Hyppää pääsisältöön

Hyvä puhemies etsi sopivan vaimon ja hoiti kosioretken

Toimittaja Niilo Ihamäki jututtaa vuonna 1953 tehdyssä radiohaastattelussa kolmea miestä, jotka muistavat vielä, miten naimakauppoja hierottiin Suomessa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Vapaa-aika oli vähissä ja liikkuminen hankalaa, joten tapaileminen oli lähes mahdotonta. Oli keksittävä muita keinoja saattaa sopivat ihmiset yhteen.

”Ei ollu seurataloja, eikä ne kaikki tavannu ollenka toisiansa ennenku sitten vasta se kauppa tehtiin”, selostaa 78-vuotias Oskari Vallin Ihamäelle. Hän kertoo, kuinka asialla olivat ”ammattimiehet” eli niin sanotut puhemiehet, jotka kiersivät laajoillakin alueilla etsimässä sopivia miehiä ja vaimoja. Puhemiehet olivat yleensä iäkkäämpiä henkilöitä, joita arvostettiin ja joiden tietämykseen luotettiin. Palkkioksi tehtävistään he saivat muun muassa jyviä ja jauhoja.

Osa toimi puhemiehenä myös palkatta ystäville ja tutuille, kuten Ihamäen haastattelema 83-vuotias Mikko Ylihärkkilä, joka kertoo vuoden 1900 tienoilla saattaneensa yhteen useampia pareja.

Akaton mies on kuin katoton lato.― Suomalainen sananlasku

Puhemies hoiti usein myös itse kosinnan, eikä sulhanen ollut välttämättä edes paikalla. Ihamäki arvelee tavasta olleen etua myös ujommille puolison etsijoille, kun taitava "ammattilainen" hoiti puhumisen heidän puolestaan.

Luonteen taikka ulkonäön sijasta tärkeämpää kumppanin valinnassa oli yleensä varallisuus. ”Suuren talon isännällä piti olla myös emäntä suuresta talosta”, selittää Vallin. Etenkin nuorten vanhemmat olivat kiinnostuneita varallisuudesta eivätkä katsoneet hyvällä naimakauppoja köyhempien kanssa.

Talousneuvos Otto Setälä kertoo kihlajaislahjoista, joita varakkaammat ostivat morsiamilleen. Varallisuus vaikutti myös häiden viettoon. Köyhät saattoivat mennä vihille lainasormuksissa "pappilan peräkamarissa", kun taas varakkaat saattoivat viettää häitä jopa viikon. Usein juhlittiin esimerkiksi kaksi päivää morsiamen talossa ja kaksi päivää sulhasen talossa. Parin yhteen saattanut puhemies oli häiden kunniavieras, joka saattoi myös osallistua järjestelyihin sekä tanssia ensimmäisen tanssin morsiamen kanssa.

Ohjelman loppuosaa, jossa muun muassa kerrotaan lisää häätavoista ei ole valitettavasti tallessa.
Artikkelin kuva on Museoviraston kokoelmasta, ahvenanmaalainen hääpari aitan edustalla 1800-luvun loppu / 1900-luvun alku, kuvaaja Reinhold Hausen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto