Hyppää pääsisältöön

Yäk, joku liikkuu mun päässä! Hirvikärpänen kiusaa metsässäliikkujaa aina lokakuulle saakka

Hirvikärpänen hirven turkissa.
Hirvikärpänen hirven turkissa. Hirvikärpänen hirven turkissa. Kuva: Yle/Risto Salovaara hirvikärpänen,täikärpäset,hirvi,hyönteispuremat ja -pistot

Kukapa ei olisi syksyn marja- ja sienireissulla törmännyt hirvikärpäseen! Tämä litteä täikärpänen on ovela piiloutuja, joka ei pörrää, vaan tömähtää suoraan kohteeseensa. Ja sen nitistäminen on hankalaa... Hirvikärpänen on levittäytynyt viidessäkymmenessä vuodessa kaakosta jo Etelä-Lappiin saakka.

Suoraan kohteeseen!

Hirvikärpänen löytää kohteensa näkö- ja lämpöaistin avulla. Myös ilman hiilidioksidipitoisuus edesauttaa kohteen löytymistä. Hirvikärpänen on huono lentäjä, joten se ei pörrää kohteensa ympärillä, vaan tömähtää suoraviivaisesti kohteen pinnalle. Pian laskeutumisen jälkeen kärpänen pudottaa siipensä ja hakeutuu karvapeitteen sisään.

Isäntäeläintä etsiessään se tekee myös virhearvioita ja laskeutuu tunnetusti myös ihmiseen. Nopeasti kärpänen on kadonnut hiuksiin ja vaatteiden sisään.

Hirvikärpänen miehen parrassa.
Karvoja on, mutta laji on väärä. Hirvikärpänen miehen parrassa. Kuva: Marjatta Salovaara hirvikärpänen,täikärpäset,hirvi,hyönteispuremat ja -pistot
Hirvikärpänen miehen parrassa
Kiusallinen pyydystettävä. Hirvikärpänen miehen parrassa Kuva: Marjatta Salovaara hirvikärpänen,täikärpäset,hirvi,hyönteispuremat ja -pistot

Täikärpäsille tyypillisesti hirvikärpänenkin on hyvin litteä. Sitä on vaikea löytää tai nitistää hengiltä. Vielä päiviä metsäretken ja saunankin jälkeen kärpäsiä saattaa putkahtaa hiuksista ja vaatteista.

Sitten kutisee…

Aikanaan keskusteltiin paljon siitä pureeko hirvikärpänen. Puremisesta puhuminen on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä lajilla ei ole purevia suuosia, vaan molemmat sukupuolet imevät isäntäeläimen verta ravinnokseen. Laji ei ole vaarallinen, mutta imujälki voi olla kiusallisen kutiava. Herkimmät saavat jopa allergisia oireita.

Tummanruskea täikärpänen

Hirvikärpänen on 5-7 mm mittainen tummanruskea täikärpänen. Sen pitkät siivet sojottavat selän myötäisesti suoraan taaksepäin. Rotevissa jaloissa on koukkukynnet, joilla kärpänen tarrautuu hirven karvoihin. Päässä näkyy selvästi lyhyt imukärsä.

Siivekäs hirvikärpänen sormien välissä.Siipensä pudottanut hirvikärpänen kämmenellä.
Siivettömänä peli on menetetty. Kuva: Yle/Risto Salovaara

Marjastajia ja sienestäjiä hirvikärpänen kiusaa elokuun alkupuolelta lokakuun alkuun.

Vähän jälkeläisiä

Hirvikärpäsen pääisäntäeläin on hirvi, mutta Suomessa lajia on tavattu myös metsäkauriissa, porossa ja metsäpeurassa. Ihmiseen laskeutuessaan hirvikärpänen on siis menettänyt pelin.

Hirvisonni makuulla Ähtärin eläinpuistossa. Keloo sarviaan.
Pääisäntäeläin on hirvi. Hirvisonni makuulla Ähtärin eläinpuistossa. Keloo sarviaan. Kuva: Risto Salovaara / Yle hirvi,hirvieläimet,sarvet,nisäkkäät,hirvisonni
Metsäkauris pukki Ähtärin eläinpuistossa.
Metsäkauriissakin on havaittu hirvikärpäsiä. Metsäkauris pukki Ähtärin eläinpuistossa. Kuva: Yle/Risto Salovaara metsäkauris,hirvieläimet,hirvikärpänen,nisäkkäät

Siipensä pudottaneet hirvikärpäset parittelevat ja elävät loppuikänsä saman eläimen turkissa. Hirvikärpäsnaaras synnyttää eläviä toukkia yhden kerrallaan. Toukat koteloituvat saman tien ja tippuvat turkista syksyn ja talven aikana maahan varsinkin hirvien makuupaikoille. Moni pitääkin kiusallisena, kun esimerkiksi hirvien makuupaikoilla hirvikärpäsiä oikein ropisee varsinkin tummille vaatteille. Pitkän kotelovaiheen aikana koteloita hyödyntävät mm. tiaiset ja pikkunisäkkäät.

Loppukesän lämpiminä päivinä kuoriutuu uusi sukupolvi jatkamaan sukua. Hirvikärpäsen jälkeläistuotantoa ei tarkkaan tunneta. Naaraan on arveltu tuottavan eläessään vain joitakin kymmeniä toukkia, mutta kun yhdessä hirvessä voi olla jopa 10 000 hirvikärpästä, jälkeläisten joukko kasvaa määrältään kiusaksi asti.

Kaakosta Lapin rajoille

Hirvikärpänen levisi Suomeen 1960-luvulla kaakosta. Levittäytyminen tunnetaan hyvin, sillä ihmiset ovat auliisti raportoineet havainnoistaan. Viidessäkymmenessä vuodessa laji on saavuttanut jo Kemi-Kuusamo-linjan. Ilmaston puolesta hirvikärpänen pärjäisi pohjoisempanakin, sillä sen koteloiden on todettu sietävän muutaman päivän jopa 15-20 asteen pakkasia talvella. Levittäytymistä jarruttaa kuitenkin pohjoisen hirvikannan tiheys. Porossa tai metsäpeurassa lisääntyminen ei ole yhtä tehokasta.

Metsäradiossa ollaan syksyn riesan, hirvikärpäsen jäljillä:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto