Hyppää pääsisältöön

Maisteri tarpoo kritiikin suossa

Kriitikko Seppo Heikinheimo
Kriitikko Seppo Heikinheimo Seppo Heikinheimo,maisteri lindgre

Hyvän musiikkikritiikin tulisi olla asiantuntevaa, taitavasti kirjoitettua, puolueetonta, sivistävää, yleistajuista, erittelevää ja perusteltua. Tällaisia kritiikkejä emme kuitenkaan saa lukea sanomalehtien sivuilta.

Miksi kritiikkejä sitten ylipäänsä kirjoitetaan? Onko musiikkikritiikki vain yhden ihmisen mielipide ? Pitääkö myös huonosta konsertista kirjoittaa kritiikki? Koskevatko journalistin ohjeet kriitikoita? Entä mitä tekemistä basettitorvella on musiikkikritiikin kanssa?

Maisteri Lindgren aloitti toimittajan uransa jutulla, jossa piikiteltiin musiikkikriitikoita. Kriitikot loukkaantuivat, ja ensi askel Maisterin taistelussa musiikkiritiikkiä vastaan oli otettu. Tämä taistelu jatkuu musikkiesitelmässä Yle Radio 1:ssä keskiviikkona 24.8. klo 11. Kuuntele ohjeman musiikkinäytteet tässä kokonaisuudessaan.

"Vaikka ette sitä vielä ymmärrä, tämä musiikki liittyy kiinteästi esitelmän aiheeseen, joka on musiikkikritiikki."

"Georg Druschetzkyn kuolematonta musiikkia oli tämä, tiedättehän, hän oli tsekkisäveltäjä, joka omana aikanaan tunnettiin myös taitavana oboen ja patarumpujen soittajana, ja senpä tähden on hänen laajalti unohdetussa tuotannossaan myös kolme oboekonserttoa ja konsertto kuudelle patarummulle. "

"Uskokaa pois, tämä musiikki liittyy päivän aiheeseen."

"Jos arvostelijalla on neuvokkuutta ja laajaa sivistystä, hän kyllä keksii jotain muuta kirjoitettavaa, kun ennalta sovittu taide-elämys olikin yksinomaan ala-arvoinen. Tämän taiteen mestarihan oli Erik Tawaststjerna."

"Hauskimmaksi kriitikoksi me nimeämme tietysti Seppo Heikinheimon, koska hän oli niin hauskasti ilkeä. Ehkä suomalainen sivistynytkin huumori sitten on parhaimmillaan vain ilkeätä, sitä, että hauskasti ilmaistaan toisen typeryys, osaamattomuus ja epäonnistuminen."

"Musiikkikritiikki on erikoislaji taidekritiikin sisällä. Sillä näet nimittäin, miksi? Miksi meidän pitää lukea tänään sanomalehdestä, mitä toissapäivänä soitettiin konsertissa, jossa me emme olleet?"

"En muista koskaan olleeni konsertissa, jossa kapellimestari ei olisi luottanut itseensä ja olisi pilannut konsertin siksi, että hänen hermonsa eivät pitäneet. Ilmeisesti olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että kohdalleni sattuneissa konserteissa on esiintynyt ammattitaitoisia muusikoita. Mikä sattuma, mikä ilo!"

"Tätä on vaikea ymmärtää. Siis että klassisen musiikin vihaaminen on jotain sellaista, mikä on hyvä kirjoittaa sanomalehden kulttuuriosastossa julkaistun esseen alkuun. "

"Paljon, paljon, liian paljon helpompaa on kuitata vapaalippu, mennä täysin valmistautumattomana konserttiin, torkahdella se kelmeästi läpi ja kirjoittaa seuraavana päivänä 150 sanaa maagisesta loihtimisesta."

"Tuolloin oli tapana, että kritiikit kirjoitettiin nimimerkillä, ja tämä perversiohan jatkui Suomessakin aina 80-luvulle. Bernard Shaw keksi nimimerkikseen Corno di Bassetto."

  • Ondine-galleriassa Erkki-Sven Tüürin ääniveistoksia

    Levyarvostelu

    Erkki-Sven Tüür on sukupolvensa menestynein virolaissäveltäjä maailmalla, ja se on paljon sanottu, koska kilpailua riittää. Tüür ei ole menestynyt tuurilla, vaan vahvalla ja tunnepitoisella nykymusiikilla, jonka selväpiirteiset, plastiset ja säihkyvät pinnat muodostavat kuin abstrakteja metalliveistoksia. Ondine on jo hetkisen tehnyt yhteistyötä Tüürin kanssa, ja uusimmalla levyllä Tapiola Sinfonietta esittää Tüürin kolme tuoretta, laajaa, kansainvälistä tilausteosta: alttoviulukonserton Illuminatio, kahdeksannen sinfonian sekä erikoisen nokkahuiluteoksen Whistles and Whispers from Uluru.

  • Tanja Tetzlaff tekee Rautavaaran paatoksesta herkkää

    Levyarvostelu

    Einojuhani Rautavaara kuuluu levy-yhtiö Ondinen profiilisäveltäjiin. Isot orkesteriteokset Ondine saattoi levylle tuoreeltaan Rautavaara-buumin aikaan, mutta kamarimusiikissa riittää tekemistä. Tanja Tetzlaffin ja Gunilla Süssmannin vakiintunut sello-piano -duo on nyt levyttänyt Ondinelle Rautavaaran teoksia sellolle ja pianolle, ja uutuus antaa mukavasti uutta sävyä tulkintaperinteeseen.

  • Louis Andriessen palauttaa uskon nykyoopperaan

    Levyarvostelu

    Hollantilainen pitkän linjan säveltäjä Louis Andriessen säveltää niin ihmeellistä nykyoopperaa, että se menee läpi paitsi Euroopassa myös Yhdysvalloissa, jossa suurille avantgarde-tuotannoille on vaikea löytää rahoitusta ja yleisöä. Andriessenin uusin ooppera, groteski näyttämöteos Theatre of the World, syntyi Hollannin oopperan ja Los Angelesin filharmonikkojen yhteistuotantona, ja sepä onkin toden totta niin hyvä, etten lainkaan ihmettele kulttuurirajat ylittävää menestystä. Minullekin se palauttaa uskon nykyoopperaan, jopa ilman kuvaa, pelkkänä Los Angelesin filharmonikkojen levytyksenä.