiaan tytön sairaalaan ja hän pelastui.

Osasto Sau jatkoi partisaanien jäljittämistä ja sai kontaktin partisaanien jälkijoukkoihin. Taisteluita käytiin aamuyöhön saakka. Suomalaiset ampuivat kaikkiaan 33 partisaania, mutta pääjoukko pääsi pakemaan Kemijoen yli eikä heidän jälkiään enää löydetty.

En ollut katkera. Mutta olin entistä päättäväisempi, että tämä asia täytyy jonakin päivänä tuoda esille julkisesti, koska se oli niin suuri murhajuttu.― Olavi Alakulppi radiohaastattelussa vuonna 1987

Yhteensä Seitajärvelle tehdyssä iskussa kuoli 14 siviiliä ja kaksi sotilasta. Alakulpin joukkojen löytämällä Paavonkankaan surmapaikalla tapettiin kaksi täysi-ikäistä naista ja kahdeksan tyttöä. Lapsista nuorin oli seitsemän kuukauden ikäinen. Sirkka Lakelan sisarukset Valtteri ja Eliisi Ollilan sekä yhden sotilaan partisaanit ampuivat myöhemmin, ja yksi nainen kuoli jo Seitajärven hyökkäyksessä. Neuvostoliittolaisen partisaaniosaston tekemän virallisen raportin mukaan he hyökkäsivät Seitajärvellä “suomalaiseen varuskuntaan tuhoten 94 henkeä”.

Kaikkiaan Neuvostoliiton partisaanit iskivät Suomen puolella 45 kertaa. Tuhoisin isku tehtiin Lokkaan, jossa kuoli 21 siviiliä, joista 20 oli naisia ja lapsia. Osasto Sau jahtasi partisaaneja viikon verran, mutta silläkin kertaa partisaanit onnistuivat ohittamaan suomalaisten väijytykset.

Lähteet:
Erkkilä, Veikko: Vaiettu sota. Neuvostoliiton partisaanien iskut suomalaisiin kyliin.
Erkkilä, Veikko: Viimeinen aamu. Neuvostopartisaanien vaietut jäljet.

Olavi Alakulppi

Luutnantti Olavi Alakulppi Vienan Karjalassa joulukuussa 1941.
Olavi Alakulppi joulukuussa 1941. Luutnantti Olavi Alakulppi Vienan Karjalassa joulukuussa 1941. Kuva: Museovirasto / Pauli Jänis jatkosota,Jatkosodan hyökkäysvaihe,Mannerheim-ristin ritarit,Olavi Alakulppi,Seitajärvi,Savukoski

- syntyi Rovaniemen maalaiskunnassa vuonna 1915

- voitti maastohiihdon MM-kultaa 4 x 10 kilometrin viestissä Zakopanessa 1939

- edusti MM-kisoissa myös Yhdysvaltoja vuoden 1950 MM-kisoissa Lake Placidissa

- ylennettiin talvisodan aikana vääpeliksi ja kävi välirauhan aikana upseerikoulun

- toimi jatkosodassa mm. kaukopartioiden johtajana sekä partisaanien torjuntaan erikoistuneessa osastossa Lapissa

- Olavi Alakulppi on Mannerheim-ristin ritari nro 72, lisäksi hänet palkittiin jatkosodassa saksalaisella rautaristillä

- joutui pakenemaan Suomesta vuonna 1945 asekätkentäjutun vuoksi

- teki pitkän uran Yhdysvaltain armeijassa mm. talvisodankäynnin kouluttajana ja operatiivisena upseerina

- yleni everstiluutnantiksi saakka, palkittiin mm. Bronze Starilla

- kuoli Yhdysvaltain Petersburgissa vuonna 1990

Kommentit
  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

  • Testaa tietämyksesi Linnan juhlista pintaa syvemmältä

    Oletko Linnan juhlien konkari vai untuvikko?

    Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi vuonna 1919 ja tie miljoonien tv-katsojien seuraamaksi kättelyohjelmaksi on ollut monivaiheinen. Mitä ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtui, milloin juhlat peruttiin laman vuoksi ja kuka oli ensimmäinen rokkari Linnassa?

  • Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

    Pentti Linkola havahtui luonnon tilaan jo 1950-luvulla.

    Syväekologi Pentti Linkolaa on usein nimitetty Suomen sitkeimmäksi ellei peräti ainoaksi todelliseksi toisinajattelijaksi. Tähän artikkeliin on koottu haastatteluja ja dokumentteja hänen ajattelustaan 50 vuoden ajalta ajalta. Sen ydinsanoma ei ole muuttunut: ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Ilmastonmuutos on herättänyt monet miettimään tarkemmin hänen viestiään, joka ei ole kevyt eikä mukava, mutta järkyttävällä tavalla ajattomaksi osoittautunut.

  • Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

    Mooren kurssi Helsingissä johti Merin juontajaksi Yleen.

    Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

  • Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa – pianisti Meri Louhos muistelee

    Oppilaasta Merikannon musiikin kantaesittäjäksi.

    Innokas sivuaineiden opiskelija Meri Louhos opiskeli soinnutusta Selim Palmgrenilla ja kontrapunktia Aarre Merikannolla. Myöhemmin Meri kohtasi syöpää sairastavan Merikannon kolmannen pianokonserton kantaesityksen yhteydessä, vain kuukausia ennen säveltäjän kuolemaa 1958.

  • Veli Vänä ja Veli Peltsi satuilivat radiossa lyhyitä perinnetarinoita

    Kuulemme perinteikkäitä satuja Euroopasta ja kauempaakin.

    Ylen Ykkösellä kuultiin vuonna 1992 lyhyitä sovituksia yhdysvaltalaisen Joel Chandler Harrisin luomista eläintarinoista sekä Grimmin veljesten keräämistä kansansaduista. Mahtuipa joukkoon yksi kotimainenkin perinnetarina. Satusetinä toimivat muun muassa Nalle Puhien sekä Pekka Töpöhäntien elävöittäjinäkin kunnostautuneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen.

  • Tilaa tiedolle ja harrastamiselle – kirjastoissa rakennetaan demokratian kivijalkaa

    1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto vie tiedon valtatielle

    Kun tv-arkiston kokoelmista etsitään ohjelmia kirjastoista, ollaan todellisen metatiedon ja metatason äärellä. Elävän arkiston koosteen kirjastoissa asuu tieto ja sivistys sekä suomalaisten yhtäläinen mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. 1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto on väylä tiedon valtatielle ja kirjastoauto nopea laajakaista ennen internetin valtakautta. Kirjastossa rakentuu demokratian kivijalka, ja se on myös avoin tila ajattelulle ja harrastamiselle.

  • "So you think you can stone me and spit in my eye!" – Luuletko tuntevasi Queenin kappaleet? Testaa tietämyksesi

    Tunnetko suosikkiyhtyeen kappaleet?

    Satoja miljoonia myytyjä levyjä. Bändin jokaisen jäsenen säveltämiä listaykkösiä. Platinaa, kultaa ja korvamatoja. Brittiläinen Queen on kiistatta yksi historian suurimmista yhtyeistä. Mutta tunnetko Sinä suosikkiyhtyeen kappaleet? Elävä arkisto kokosi kolmetoista Queenin biisiä tunnistettavaksi visaiseen lyriikkatestiin.

  • "Päivät ovat yhtä pieniä kaikkialla ja niiden muoto on suppilon" – Leena Krohnin teokset sykähdyttävät myös radiossa

    Leena Krohnin radiodraamoissa kohtaavat tuttuus ja vieraus.

    Leena Krohn on raskaansarjan kirjailija, esseisti ja – asiaa selvittäneen yleisradioyhtiön mukaan – myös arvostettu ajattelija. Krohnin viiden vuosikymmenen mittaisen kirjailijanuran herkkupaloista on päästy ajoittain nauttimaan myös radioiden äärellä. Näistä neljä on nyt julkaistu uudelleenkuultavaksi Areenaan.