Hyppää pääsisältöön

Auktoriteetin jälkeen

kirjailija Marjo Niemi
kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho Marjo Niemi (kirjailija),marjo niemi

No niin, auktoriteetti on mennyt jo aikapäiviä sitten. Miten me sen kestämme?

Aikaisemmin auktoriteetti säilyi, vaikka se vaihtuikin aika ajoin. Kirjailija Thomas Bernhard kertoi omaelämäkerrallisessa teossarjassaan kuinka katolisen sisäoppilaitoksen paraatipaikalla oli aluksi Kristus, sitten Hitler, sitten taas Kristus. Nyt on jo kymmeniä vuosia kiihtyvään tahtiin koko periaate auktoriteetin taustalla murentunut. Mutta voi kun ihmiset sitä kaipaavat ja yhä karnevalistisempia keisareita ilmestyy tyrkylle.

Syvällinen auktoriteettiasema on hävinnyt länsimaisesta maailmasta. Tähän ei voi isä vaikuttaa, ei vaikka kuinka nyrkkiä pöytään löisi ja patriarkkaa esittäisi.

Vuosituhannen vaihteessa psykoanalyyttisen koulukunnan edustaja Paul Verhaeghen havaitsi suuren isän puuttumisen aiheuttavan kollektiivista regressiota. Isällä ei ole enää antaa pojalleen lahjaksi auktoriteettiasemaa, isän heimoon ei voi enää äidin helmoista siirtyä, koska syvällinen auktoriteettiasema on hävinnyt koko länsimaisesta maailmasta. Tähän ei voi isä vaikuttaa, ei vaikka kuinka nyrkkiä pöytään löisi ja patriarkkaa esittäisi. Lapsi kyllä irtaantuu äidistä, ei huolta, mutta ei ota isän asemaa. Kolmekymppisenä ollaan teinejä ja nelikymppisinä nuorukaisia, ihminen räpiköi viisivuotiaan tunne-elämän suonsilmässä ja tarttuu mihin tahansa hentoon oksaan eteenpäin päästäkseen.

Pojalla ei ole enää auktoriteetin tuomaa turvallisuuden tunnetta taustalla olevaa vaaraa vastaan, joka enemmän tai vähemmän on äitiin sulautumisen kauhu, jota kaikki naiset, mutta eritoten yleistyneet vahvat naiset hänessä aiheuttavat. Monet pojat tulevat yhä pelokkaammiksi ja etsivät vaihtoehtoa. Pelko ilmenee usein aggressiona, joka on tyypillisin pelon ilmaisun muoto. Seurauksena on yleistä kaistapäisyyttä ja samalla vaatimus lain ja järjestyksen puolesta. Yritetään palata vanhaan hyvään aikaan, myös fundamentalismin keinoin. Aika kullittaa historiaa minkä pensseleistään kerkiää, siinä pakkaa unohtumaan se, että esimerkiksi perinteinen perhe mahdollisti käsittämätöntä julmuutta, jonka laki siunasi.

Ei naisillakaan helppoa ole. Samassa hämmennyksen suossa ollaan. Nykyaikamme on muodostanut aivan uuden ihmisryhmän: korkeasti koulutetut, vapautuneet, mutta yksinäiset naiset. Verhaeghenin mukaan ”Miehisen automaattisen ylemmyyden katoaminen merkitsee myös naisellisen alemmuuden – tosiasian, joka hyväksyttiin aikaisemmin kyselemättä – katoamista. Naiset ovat päässeet irti menneisyyden rajoituksista ja astuvat maailmaan etsien tasa-arvoista partneria.” Siinä sitä sitten ollaan. Useat pojat ovat hätää kärsimässä, koska turvaa ei parinmuodostuksen kammokujalla ole. Pöly pöllyää horisontissa siellä täällä, kun pojat pakenevat toisten poikien luokse ja alkavat yhdessä etsiä todellista auktoriteettia, sitä joka tarjoaisi turvasataman.

Maissa joissa oltiin jo edistytty tasa-arvon suhteen, äänestetäänkin kyynelsilmin valtaan joku kyynelkaasun tuoksuinen änkyrä,

Halutaan kuka tahansa johtaja, jolle karismaa on siunaantunut, vaikka sitten Donald Trump. Halutaan yksinkertaisempi, rajatumpi maa. Maissa joissa oltiin jo edistytty tasa-arvon suhteen, äänestetäänkin kyynelsilmin valtaan joku kyynelkaasun tuoksuinen änkyrä, joka pistää naiset ja heidän liittolaisensa taas nippuun. Ja kyllä, heillä on paljon kannattajia kaikissa sukupuolissa. Ei kenelläkään ole tällä hetkellä lääkettä hämennykseen joka täällä nyt vallitsee ja peräti nihkeästi hämmennystä ihminen kestää. Ja nainen on aina tiedostamaton vaara, joka hädässä korostuu. Tasa-arvo ottaa kaksi askelta eteen ja puolitoista takaisin, tämä liukumäki on muutoksen kauhusta niljakas. Kun nyt vaikka Suomen istuva hallitus puhuisi suoraan, että tällaisen maailman me haluamme: naiset kotiin sikiämään ja nisua leipomaan, mutta kun kukaan ei sano sitä suoraan. Ihan oikeasti kaverit, kansantalous ei myyjäisiin leivotulla mokkapalapellillisellä parane. Kuulun selvästi vähemmistöön, sillä kaikki sukupuolet saavat äänestää.

Evoluutio etenee niin kovin hitaasti, nykyihminen ei taida vielä olla valmis elämään ilman auktoriteettia, oli se sitten uskonnon maalaama hahmo, tai joku omasta vallastaan päihtynyt karismaattinen alkupappa. Kunhan edes joku, minkälainen tahansa, saataisiin läntättyä television pääuutisiin jorisemaan ja sitä siinä katsella peljäten ja rakastaen, mutta turvassa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri