Valheenpaljastaja: Tervetuloa faktojen jälkeiseen aikaan

Poliitikot uskaltavat nykyään valehdella päin äänestäjien naamaa, sillä kiinni jääminen ei johda kannatuksen romahtamiseen. Sosiaalinen media on populistien käsissä voimakas megafoni.

Elokuun toisella viikolla republikaanipuolueen presidenttiehdokas Donald Trump sanoi, että presidentti Barack Obama on perustanut Isis-terroristijärjestön. Myöhemmin asiaa tiedusteltaessa hän vielä painotti, että kyllä, tarkoitan, että Obama “kirjaimellisesti” perusti sen. (Tämä on tietenkin pöyristyttävä valhe.)

Trumpin poliitikonura sai alkunsa niin sanotusta birther-liikkeestä, eli porukasta, jonka mukaan Obama ei ole syntynyt Yhdysvalloissa eikä näin ollen voisi olla presidentti. Kun birthereiden rivit ajan mittaan vain voimistuivat, Obama nöyrtyi lopulta esittelemään syntymätodistustaan julkisesti.

Sittemmin Trump on rakentanut menestyksekkään vaalikampanjan valheiden pohjalle. Faktantarkistussivusto Politifactin tilastoissa Trumpilla on enemmän emävalheita kuin kenelläkään muulla poliitikolla.

Eihän sitä summaa nyt konkreettisesti pitänyt ottaa.

Britannian kansanäänestys päättyi kesäkuussa EU-eron voittoon. Unionista eroamista ajaneen Leave-kampanjan pääviesti oli, että britit maksavat joka ikinen viikko EU:lle 350 miljoonaa puntaa. “Annetaan se raha NHS:lle”, eli kansalliselle terveydenhuollolle, kampanja lupaili. Lupaus oli teipattu liki miehenkorkuisin kirjaimin kampanjan busseihin.

Todellisuudessa Britannia maksaa Brysseliin laskutavoista riippuen noin 160 miljoonaa viikossa tai vähemmän.

Brittiläinen faktantarkistussivusto FullFact, BBC:n Reality Check ja EU-myönteinen InFacts pyrkivät toistuvasti korjaamaan Leave-kampanjan virheellisiä numeroita, mutta viesti ei koskaan levinnyt likimainkaan yhtä laajalle kuin alkuperäinen valhe.

Välittömästi äänestystuloksen jälkeen Leave-kampanjan päätähdet toisensa jälkeen alkoivat pyörtää puheitaan ja erota. Eihän sitä summaa nyt konkreettisesti pitänyt ottaa. Kampanjan päätähdestä Boris Johnsonista tuli ulkoministeri.

Trumpin ja Brexitin myötä etenkin englanninkieliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun on iskostunut ajatus faktojen (tai totuuden) jälkeisestä politiikasta. Puhutaan myös faktojen jälkeisestä demokratiasta ja faktojen jälkeisestä yhteiskunnasta. Näillä tarkoitetaan maailmaa, jossa hyvä tarina on parempi kuin tylsä totuus ja jossa poliitikot voivat väittää ja lupailla mitä tahansa ilman seuraamuksia.

Hyvä tarina on parempi kuin tylsä totuus.

Aiemmin tässä kuussa diplomaatti Petri Hakkarainen kirjoitti Helsingin Sanomissa siitä, miten tiedon vieroksumisesta uhkaa tulla hyve. Brexit-kampanjan johtohahmo – ja tuolloinen Britannian oikeusministeri – Michael Gove totesikin, että kansa on saanut tarpeekseen asiantuntijoista.

Elämmekö todella totuuden jälkeistä aikaa? Valehtelevia poliitikkoja ja populisteja on toki ollut ennenkin. Salaliittoteorioita on ollut aina. Ennen Facebookia oli televisio ja siellä yksisilmäistä “totuutta" julistavia kanavia. On ollut Fox News ja mediamoguli Silvio Berlusconi. Termiä post-fact on satunnaisesti käytetty julkisessa keskustelussa liki kymmenen vuoden ajan, mutta vasta viimeisen vuoden aikana siitä on tullut erityisen suosittu.

On ainakin kaksi merkittävää asiaa, jotka ovat muuttuneet ja joiden ansiosta poliitikot uskaltavat nykyään valehdella päin äänestäjien naamaa.

1) Perinteisen median vaikutusvalta jatkaa murenemistaan.

Voidaan perustellusti väittää, että faktoilla oli ennen suurempi merkitys poliitikoille. Kun media sai heidät kiinni valheesta, he pyrkivät yleensä korjaamaan, pahoittelemaan tai ainakin peittelemään sepitteitään. Media toimi tiedon portinvartijana, eikä suuren yleisön puheille päässyt muuten kuin sen kautta – paitsi toki maksetun mainonnan avulla.

Sosiaalinen media on populistien käsissä voimakas megafoni.

Tämä on muuttunut. Nykyään kuka tahansa voi olla julkaisija, ja sosiaalinen media on populistien käsissä voimakas megafoni.

Trumpin ei tarvitse välittää New York Timesin pääkirjoituksista tai Washington Postin faktantarkistuksista. Hän ei tee korjausliikkeitä jäätyään kiinni valheista, koska hänen kannattajansa uskovat mieluummin häntä kuin valtamediaa, jota pyörittää “liberaali salaliitto”. Suomalaisille ilmiö on tuttu muun muassa MV-julkaisun ja muiden sen kaltaisten lukijakunnasta, joiden mielestä valtamedia vain valehtelee.

2) Sosiaalisen median kuplissa viesti vahvistuu ennennäkemättömillä tavoilla.

Esimerkiksi Trumpilla on oma kiihkeä kannattajakuntansa, jonka mielipiteet vain radikalisoituvat oman kuplan sisällä. Sosiaalisen median ansiosta Trump voi toitottaa viestiään heille suoraan, ilman perinteistä mediaa välikätenä ja tulkitsijana. Donald Trumpilla on Twitterissä 11 miljoonaa seuraajaa.

Valtaosa sosiaalisen median käyttäjistä ei kuulu poliittisesti aktiivisiin ryhmiin, eikä samanmielisten kaikukammion voimistava vaikutus siksi juurikaan näyttäydy heille. Sillä on erityisen voimakas vaikutus niihin, joilla on jo valmiiksi vahva mielipide jostakin asiasta.

Lukuisien tutkimusten mukaan virheellinen tieto leviää moninkertaisesti enemmän kuin siitä jälkikäteen tehty faktantarkistus.

Vastuullisen uutismedian lisäksi tarvitaan vastuullista sosiaalista mediaa.

Journalismin tehtävänä on ollut tuottaa kansalaisille luotettavaa informaatiota, jotta he voivat tehdä punnittuja päätöksiä vaaleissa. Tämä ei enää riitä.

Vastuullisen uutismedian lisäksi tarvitaan vastuullista sosiaalista mediaa. Esimerkiksi Facebook on käytännössä mediayritys: se jakelee käyttäjiensä ja mediayritysten tuottamaa sisältöä ja myy mainoksia silmäpareja vastaan. Facebook on itse asiassa maailman vaikutusvaltaisin mediayhtiö, mutta se ei kanna sisällöstään samanlaista vastuuta kuin vaikkapa The New York Times. Ei tietenkään ole mahdollista tarkistaa kaikkea käyttäjien luomaa sisältöä, mutta teknologiayritysten on kehitettävä parempia mekanismeja disinformaation taltuttamiseksi.

Jos ne jatkavat nykyistä rataa, ne voimistavat faktojen jälkeistä politiikkaa.

Valheenpaljastaja on palannut kesätauolta ja ilmestyy jälleen kahden viikon välein. Palsta käsittelee faktaa ja fiktiota sosiaalisessa mediassa ja uutisissa. Lähetä juttuvinkki: valheenpaljastaja@gmail.com.

Muokattu 11.1.2017: Lisätty asiasana ja siirretty Yle Oppiminen alle.
Muokattu 11.3.2019: Kommentointi on päättynyt.