Outi Paananen
Yle
Yle Radio 1 vie kuulijansa muutaman vuoden tauon jälkeen Bayreuthin Festspielhausiin lauantaina 20. 8. klo 19.03. Vuonna 2013 säveltäjän syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi vihreällä kummulla toteutettiin uusi Ring. Sen ohjasi saksalainen teatterimies Frank Castorf, jonka produktiot eivät jätä ketään kylmäksi. Lauantain oopperaillassa kuultavan Ring-tetralogian päätösosan johtaa Marek Janowski. Esitys on äänitetty 31.7. Teokseen studiossa uppoutuvat professori Anne Kauppala, filosofian tohtori Jukka von Boehm ja toimittaja Outi Paananen.
Richard Wagnerin ponnistukset oman juhlateatterin rakentamiseksi ovat hämmästyttävä osoitus kuuttakymmentä lähestyvän säveltäjän peräänantamattomuudesta. Vuonna 1871 Wagner valitsi hankkeensa kohteeksi pienen pohjoisbaijerilaisen Bayreuthin kaupungin ja lausui syntysanat tuleville juhlanäytännöille. Suuruudenhullulta vaikuttaneen unelman toteuttaminen ja hengissä pitäminen vei säveltäjältä hänen elämänsä kaksitoista viimeistä vuotta - sekä terveyden. Vihreälle kummulle nouseminen kun oli ainaista ylämäkeä.
Wagner viimeisteli kahdentoista vuoden aikana myös neljännesvuosisataurakkansa, Nibelungin sormus -tetralogian sekä sävelsi Parsifalin (1882). Ensimmäiset juhlat pidettiin kesällä 1876. Hanke oli edellyttänyt Wagnerilta jatkuvaa esilläoloa sekä artikkelien ja pamflettien suoltamista. Takana oli niin ikään suunnaton määrä varainkeruuta, joka joskus muistutti suoranaista kerjuuta, lukemattomia kissanristiäisiä, voimia vievää konsertointia, taloudellisia takaiskuja, mutta onnneksi myös aina lopulta apuun rientäneen Baijerin kuninkaan Ludvig II:n tuki.
Huolimatta kaikista myrskyistä, jotka näyttävät erottavan meidät, meidän tähtemme löytävät kuitenkin toisensa
Ringiin esitysoikeudet omistanut "Satukuningas" olisi tietenkin nähnyt uuden uljaan teatterin nousevan mieluummin hallintokaupunkiinsa Müncheniin. Wagnerin ja jälkipolvien onneksi asian suuruus ohitti arvovaltakiistat. Myöhemmin Ludvig kirjoitti Wagnerille: "Huolimatta kaikista myrskyistä, jotka näyttävät erottavan meidät, meidän tähtemme löytävät kuitenkin toisensa…".
Vaikka koko Bayreuth odotti kuningasta, tälle järjestettiin mahdollisuus osallistua Reininkullan kenraaliin täysin huomaamatta. Wagner ja hänen mesenaattinsa eivät olleet tavanneet toisiaan kahdeksaan vuoteen. Kun juna saapui eräälle Bayreuthin ulkopuolella sijaitsevalle asemalle kello yksi yöllä, säveltäjä oli kunniavierastaan vastassa. Ludvig oli läsnä myös Ringin kolmannessa ja viimeisessä esityssarjassa.
Kriisiä pukkaa
Ensimmäisten ja kokonaisuudessaan menestyksekkäiden juhlien kaikkinaiset ongelmat on varsin hyvin dokumentoitu. Niitä lukiessa voi vain hämmästellä, että esitykset kyettiin viemään kunnialla läpi. Reininkullan ensi-illassa näyttämökoneisto jumittui Reinin näkymän ja Valhallan puoleen väliin. Monia teknisiä puutteita ei kyetty koko aikana korjaamaan. Englannista tilattu lohikäärme saapui osina, sillä seurauksella, että sen pää uupui vielä Siegfriedin toisessa esityksessä.
Oma lukunsa olivat raivokkaat mustamaalaamiskampanjat: syntisistä soinneista nauttimaan kerääntynyttä yleisöä peloteltiin tulella, joka Valhallan sijaan tuhoaisi Festspielhausin
Kuninkaan kritiikki kohdistui erityisesti lavasteisiin, jotka mitä ilmeisimmin olivat olleet Münchenissä nähdyissä osissa huomattavasti vaikuttavammat. Cosima kauhisteli puvustusta, joka hänen mielestään muistutti "intiaanien kaapuja". Wagner repi tukkaansa Siegfriedin rooliin valitun Georg Ungerin tähden. Tenorin arsenaaliin kuului ainoastaan forte-nyanssi, joten Bayreuthin ensimmäinen Siegfried kohtasi Brünnhilden rakkauden samalla jylisevällä vimmalla kuin takoi Notung-miekkaa. Wagnerin toinen murhe oli kapellimestari Hans Richter, joka ei koko aikana tuntunut löytävän tempoja kohdalleen.
Festivaalimeininkiä
Kun Wagner valitsi Bayreuthin suurisuuntaisten suunnitelmiensa toteutukseen, kaupunginisien innostuksen voi ymmärtää. Paikkakunta ei ollut mikään matkailumagneetti, eivätkä palvelut olleet lainkaan sillä tasolla kuin vaativat kulttuurivieraat olisivat toivoneet. Pjotr Tšaikovski kirjoitti: ”Palvelu on erittäin huonoa. Olimme varanneet huoneen etukäteen, ja huoneemme olikin hyvin sievä, mutta ensimmäisenä päivänä oli tavattoman vaikea saada lounasta, ja eilen sain aamiaista vain hyvällä onnella.”
Kriitikko Eduard Hanslick, joka kirjoitti juhlista perusteellisen selostuksen, kiinnitti huomiota kaupungin kyseenalaiseen sijaintiin ja kehnoihin palveluihin. Kritiikkiä herätti myös ristiriita, joka vallitsi juhlien arvovaltaisen ja varakkaan yleisön sekä Saksan kansan innoittamien ja sille kirjoitettujen teosten välillä.
Tyhjin käsin ei Bayreuthista tarvinnut lähteä, sillä kotiväkeä saattoi ilahduttaa Reininkulta-viineillä, Nibelungen-hatuilla ja monenkirjavilla Wagner-muistoesineillä.
Toiset Wagnerin elinaikana järjestetyt juhlat pidettiin kesällä 1882. Sää oli kehno ja Wagner uupunut. Välillä hän kirosi Saksaa, Frankoniaa sekä Bayreuthia. Uutuusteos Parsifal esitettiin peräti 16 kertaa ja juhlat tuottivat voittoa. Syyskuun kuudentena päivänä Wagner lähti Bayreuthista, eikä enää palannut. Suunnitelmat kolmansien juhlien järjestämisestä seuraavana vuonna haudattiin säveltäjän mukana.
Bayreuthin kuningatar
Kolme vuotta miehensä kuoleman jälkeen, vuonna 1886, Cosima käynnisti Bayreuthin musiikkijuhlat uudestaan. Cosima oli jo Wagnerin eläessä ottanut paljon vastuuta festivaalin käytännöntoimista, mutta nyt hän kohosi todelliseksi kukkulan kuningattareksi; määrittelihän Cosima myös vihreällä kummulla noudatettavan ohjelmiston.
Cosiman mukaan Bayreuthiin ei mahtunut kuin yksi säveltäjä, joten Lisztin siunaustilaisuudessa ei soinut Liszt vaan Wagner
Miestään jo tämän eläessä palvonut Cosima otti tämän henkisen perinnön vaalimisen elämäntehtäväkseen ja nosti fanaattisella toiminnallaan Wagner-kultin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kun Cosiman isä Franz Liszt kuoli Bayreuthissa vuonna 1886, Cosima kieltäytyi nostamasta lippua puolitankoon ja järjestämästä tälle aikansa suurimpiin kuuluneelle muusikolle muistokonserttia. Tytär meni jopa niin pitkälle, että Lisztin siunaustilaisuudessa ei kuultu pihaustakaan hänen säveltämäänsä musiikkia, vaan Anton Bruckner soitti uruilla kohtauksia Parsifalista. Bayreuthiin kun ei mahtunut kuin yksi säveltäjä.
Cosima johti festivaalia aina vuoteen 1906, jonka jälkeen vastuu siirtyi Wagnereiden pojalle Siegfriedille ja vuonna 1930 tämän englantilaissyntyiselle vaimolle Winifredille.
Onkel Wolfin vieraina
Sotaponnistuksista huolimatta juhlia järjestettiin Hitlerin nimenomaisesta vaatimuksesta. Tapahtuman hallinnosta vastasi kansallissosialistisen puolueen Kraft durch Freude -järjestö, mutta taiteelliset päätökset tehtiin edelleen pääkallonpaikalla.
Sotilaat ruokittiin, he saivat tupakkaa, olutta sekä yösijan. Aamulla seurasi Wagner-luento ja illalla oopperaesitys
Yleisö sotavuosina ei koostunut totutunlaisesta juhlaväestä, vaan saksalaisista sotilaista ja sotateollisuuden työläisistä. Heitä valtakunnan musiikkijuna kuljetti Bayreuthiin Hitlerin vieraiksi, kuten virkistysmatkalaisille muistettiin teroittaa. Illalla saapuneesta junasta purkautuneet joukot marssivat kaupungin läpi valtaviin parakkeihin. Siellä miehet ruokittiin, he saivat tupakkaa ja olutta sekä yösijan. Aamulla kokoonnuttiin Festspielhausiin, jossa odotettavissa olevaa elämystä pohjustettiin Wagner-tietoudella. Illalla oli sitten vuorossa oopperaesitys. Aamu toi jälleen uudet vieraat.
Viimeiset tällaiset sota-ajan juhlat pidettiin kesällä 1944. Huhtikuun 1945 alussa Yhdysvaltain ilmavoimat teki kaupunkiin neljä ilmahyökkäystä. Yli kaksi kolmasosaa kaupungista tuhoutui ja vaikka viimeisin ilmahyökkäys pyyhki kartalta lähes kokonaan vanhimman osan Bayreuthin kaupunkia, Festspielhaus ja Wagnereiden koti Wahnfried säästyivät tuholta. Wahnfried oli tosin kärsinyt vaurioita ensimmäisen ilmahyökkäyksen seurauksena.
Iso kesäoopperatalo oli tyhjä, pölyinen ja täysin hylätty
Huhtikuun 14. päivänä liittoutuneet marssivat kaupunkiin. Baltimore Sun -lehden kirjeenvaihtaja raportoi: ”Iso kesäoopperatalo oli tyhjä, pölyinen ja täysin hylätty”. Sodan päätyttyä sekä varsinainen teatteri että Wahnfried otettiin amerikkalaisten haltuun. Talon ainutlaatuinen akustiikka ja edistyksellinen teatteritekniikka kiinnostivat amerikkalaisia.
Festspielhausista tuli Yhdysvaltain armeijan sotilaiden virkistyskeskus, jossa pidettiin tanssiaisia ja keveitä konsertteja sekä esitettiin revyitä ja järjestettiin jumalanpalveluksia.
Beethoven saa armon ja Puccinikin pujahtaa Valkoiseen elefanttiin
Tyhjänä seisova Wahnfried palveli satunnaisten juhlien pitopaikkana ja sen puutarhassa pyörähdeltiin, mikä tuntui erityisesti järkyttävän juhlia miehensä Siegfriedin jälkeen johtanutta Winifred Wagneria. Hänen mielestään ”mustat amerikkalaissotilaat tanssahtelivat vaaleiden saksalaisneitojen kera Wagnerin haudalla".
Oopperatalo, "Valkoinen elefantti", kuten paikallinen amerikkalaiskomentaja sitä kutsui, osoittautui pian sopimattomaksi armeijan tarpeisiin ja loppuvuodesta 1946 se luovutettiin Bayreuthin kaupungin käyttöön.
Sali palasi musiikin palvelukseen. Ainoan kerran Wagnerin näyttämöteoksille omistetun pyhätön historiassa siellä soivat mm. Verdin La Traviata, Beethovenin Fidelio ja Puccinin Madama Butterfly. Pian kävi kuitenkin ilmeiseksi, ettei kaupunki kyennyt ylläpitämään talon toimintaa: oli löydettävä jonkin muu ratkaisu.
Festivaali nousee Valhallan raunioilta
Monet olivat jo haudanneet juhlat mielessään lopullisesti, niin raskas kansallissosialismin taakka juhlilla oli kannettavanaan. Mikäli Wagner-juhlia jatkettaisiin, festivaalin historian kytkökset natsien perintöön pitäisi kertakaikkisesti kuopata: etenkin Baijerin osavaltion viranomaiset olivat vakuuttuneita, ettei juhlia voinut johtaa yksikään Wagner.
Toimivan ratkaisun etsimisessä suurimmaksi kompastuskiveksi osoittautui lujatahtoinen Winifred, jolle koko mittava kulttuuriperintö testamentin kautta kuului. Moninaisten vaiheiden jälkeen ratkaisu löytyi ja huhtikuussa 1950 Winifredin pojat, vuonna 1917 syntynyt Wieland ja häntä pari vuotta nuorempi Wolfgang saivat johdettavakseen sekä Bayreuthin juhlat että Festspielhausin.
Kapellimestari Wilhelm Furtwängler johti Beethovenin 9. sinfonian esityksen heinäkuun 29. päivänä 1951 Bayreuthin Festspielhausissa, gaalakonsertissa, joka juhlisti Bayreuthin festivaaliin uudelleen syntymää.
>Nibelungin sormusKolmipäiväinen näyttämöteos ja valmistava ilta
Kolmas päivä: Jumalten tuho (Die Götterdämmerung)
Libretto: Richard Wagner
Kantaesitys Bayreuthissa 17.8.1876
Musiikinjohto Marek Janowski
Bayreuthin musiikkijuhlien kuoro ja orkesteri
Siegfried, Siegmundin ja Sieglinden poika - Stefan Vinke, tenori
Gunther, Gibichungien kuningas - Markus Eiche, baritoni
Hagen, Guntherin ja Gutrunen velipuoli, Alberichin ja kuningatar Grimhilden poika - Albert Pesendorfer, basso
Alberich, Nibelungien herra, kääpiö, Sormuksen takoja - Albert Dohmen, basso
Brünnhilde, valkyyria, ylijumala Wotanin ja Erdan tytär - Catherine Foster, sopraano
Gutrune, Guntherin sisar, kuningas Gibichin ja kuningatar Grimhilden tytär - Allison Oakes, sopraano
Waltraute, valkyyria - Marina Prudenskaja, mezzosopraano
Kolme nornaa, Erdan tyttäriä
1. norna - Wiebke Lehmkuhl, altto
2. norna - Stephanie Houtzeel, mezzosopraano
3. norna - Christiane Kohl, sopraano
Reinin tyttäret
Woglinde - Alexandra Steiner, sopraano
Wellgunde - Christiane Kohl, sopraano
Flosshilde - Stephanie Houtzeel, mezzosopraano
Siegfried-oopperan lopussa peloton nimihenkilö on herättänyt suudelmallaan kalliovuoren huipulla uinuvan Brünnhilden. Rakkauden löytyminen merkitsee Brünnhildelle jumaluuden hylkäämistä.
Jumalten tuhon prologi:
Kolme nornaa kehrää kultaista kohtalonlankaa. Langasta he kykenevät näkemään menneisyyden eli Ring-tetralogian kolmen aiemman osan (Reininkulta, Valkyyria ja Siegfried) tapahtumat. Kun he koettavat ennustaa maailman tulevaisuuden, lanka sotkeutuu ja lopulta repeytyy, eivätkä nornat enää pysty näkemään tulevia tapahtumia.
Siegfried ja Brünnhilde ovat toistensa lumoissa ja vakuuttelevat rakkauttaan. Siegfried on kuitenkin levoton. Hän haluaa hetkeksi pois kalliolta ja janoaa ulkomaailman tarjoamia seikkailuita. Brünnhilde muistuttaa sekä itseään että Siegfriediä heidän yhteisestä tehtävästään, maailman vapauttamisesta. Rakkautensa merkiksi Siegfried lahjoittaa Brünnhildelle sormuksen. Siegfried lähtee matkaan suurenmoisen musiikin (Siegfriedin Reinin-matka) saattelemana.
I näytös
Kääpiö Alberichin poika Hagen himoitsee valtaa, jonka sormuksen oletetaan antavan. Gibichungien valtakunnan hallisijaa, velipuoltaan Guntheria ja sisarpuoltaan Gutrunea, jotka molemmat ovat naimattomia, Hagen neuvoo valitsemaan eksoottiset puolisot: villin kallionaisen Brünnhilden ja metsänpoika Siegfriedin. Hagen on laatinut suunnitelman, jonka avulla Brünnhilde saadaan Guntherin vaimoksi käyttämällä Siegfriediä hyväksi. Siegfriedille on juotettava lemmenjuomaa, joka saa hänet unohtamaan Brünnhilden ja rakastumaan Gutruneen.
Hagenin suunnitelma toteutuu. Gibichungien luo saapunut Siegfried juo lemmenjuoman, unohtaa Brünnhilden ja rakastuu Gutruneen. Hän vannoo verivalan Guntherin kanssa. Juuri Guntherille Siegfried aikoo taikakypärä Tarnhelmin avulla mennä kosimaan Brünnhildeä vaimoksi.
Waltraute on lähtenyt salaa Valahallasta Brünnhilden luokse. Hän haluaa muutosta jumalien lohduttomaan tilanteeseen ja kertoo siitä sisarelleen: Wotan hautoo ajatuksiaan toimettomana jumalten ja sotureiden keskuudessa. Hän antoi kaataa maailmansaarnen ja latoi sen rungot ja oksat kerroksittain Valhallan ympärille. Jumalten ja ihmisten ylle langetettu kirous poistuisi maailmasta vain, jos reinintyttäret saisivat sormuksen takaisin. Brünnhilde ei kuitenkaan halua luopua Siegfriediltä saamastaan sormuksesta.
Leimahtavat liekit ilmoittavat Brünnhildelle Siegfriedin saapumisesta. Tulen läpi astuva mies on kuitenkin hänelle tuntematon. Taikakypärän ansiosta Siegfried murtaa Guntherin hahmossa Brünnhilden vastarinnan, nöyryyttää tätä ja riistää sormuksen.
II näytös
Puoliksi valveilla, puoliksi unessa Hagen huomaa isänsä Alberichin, joka haluaa velvoittaa hänet valloittamaan sormuksen takaisin Nibelungeille. Hagen haluaa sormuksen kuitenkin itselleen. Alberich katoaa pimeyteen samalla muistuttaen poikaansa velvollisuudestaan.
Aamun sarastaessa Siegfried tulee ja ilmoittaa Hagenille Guntherin ja Brünnhilden saapumisesta. Gutrune utelee Brünnhilden kosinnan tarkempia tapahtumia, joihin Siegfried antaa sekavia vastauksia.
Hagen kutsuu Gibichungien miehet kokoon vastaanottamaan Guntheria ja tämän morsianta. Miehistä tuntuu ikään kuin pilalta, että hääjuhlaa varten teurastetaan eläimiä ja uhrataan ne unohdetuille jumalille.
Gibichungien linnaan raahattu Brünnhilde havaitsee, että Siegfried ei enää muista rakastavansa häntä. Sormus Siegfriedin sormessa todistaa Brünnhildelle että juuri Siegfried kävi yöllä hänen kimppuunsa. Tässä on Hagenille riittävästi aihetta syyttää Siegfriediä siitä, että hän on pettänyt uskollisuudenvalansa Guntheria kohtaan. Siegfried kiistää kaikki syytökset.
Samalla kun Siegfriedin ja Gutrunen häitä valmistellaan, osallistuu Brünnhilde salaliittoon, jota Hagen suunnittelee Guntherin kanssa Siegfriedin surmaamiseksi. Metsästyksen aikana tapahtuvan onnettomuuden tarkoituksena on syrjäyttää syyttömästi syylliseksi joutunut Siegfried.
III näytös
Metsästysretkellä Siegfried on eksynyt niille seuduille, joilla reinintyttäret ovat tällä välin elelleet kurjaa elämäänsä. He anelevat sormusta. Siegfriedin kieltäytyessä antamasta sitä, he ennustavat sormuksen omistajan kuolevan pian. Siegfried kertoo nuoruudestaan metsästysseurueen keskellä. Kun hänen muistinsa katkeaa, Hagen vapauttaa juoman avulla hänen kahlehditun tietoisuutensa. Onnellisena Siegfried kokee jälleen Brünnhilden kohtaamisen.
Silloin Hagen huomaa, että Siegfriedin vannoma väärä vala ja Guntherin pettäminen ovat pajastuneet. Hagen pistää Siegfriedin kuoliaaksi takaapäin iskien. Siegfried kuolee Brünnhildeä kohtaan tuntemaansa rakkautta tunnustaen.
Gibichungit ovat järkyttyneitä. Gutrune valittaa miehensä kuolemaa. Sormuksesta taistellessaan Hagen tappaa myös Guntherin. Brünnhilde saapuu ja pysäyttää kaikkia uhkaavan verilöylyn.
Vanhan tavan mukaan hän antaa polttaa Siegfriedin ruumiin roviolla. Samalla syttyy Valhalla liekkeihin ja Brünnhilde syöksyy ratsuineen tuleen. Rein tulvii ja reinintyttäret saapuvat tulvan mukana. He pitävät sormusta puhdistavassa vedessä ja samalla myös Hagenin ulottumattomissa, joka syöksyy kuolemaan. Kun Reinin aallot laskevat, taivaanrannassa, tulen keskellä näkyvät jumalat ja sankarit istumassa, kuten Waltrauten kertomuksessa. Esirippu laskee jumalten kadotessa liekkeihin.
Artikkelin lähteet:
Jari Sinkkonen - Pekka Asikainen: Wagner. Nibelungin sormus - myyttien ja mielen näyttämö
Barry Millinton: Richard Wagner - elämä ja teokset
Peter Bassett: Uuden vuosituhannen Ring
Derek Watson: Richard Wagner
Suomen kansallisoopperan käsiohjelma
Daniel Snowman: The Gilded Stage
Frederic Spotts: Bayreuth: A History of the Wagner Festival
Oliver Hilmes: Cosima Wagner: The Lady of Bayreuth
Kuuntele Oopperailta Bayreuthin musiikkijuhlilla: Richard Wagnerin Jumalten tuho Yle Radio 1 la klo 19.03. Oopperasta ja sen esityksestä keskustelevat toimittaja Outi Paananen, filosofian tohtori Jukka von Boehm ja professori Anne Kauppala.
