Hyppää pääsisältöön

Perheen kanssa luontoretkellä – onnistuuko 12 kilometrin patikkaretki pienten kanssa?

Luonnossa olo lisää niin aikuisten kuin lastenkin hyvinvointia ja vähentää stressiä. Yhdessä kokemisen ja selviytymisen riemu tekee hyvää koko perheelle! Näin lupailevat tutkimukset ja luontosivustot. Mutta mahtaako käytännön kokemus olla aivan näin riemukas? Päätimme testata, kestääkö vanhemmilla hermo vai palaako pinna, kun luontoretkellä on mukana on kaksi alle kouluikäistä lasta, ja edessä 12 kilometriä vaativaa patikkamaastoa? Entä kuinka sujuu koko retken kruunaava telttayö?



Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green Luonto-Liitosta rohkaisee perheitä matkaan.

– Luontokokemuksilla on tutkimusten mukaan moninaisia myönteisiä vaikutuksia lasten terveyteen. Luontokokemukset myös elvyttävät stressistä.

Malva muistuttaa, että luontoon tutustuminen kannattaa aloittaa lapsen ikään ja jaksamiseen nähden sopivista pienistä päiväretkistä, joilla on lapsille muutakin tekemistä kuin patikointi.

– Uinti, luonnon havainnointi yhdessä ja vapaa leikki metsässä tai rannalla saattaa olla monelle lapsille patikointia mieluisampi luontokokemus. Hyviin eväisiin kannattaa myös satsata.

Satsata kannattaa myös reitin valintaan. Retkeilykohde ei saisi olla liian haastava, jos pinnan palamiselta haluaa välttyä.

– Ei kannata valita kohdetta, jossa on vaikkapa vaarallisia jyrkänteitä tai muita paikkoja, joilla pinna lähes vääjäämättä kiristyy. Ja väljät aikataulut helpottavat aikuisten stressiä.

Ja sitä stressiä saattaa pukata myös pienille:

– Kaupunkilaislapselle ensimmäiset luontokokemukset eivät aina ole myönteisiä, vaikka tarkoitus olisi hyvä. Esimerkiksi ötökät saattavat aiheuttaa suhteettoman suurta kauhua niihin tottumattomalla lapsella.

Näiden tietojen valossa retken onnistuminen arveluttaa. Onko suunnittelemamme 12 kilometrin reitti sittenkin liian pitkä ja vaativa? Onneksi pahempaa ötökkäkammoa ei meistä kenelläkään ole, ja retkeilykokemustakin on jo jonkin verran karttunut. Illat ovat valoisia, joten kiirettä ei pitäisi olla. Ja eväisiinkin on satsattu. Tässä vaiheessa ei retkeä enää peruta!

Haastavasta vaelluksesta voi lopulta tulla hieno selviytymisen kokemus, joka lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kun yhdessä on selvitty retken koettelemuksista.― Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green, Luonto-Liitto

Teltta pystyyn leiripaikalle, lenkkarit jalkaan ja eväsreput selkään – matka voi alkaa. Starttaamme Pienelle Karhunkierrokselle Kuusamon Juumasta, ja edessä on 12 kilometrin mittainen patikka. Perheeseemme kuuluvat minä, siis äiti, isä ja kaksi lasta. Kantoreppua tai -rinkkaa ei enää 5- ja 7-vuotiaan kanssa tarvita, mutta pausseja varten on varattava reilusti aikaa. Jostain kumman syystä kuvittelen, että selviämme koitoksesta hengissä.

"Pienet jalat saattavat väsyä, joten reppuselkäkyyditykseen on henkisesti valmistauduttava"

Sää suosii patikkapäivää. Kertakäyttöiset sadeviitat on kuitenkin pakattu kaiken varalta reppuun. Sieltä löytyvät myös sääskimyrkky ja laastaritarpeet. Salaisena aseena sivutaskussa toimivat suklaarusinapaketti sekä pikapikaa automatkalla värkätyt lasten tehtävävihkoset, joihin reitin varrelta löytyvät nähtävyydet voi ruksata.

Ensimmäistä etappia kohti lähdemme reippain ja iloisin mielin. Nuorimmainen ryntäilee mustikkamättäältä toiselle ja matka etenee, noh, vähemmän vauhdikkaasti. Ja koska neitiä ei saa missään tapauksessa ohittaa, alkaa pinna jo mukavasti kiristyä. Niin. Olisi pitänyt sopia sananmukaisesti marssijärjestys.


kelohonka




kelohonka
Kuva: Yle, Anu-Maija Kärjä
kelohonka

Heti alkumatkasta pääsemme ylittämään ensimmäistä riippusiltaa. Nuorempaa lasta jännittää, mutta lopulta hän uskaltautuu sillalle isin taluttamana. Vanhempaa lasta pitää puolestaan muistuttaa, ettei siltaa saa keinuttaa, eikä siinä saa myöskään juosta.

"Ihan tavallinen ja rauhallinen kävely on tietysti hirvittävän hankalaa, jos mieli tekee juuri sillä hetkellä nimenomaan hypellä ja ryntäillä."

Saavumme Myllykoskelle. Matkaa on takana jo hulppeat 1,5 kilometriä, edessä enää reilu kymmenen. Repuista kaivetaan lasten tehtävävihkoset ensimmäisiä ruksituksia varten. Ihailemme kosken kuohuja ja valtavaa voimaa pitkän tovin. Omput maistuvat jo välipalaksi, ja kauniisti harmaantunut myllyrakennus jää taakse vasta, kun sen jokainen nurkka on tutkittu sisältä ja ulkoa.


Myllykosken myllyn kauniisti harmaantuneet kattopäreet




Myllykosken myllyn kauniisti harmaantuneet kattopäreet
Kuva: Yle, Anu-Maija Kärjä
myllyn harmaantunut katto

Päätämme kiertää reitin myötäpäivään. Räknäilemme maastossa olevan kartan ja viittojen perusteella isomman nälän osuvan Harrisuvannon paikkeille, hieman ennen puolta väliä. Myllykosken retkeilijätungoksen jälkeen vastaantulijoita ja ohittajia on vain harvakseltaan. Toinen riippusilta menee jo enemmän rutiinilla, ja vanhempi lapsista innostuu tekemään omia merkintöjä vihkoseensa.

"Sisarusten välinen kahakointi helpottaa kummasti, kun kärki- ja jälkijoukon välille jää edes vähän hajurakoa."

Pyöreälammen ranta on kutsuva. Lämmin auringonpaiste innostaa niin pienet kuin meidät isommatkin lurkkimaan raikkaan ja kirkkaan veden äärelle. Porukkaa on tälle pysähdyspaikalle kertynyt useampi pesue, joten päätämme jatkaa matkaa muutaman pähkinäkourallisen ja vesihörpyn jälkeen. Parhaat päivänsä nähneelle laiturille olisi voinut kyllä jäädä vilvoittelemaan varpaita vaikka miten pitkäksi aikaa!

Aika pian lammen jälkeen polku kulkee toisen vesistön viertä. Nyt pysähdysmääräys tulee minulta – täydellisen valkoiset lumpeenkukat ovat ihasteluetäisyydellä, eikä niitä voi mitenkään ohittaa ilman asiaankuuluvaa ihmettelyä ja päivittelyä. Kauniit hattarapilvet heijastuvat siniseltä taivaalta vedenpintaan ja tunnelma on kertakaikkisen lumoava. Nälkä patistaa kuitenkin seuruettamme eteenpäin: Harrisuvantoon on vielä useamman kilometrin matka, ja reittiosuus varmaan koko kierroksen hidaskulkuisin taival.


lumpeenkukka




lumpeenkukka
Kuva: Yle, Anu-Maija Kärjä
lumpeenkukka

Nousu Kallioportille saa hikihelmet kihoamaan otsalle. Huipulla on pakko huokaista ja olla kiitollinen, etteivät muksut ole enää pahimmassa ryntäilyiässä. Komeat ja karut kallioseinämät nousevat kymmenien metrien korkeuteen, joten kaikuakin on ihan pakko vähän testata. Kun lähdemme laskeutumaan portaita, toteamme tyytyväisinä kiertosuunnan osuneen nappiin. Vastaantulevilla askelmia näyttää olevan selvästi enemmän. Jyrkästi laskeutuvaa rinnettä uhmaten mieli tekee ottaa portailta pari varovaista harha-askelta ja napata suuhun muutama metsämansikka.


kyltti




kyltti
Kuva: Yle, Anu-Maija Kärjä
kyltti

Harrisuvannolla on ruuhkaa. Meillä eväänä on pussipastaa, joka on tarkoitus valmistaa retkikeittimellä. Toinen seurue tekee meille ystävällisesti tilaa pöydän päähän, joten kokkausta ei tarvitsekaan tehdä kannonnokassa. Varttitunnissa sapuska on jo syömäkelpoista ja muuten yllättävän maistuvaa. Pussiruuasta saa näköjään muutamalla kirsikkatomaatilla ja cashewpähkinällä kunnon retkigourmeeta.

"Sopivasti lämmehtyneet juustoleivätkin tekevät kauppansa."

Ruokailun ja huokaisun päätteeksi laitamme kimpsut kasaan. Päätämme jatkaa taivalta heti huussireissun jälkeen. Tiedän kyllä, että tarpeita varten kannattaa aina varata mukaan omat paperit. Mutta ne kannattaa myös siirtää valmiiksi housuntaskuun, ennen kuin jättää repun huussin ulkopuolelle odottamaan! Onneksi joku on jättänyt istuimen syrjään ylimääräisen nenäliinan huonomuistisen oloa keventämään. Lapset valitsevat jostain syystä puskapissan.

Tässä vaiheessa alle puolet matkasta on tehty. Lapset ovat rastineet tehtävävihkosistaan jo monta upeaa kohdetta ja tehneet mainittavia merkintöjä muun muassa vastaan jolkuttaneista poroista ja lammen pintajännitystä uhmaavista vesimittareista.

"Ruoka menee kuitenkin uhkaavasti jäseniin, ja alkaa odotettu nirinä ja narina."

Ajantaju katoaa luonnossa. Jossain vaiheessa kuitenkin vilkaisen kelloa. Koska viitat kertovat matkaa vielä olevan runsaasti jäljellä, alkaa pienimuotoinen kilpajuoksu ajan kanssa. Ennen kierrokselle lähtöä varasin nimittäin vuoron rantasaunaan kahdeksaksi. Maksun jälkeen henkilökunta kuitenkin huomasi merkinnän tulleen väärälle päivälle, joten päällekkäisyyden välttämiseksi vuoroa aikaistettiin kuudeksi. Nyt laskeskelen, että loppupuoliskan on taituttava reilussa parissa tunnissa, jahka löylyihin vielä mielimme. Tiukille menee. On aika ottaa sulkaarusinat esiin…


suomaisema




suomaisema
Kuva: Yle, Anu-Maija Kärjä
suomaisema

Luonnonihmeiden leppoisa tutkailu jää loppumatkasta melkoisen vähälle. Lapsi selkään, reppu mahapuolelle ja tossua toisen eteen. Etenemme hermojamme säästääksemme kahdessa ryhmässä. Pillimehuenergiaakin imetään purkeista puolijuoksua.

"Pari kilometriä hikistä polkujuoksua parinkymmenen kilon punnuksella tuntuu jostain syystä aivan mukavalta puuhalta."

Kalliosaaren ja Jyrävän ylväitä maisemia ei kuitenkaan voi pysähtymättä ohittaa. Kallioiden päältä avautuu nimittäin hulppeat ja kertakaikkisen vangitsevat koskimaisemat. Jylhimmistä (ja myös vaarallisimmista) maisemista valokuvat jäävät kuitenkin ottamatta, kun tiukassa otteessani on jotain vielä kallisarvoisempaa kuin kamera. Mutta huhhuijaa! Voin vakuuttaa, että näihin näkymiin palaan joskus paremmalla ajalla!


lapset retkellä




lapset retkellä
Kuva: Yle, Anu-Maija Kärjä
retkellä

Voitonriemu valtaa koko porukan, kun saavumme takaisin Myllykoskelle. Viimeisetkin vesivarannot saavat nyt kyytiä, ja jostain ihmeestä pieniin kinttuihin tulee lisävirtaa. Pian olemme takaisin leirintäalueella. Ja saunavuoron alkua odottelemme lopulta pyyhepussien kanssa kaikessa rauhassa.

"Takana on kaikkiaan viiden tunnin hikinen päiväpatikka ilman itikkariesaa, lupailtua ukkoskuuroa, isompia naarmuja ja tappeluita."

Varaamamme rantasauna on perinteinen puusauna. Mikä sen parempaa, kun pulahtamaan pääsee suoraan löylystä! Makkaranpaiston päätteeksi koko perheen valtaa väsy ja edessä on lasten ihka ensimmäinen yö teltassa. Uni löytyy hetkessä ja aamulla makuupusseista kömpii esiin reippaita ja tyytyväisiä retkeilijöitä. Pieni perhepatikka onnistui epäilyistä huolimatta yli odotusten!

"Kun lapset ovat tyytyväisiä, hymyilyttää myös isiä ja äitiä!"

Viisi vinkkiä lasten kanssa retkeilevälle

1. Motivoi lapsi – mitä kaikkea nähtävää ja koettavaa retkellä on? Entä millaisia jännittäviä haasteita retki voi tuoda tullessaan? Pieni tehtävävihkonen nähtävyyksiä ja omia luontohavaintoja varten toimi ainakin meillä! Väsähdysten varalle mukaan kannattaa varata jokin yllätys: vaikka sitten suklaarusinapaketti!

2. Varaa riittävästi aikaa – jos retki menee kelloa vilkuillessa ja pesuetta hoputtaessa, menee patikka suorittamisen puolelle. Saunavarauksen takia meille tuli hoppu, eikä kilpajuoksu ajan kanssa ollut erityisen hauskaa. Myös reitin pituus ja kiertosuunta kannattaa miettiä ennalta.

3. Pakkaa mukaan reilusti evästä – kun repusta löytyy helposti syötävää evästä, kuten omenaa, pähkinää ja kirsikkatomaatteja, ei haittaa vaikka nälkä yllättää ennen kunnon pysähdystä. Leiritulen värkkääminen makkaranpaistoa varten on kivaa puuhaa, mutta lämmin sapuska valmistuu näppärästi myös retkikeittimellä.

4. Vettä mukaan mielummin liikaa kuin liian vähän – juomaveden kantaminen on toki työlästä, mutta ehdottomasti sen arvoista. Meillä vettä oli naftisti mukana, mutta onneksi se riitti juuri ja juuri. Kannattaa myös muistaa, että aikuinen kestää janoa paremmin kuin lapsi.

5. Varustaudu myös kaiken varalta – muista pakata mukaan sadevarusteet, kuivaa ja lämmintä varavaatetta (repun sisälle muovipussissa), sääskimyrkkyä, laastaria, tulitikkuja ja puhelin. Puolet pakatuista tavaroista kulkeutui meidän patikalla käyttämättöminä takaisin, mutta olisivat varmasti tarpeen tullen nousseet arvoon arvaamattomaan.

P.S. Sulloimme yöpymisen jälkeen aamukasteesta kostuneen teltan pussiinsa – ja yllätys, yllätys – unohdimme kuivattaa sen kotiin päästyämme. Parin viikon päästä pakkauksesta kuoriutui ikimuistoisen tuoksuisia retkeilyvarusteita, jotka onneksi kunnon tuuletuksen jäljiltä ovat taas käyttökunnossa.

Tästäkin episodista huolimatta tuntuu, että pian on päästävä uudestaan kunnon retkelle. Sopivia reittejä näyttää löytyvän läheltä ja kaukaa, ja niihin olen jo ennalta tutustellut luontoon.fi-sivuston kautta. Sieltä löytyy lisätietoa myös Pienestä Karhunkierroksesta, jos reitti alkaa houkutella puoleensa.

Ja jos luontokokemusten yhteys allergioihin kiinnostaa, niin kannattaa tutustua tähän Helsingin yliopiston tutkimukseen. Lasten luontokokemuksista löytyy myös innostava artikkeli, joka kiteyttää hienosti, millaiset vaikutukset lapsuuden aikaisilla luontokokemuksilla on pitkälle aikuisuuteen asti. Melkoisia eväitä elämään voimme jälkikasvullemme tarjota!

Akuutti - elämänmakuisia tarinoita ja ajankohtaista asiaa terveydestä. Liity joukkoomme Facebookissa!

Hillan ja Minnan Akuutti starttaa Radio Suomessa sunnuntaina 28.8. klo 16.10