Hyppää pääsisältöön

Avioerolapsen onni ja suru

Sari kertoo SuomiLOVEssa tarinansa, jossa tärkeässä roolissa ovat hänen äitinsä ja isäpuolensa.
Sari kertoo SuomiLOVEssa tarinansa, jossa tärkeässä roolissa ovat hänen äitinsä ja isäpuolensa. suomilove

Tämä SuomiLOVE-tarina kertoo siitä, miten rakkaus kestää valtavat paineet. Ja siitä, miten vanhempien ero voi olla lapsen näkövinkkelistä joskus hyvä asia.

Rakkaus ei aina katso aikaa ja paikkaa. Niin kävi porilaisen Sarin äidille vuonna 1975. Sarin äiti ja isä olivat naimisissa, ja heillä oli kolme lasta. Sitten äiti törmäsi toiseen mieheen, joka hänkin oli tahollaan naimisissa.

”Aluksi tuli ihastuminen, ja myöhemmin he rakastuivat”, Sari kertoo.

Tilanne oli Sarin äidille tietysti raastava, sillä rakkaus uuteen mieheen, Harriin, tiesi kahden perheen mylläystä uudelleen.

”Kului pitkä aika, kun he yrittivät taistella tilannetta vastaan, mutta vuonna 1978 minun vanhempani erosivat.”

”Muutimme äidin kanssa pienelle paikkakunnalle ja meiltä lapsilta vaihtuivat koulut ja kaverit. Samalla Harri muutti osittain asumaan kanssamme”, Sari kertoo.

Äidin ja isäpuolen suhde jatkui räiskyvänä, sillä valtavat tunteet repivät heitä erilleen.

”Äidin ja Harrin suhde oli alkuvaiheessa suurissa vaikeuksissa. Se kärsi parin ulkopuolisista, valtavista paineista”, Sari kuvailee.

”Olin naimisiinmenoa vastaan”

”Äitini ja isäpuoleni syvä rakkaus kantoi eteenpäin koko ajan”, Sari sanoo.

Niin elämä kulki ja muutti muotoaan: Sari muutti pois kotoaan ja äiti, isäpuoli sekä nuoremmat sisarukset asuivat yhdessä. Kun äidin ja isäpuolen tapaamisesta oli kulunut 17 vuotta, he päättivät mennä naimisiin.

”Olin aluksi naimisiinmenoa vastaan. Kysyin, oletteko aivan varmoja, että haluatte tehdä tämän. Samalla kuitenkin näin, että he rakastavat toisiaan todella syvästi”, Sari muistaa.

”Heidän hääpäivänsä oli 22. elokuuta vuonna 1992. Siitä asti he elivät täydellisen onnellisesti yhdessä. Kaikesta näki, että he rakastavat toisiaan älyttömästi: eleistä, katseista, sanoista – ihan kaikesta”, Sari sanoo.

Alkuvaikeudet eivät olleet suhteen ainoat koetinkivet. Äiti ja Harri kulkivat läpi useammankin kriisin, niistä merkittävin taisi olla Harrin alkoholiongelma. Senkin kaksikko sai selätettyä. Sari osaa kertoa, miksi äidin ja Harrin suhde kesti kaikki haasteet.

”Äiti ja Harri keskustelivat aina kaikki vaikeatkin asiat läpi, myös alkoholiongelman. Harri tajusi, että hänen pitää valita juomisen ja vaimon väliltä, ja hän päätti valita vaimonsa. Niin hän raitistui, ja siitä alkoi heidän kahdeksan vuotta kestänyt ihana aikansa”, Sari kertoo.

”Pystyin aina luottamaan Harriin”

Sari ei missään vaiheessa yritä kieltää äitinsä tekemän ratkaisun tuottamia ongelmia. Hän ei kuitenkaan näe elämää mustavalkoisena, vaan kokee että ruusuilla tanssimiseen kuuluu silloin tällöin myös piikkien pistoksia.

”Totta kai alku oli vaikea. Uuden vanhemman on erittäin vaikeaa tulla perheeseen, mutta minulla ja isäpuolella on aina ollut tosi läheiset välit. Pystyin aina luottamaan siihen, että isäpuoli pitää minun puoliani, oli tilanne mikä tahansa”, Sari kiittelee.

Sarilla on kolme poikaa ja hänen siskollaan yksi. Hehkutuksesta ei meinaa tulla loppua, kun Sari alkaa kuvailla, miten Harri hoiti isoisän roolinsa.

”Lapsenlapset olivat hänelle todella tärkeitä ja hän jaksoi aina touhuta neljän vilkkaan pojan kanssa. Hän keksi pojille aina jotain mielekästä tekemistä”, Sari sanoo.

Sekin on tärkeää mainita, että hänen suhteensa omaan isäänsä on sekin kunnossa.

”Ajattelen, että meidän lapsillamme on kolmet isovanhemmat.”

”Ero voi olla parempi vaihtoehto”

Kaiken kaikkiaan Sarilla, avioerolapsella, on selkeä käsitys siitä, mitä vanhempien ero tarkoittaa lapsille.

”On turha ajatella, että vanhempien erot olisivat automaattisesti traumaattisia kokemuksia lapsille.”

”Monesti ero voi olla parempi vaihtoehto kuin se, että vanhemmat pysyisivät yhdessä, vaikka eivät tule toimeen keskenään. Jos vanhemmat ovat onnellisia, se säteilee koko perheeseen. Ja jos vanhemmat voivat pahoin, kaikki voivat pahoin”, Sari miettii.

Onnelliseen perheeseen, olivat sen vanhemmat biologisia tai eivät, kuuluu tietysti vahva kiintymys. Ja siitä päästään tämän tarinan surulliseen vaiheeseen.

Sari vietti 50-vuotisjuhliaan vuonna 2014. Harrilla oli ollut sitä ennen terveysongelmia, mutta hän oli siirtänyt tarkemmat tutkimukset tytärpuolensa juhlien jälkeiseen aikaan.

”Myöhemmin Harri kuitenkin tutkittiin tarkemmin ja paljastui, että hänellä on syöpä. Kaiken piti kuitenkin olla hallinnassa, mutta sitten jysähti. Selvisikin, että syöpä oli levinnyt voimalla ja lääkärit antoivat Harrille kaksi kuukautta elinaikaa”, Sari kertoo.

Kaksi kuukautta oli lopulta jopa optimistinen arvio, sillä raivokas tauti vei Harrin kolmessa viikossa.

”Siinä oli se hyvä puoli, että koska tiesimme kuoleman tulevan, ehdimme jutella kaikki asiat läpi. Suunnittelimme hautajaisetkin yhdessä.”

”Muistan, kuinka äiti ja Harri istuivat vierekkäin, pitivät toisiaan kädestä ja kertoivat, minkä laulun he toivoisivat soivan hautajaisissa. He kertoivat, että se on sellainen laulu, jossa lauletaan ’sinä lähdet, minä jään’”. Sanoin, etten tunne sitä kappaletta, kukakohan sen esittää. ’Se laulaja, jolla on korvakoru’, kuului vastaus.”

Lopulta selvisi, että kyseessä on Tuure Kilpeläisen Jäähyväiset. Se soitettiin tietenkin Harrin hautajaisissa. Harrin nauttimasta arvostuksesta kertoo paljon myös se, että hautajaisissa kuultiin toinenkin tärkeä kappale. Sarin sisko nimittäin sävelsi rakkaille vanhemmilleen, eli äidilleen ja isäpuolelleen, kappaleen ja esitti sen hautajaisissa.

Kaiken tämän jälkeen Sarilta on kysyttävä yksi kysymys: tekivätkö äitisi ja Harri oikean ratkaisun ryhtyessään elämään yhteistä elämää?

”Aivan varmasti. He toivat useasti esille, että ovat toinen toisilleen elämänsä rakkaus.”

”Harri oli ihan mielettömän hyvä pappa lapsilleni ja aviomies äidilleni, eikä hän ikinä poistu minun elämästäni. Monissa tilanteissa mietin vieläkin, että olisipa Harri tässä auttamassa. ”

Vaikka Harrin poismeno oli valtaisa isku, on Sari päässyt surussaan eteenpäin.

”Kukaan ei kiellä suremasta, mutta suru muuttaa ajan myötä muotoaan. Suru ei vähene, vaikka alkaisikin nauttia elämästään.”

SuomiLOVEn kolmas kausi alkaa joulukuussa YLE TV1:ssä!

Lisää ohjelmasta

Kommentit