Moraalimittari on uusi kotimainen alakoululaisille suunnattu keskusteluohjelma, jossa nuoret etsivät vastauksia pulmallisiin valintatilanteisiin.
Mikä ”moraali”?
Moraalista puhutaan, kun mietitään ihmisten toiminnan ja tapojen arviointia. Millaista on hyvä elämä? Miten pitäisi käyttäytyä oikein toisia ihmisiä kohtaan? Saako koskaan valehdella? Mitä on reiluus? Pitääkö aina antaa anteeksi? Millainen on hyvä ystävä? Tämänkaltaiset ongelmat ovat moraalikysymyksiä. Meillä kaikilla on omia vastauksiamme näihin ja moniin vastaaviin aiheisiin, vaikka emme olisi edes kovin tietoisesti niitä miettineet.
Ihmisen tapaa ajatella näistä aiheista ja toimia elämässään voidaan sanoa hänen moraalikseen. Yksittäisen ihmisen lisäksi myös useiden ihmisten muodostamalla ryhmällä tai yhteiskunnalla voi olla omansalainen moraali. Jokaisen meidän omakohtaiseen moraaliimme vaikuttaa vahvasti se, millaisessa yhteiskunnassa, millaisissa ryhmissä ja millaisessa perheessä olemme kasvaneet. Suurelta osin moraalia omaksutaan siten huomaamatta ja sen kummemmin pohtimatta.
Toisinaan kuitenkin kohtaamme elämässä hankalia tilanteita, joissa moraaliset valinnat tulevat vääjäämättä eteen. Silloin moraalikysymyksiä on varta vasten mietittävä. Meidän pitää perustella itsellemme ja toisille ihmisille omat valintamme ja ratkaisumme. Niitä pohtiessamme omat käsityksemme saattavat myös muuttua. Samoin voimme huomata, ettei olekaan helppoa toimia sellaisten periaatteiden mukaan, joita luulimme pitävämme arvossa. Elämän ongelmatilanteet laittavat moraalimme mittariin.
Mikä ihmeen Moraalimittari?
Ohjelman nimi viittaa edellä mainittuun tapaan siihen, miten ongelmatilanteiden kohtaaminen on aina eräänlainen moraalinäkemyksiemme mittari. Moraalimittari-ohjelmassa nähdään kymmenen erilaista fiktiivistä, dramatisoitua tilannetta, joissa päähenkilöinä olevat nuoret joutuvat puntaroimaan, mitä tehdä. Studioon saapuneet koululaisryhmät ottavat puolestaan mittaa näistä moraaliongelmista ehdottamalla ratkaisuja draamojen hankaliin tilanteisiin. On hyvin kiinnostavaa kuulla, millaisia ajatuksia draamoista herää ja millaisia ratkaisuehdotuksia niihin löytyy.
Kukin ohjelmaan osallistuva koululuokka miettii aiheita omalla tavallaan ja on vapaa keksimään omat ehdotuksensa. Olennaista on kuitenkin, että ratkaisuja pohjustaa toisten kuunteleminen. Yhdessä draamoja katsellen, ajatuksista kertoen ja toisten kanssa keskustellen havaitaan enemmän asian eri puolista ja keksitään useampia vaihtoehtoja kuin yksinään ajatellen.
Ohjelman jaksojen ja tarinoiden teemoina vilahtelee muun muassa jo antiikin ajoilta tuttuja niin sanottuja hyveitä kohtuullisuudesta rohkeuteen ja viisauteen. Hyveiden ja paheiden puntaroiminen onkin yksi tapa pohtia ihmisen toiminnan moraalisuutta. Silloin ajatellaan, että ihminen kehittyy moraalisesti oikeaan suuntaan ruokkimalla itsessään hyveiksi kutsuttuja taipumuksia tilanteesta toiseen. Hyveellisen toiminnan voi saavuttaa tavoittelemalla äärimmäisyyksien välissä olevaa kultaista keskitietä. Ongelmatilanteiden ratkaiseminen edellyttää sopivan keskitien löytämistä, oikeaa mittaa, hyvää tasapainoa, kohtuullisuuden tajua. Sellainen puolestaan vaatii mahdollisimman monien eri näkökulmien huomioon ottamista ja juuri siksi yhdessä keskustelemisesta on ratkaiseva apu.
Ohjelman lopussa näyttäytyy myös varsinainen ”moraalimittari”, joka koostuu hedelmäpeliä muistuttavasta kuvarivistä. Mittari ei toki ole oikea keksintö, vaan ohjelmaan kehitetty leikkimielinen niksi keskustelujen kiteyttämiseksi. Sen avulla ohjelman asiantuntija esittää yhden näkemyksen siitä, minkä tyyppinen on ollut ryhmän keskustelu ja ratkaisuehdotus. Moraalimittarin tiivistys päättää kuitenkin vain studiokeskustelun, eikä sen ole tarkoitus lopettaa keskustelua sinänsä, päinvastoin: moraaliongelmien vastaukset eivät tule valmiiksi, sillä aina voi löytää uusia näkemyksiä ja oivalluksia, ja jokaisen on vaivattava omaa järkeään. Moraalikeskusteluille ei ole päätepistettä, eikä useinkaan ole yhtä parasta ratkaisua, josta voisimme kaikki olla samaa mieltä.
Miksi Moraalimittari-ohjelma tehtiin?
Nopeasti muuttuvassa maailmassa on tärkeää tukea kokemusta mielekkäästä elämästä, jossa yksilö voi yhä tehdä pohdittuja ja oikeiksi mieltämiään valintoja. Halusimme antaa nuorille ihmisille eräänlaisen työvälineen, jonka avulla he voisivat paremmin tutkia, missä menevät oikean ja väärän rajat elämässä. Haasteena oli saada alakoululaiset innostumaan aiheesta. Alusta asti oli selvää, että ohjelma voi toimia vain, jos ongelmaa selvittävä luokka kiinnostuu kulloisestakin kysymyksestä.
Juuri siksi ohjelman ydin on luokalle näytettävä draamallinen moraalitarina, joka on arkipäiväinen ja siten mahdollisimman monen tunnistettavissa. Tarina keskeytetään välillä keskustelua varten, ja lopulta se jää kesken. Studiossa oleva luokka joutuu yhdessä keksimään tarinalle lopun. Dramatisointi on keino tehdä moraalikysymyksistä eläviä ja ongelmatilanteista eläydyttäviä. Tällöin ei myöskään tarvitse puhua aiheista suoraan itsensä kautta vaan henkilöhahmoihin etäännytettyinä.
Alakouluikäisten käsitys hyvästä ja pahasta voi olla monesti jyrkkä ja mustavalkoinen: jokin ihminen tai asia on kokonaan hyvä, jokin toinen taas kokonaan paha. Moraalimittarin tarinoista rakennettiin sellaisia, ettei mustavalkoinen ajattelu ollut mahdollista. Yritimme etsiä harmaan sävyjä, hyvää pahasta ja virheitä hyvästä, ja tälläkin tavoin saada draamat muistuttamaan arkista elämää itseään. Ainakin ne kymmenen luokkaa, jotka Moraalimittariin studiokeskustelijoina osallistuivat, innostuivat haasteesta, kokivat tarinoiden tilanteet uskottaviksi ja keksivät yllättäviäkin ratkaisuja.
Lapset ja nuoret keskustelijoina
Idea alaikäisten elämäntilanteisiin sovitetusta, heidän itsensä käymiin keskusteluihin perustuvasta ja ikäryhmälle suunnatusta moraalikeskustelujen ohjelmasta on uusi. Idea jo itsessään kunnioittaa lasten ja nuorten ihmisyyttä. Heitä ei tällöin pidetä keskenkasvuisina ihmisinä, jotka alkaisivat kiinnostua ihmisten ongelmista vasta aikuisina. Myös lapset ja nuoret kohtaavat elämässään tilanteita, joissa moraalikysymykset heräävät henkiin konkreettisesti. Ohjelman tekijöinä haluamme ennen kaikkea korostaa heidän oikeuttaan ajatella näitä aiheita, keskustella niistä keskenään, kertoa näkemyksistään ja tulla kuunnelluiksi. Näin opitaan samalla ajattelemisen ja keskustelemisen keskeisiä taitoja, joilla on olennainen merkitys moraalikasvussa.
Aikuisten on puolestaan opittava luottamaan siihen, että lapsilla ja nuorilla on valmiuksia pohtia vaikeitakin aiheita itse. Moraalisuus ei voi kehittyä, jos oikeita vastauksia tuputetaan aina ulkoa. Esimerkiksi kouluopetuksessa moraalikasvatus voi toteutua parhaimmillaan juuri silloin, kun yhdessä ryhdytään miettimään ongelmallisia aiheita ja vertailemaan näkemyksiä. Moraalimittari-ohjelman fiktiiviset tarinat antavat virikkeitä keskusteluihin ruudun toisella puolella. Niitä kannustamme käymään niin kouluissa kuin kodeissakin.
Moraalikysymyksistä käytävä keskustelu on tärkeää siksikin, jotta opitaan puhumaan vaikeista aiheista ilman riitelyä. Monesti mielipiteet eroavat toisistaan. Joissakin tilanteissa myös osapuolten edut tai oikeudet ovat vastakkain, joten syntyy isojakin ristiriitoja. Ristiriitoja voi kuitenkin sovitella keskustelemalla. Kun keskustellaan monipuolisesti, itse asiatkin nähdään uudessa valossa ja mielipiteet saattavat muuttua. Vaikka aina ei löytyisikään lopuksi yhteistä näkemystä, ainakin ihmisten välinen yhteisymmärrys lisääntyy – ja se jos mikä on yhteiselomme kannalta moraalisesti tärkeää.
Teksti: Tuukka Tomperi ja Jukka Toivonen
Moraalimittari starttaa Galaxissa lauantaina 27.8.2016. Ohjelma on katsottavissa myös Lasten Areenassa.
Sarjan idea & käsikirjoitus Jukka Toivonen
Juontaja Lasse Poser
Asiantuntija Tuukka Tomperi
Ohjaaja Tuukka Ristimäki
Tuottaja Jyrki Laaksonen, jyrki.laaksonen@yle.fi
Muokattu 9.9. Lisätty Lasten Areena -linkki.
