Jussi Nikkilä esikatseli Onton kruunun päätösosan. Nikkilän ohjaama Rikhard III saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa syksyllä 2016, nimiosassa Kristo Salminen.
Ontto kruunu: Rikhard III Teemalla lauantaina 27.8. klo 21.00. Areenassa 14 päivää
Mitä pidit Onton kruunun Rikhard III:sta, Jussi Nikkilä?
– Pidin valtavasti. Tosi selkeästi ajateltu ja toteutettu, hienoja yksityiskohtia ja ratkaisuja. Esimerkiksi peiliä – joka esiintyy tekstissä useaan otteeseen kuten Rikhardin avausmonologissa, Annan viettelykohtauksessa, ja kun Rikhardin äiti Yorkin herttuatar kiroaa poikansa – on käytetty upeasti. Rikhard tuntuu kammoavan peiliä jonka Margareeta asettaa tämän eteen. Ennen lopputaistelua Rikhard herää painajaisesta ja näkee itsensä sellaisena mikä on.

Mitä ajattelet Benedict Cumberbatchin Rikhardista ja muista näyttelijäsuorituksista?
– Benedict Cumberbatchin Rikhard on moniulotteinen ja voimakas, mutta ehkä eniten yllättää, miten mielettömiä muita roolisuorituksia tässä versiossa on. Luettuna vaikeaselkoiset tai ohuelta tuntuvat henkilöhahmot piirtyivät kokonaisiksi ihmisiksi tahdonsuuntineen ja pelkoineen. Esimerkiksi Catesby, joka ei kirjoitettuna ole välttämättä mitenkään ihmeellinen rooli, nousi hienosti esiin Paul Bazelyn esittämänä. Sophie Okonedon Margareeta teki myös vaikutuksen, ja no tietysti Judi Dench. Rakastan Judi Denchiä.

Olet opiskellut Shakespearea Englannissa. Millaista Shakespearea siellä opetetaan nykyään?
– Opiskelin Lamdassa (London Academy of Music and Dramatic Art) kevään 2013. Opinto-ohjelmaan kuului paljon kaikkea tekstinkäsittelystä miekkailuun ja keskiaikaiseen tanssiin. Shakespeare on siellä teatterissa peruspilari, itsestäänselvä juttu. Olen nähnyt Lontoossa paljon aika perinteisesti toteutettua Shakespearea. Lähtökohtaisesti pidän sellaisesta. Kansiksen versiossa tähytään 1600-luvulle. Valaistaan tulella, renessanssin aikaista pukuloistoa ja miekkoja...
Ohjaat Rikhardia Matti Rossin suomennoksena. Miten Shakespeare mielestäsi toimii suomeksi?
– Shakespeare toimii hienosti suomeksi kun käännös on hyvä. Toki kääntäminen on väistämättä samalla sovittamista, eivätkä kaikki kielileikit ja viittaukset voi mitenkään välittyä. Esimerkiksi alkumonologissa Rikhard sanoo "Now is the winter of our discontent/ Made glorious summer by this sun of York". Tässä "sun" viittaa tietysti aurinkoon (Kuningas on aurinko ja aurinko on myös Edvardin vaakunassa), mutta myös Yorkin vanhimpaan poikaan, Rikhardin isoveljeen (son).
Uppoaako Cajander vielä ollenkaan?
– Cajander käänsi näytelmät suurelta osin viisipolviseen jambiin, samaan runomittaan mitä Shakespeare joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta käytti. Se on mieletön suoritus, ja kieli kulkee puhuttuna hienosti, mutta on monilta osin, varsinkin nykypäivänä, vaikeaselkoista ja hiukan pakotetun oloista. En silti näkisi mahdottomana Cajanderin käännökseen valmistettua esitystä.
Miten Ontto kruunu -sarja sinusta vertautuu muuhun tv-draamaan? Ei kai Shakespeare hautaudu BBC:n näyttävän tuotannon ja tähtikaartin alle tai muutu Game of Thronesiksi?
– Ainakaan tässä Shakespeare ei hautaudu tuotannon alle, vaan kiiltää kirkkaana kuin kruunu. Vaikka Game of Thrones on tosi koukuttava ja viihdyttävä, en lähtisi näistä puhumaan samassa lauseessa.
Miten onnistuneena pidät Ontto kruunu -sarjaa ylipäänsä?
– No ihan todella onnistuneena.