Kun ensimmäisen kerran kuulin Rolf Lislevandin levyä La Mascarade, luulin että hän soittaa omasta päästään. Oikeasti hän soittaa 1600-luvun ranskalaista luuttumusiikkia, jota ovat säveltäneet Robert de Visée ja Francesco Corbetta. Mutta Lislevand saa musiikin kuulostamaan niin virtaavalta, mielikuvitukselliselta ja hetkessä syntyneeltä, että sellaiset käsitteet kuin varhaisbarokki ja säveltäjyys menettävät merkityksensä. On vain musiikkia, tässä ja nyt.
Norjalainen Lislevand on tehnyt pitkän uran luutistina - soittanut parhaissa yhtyeissä, levyttänyt parhaille levy-yhtiöille, ja kaikkiaan ollut mukana luomassa sitä elävää, kiinnostavaa periodimusiikin nykyisyyttä, jota arvostan. Lislevandin levytyksiä on palkittu moneen kertaan - ja silti olen valmis nostamaan ECM-yhtiön julkaiseman La Mascaraden hänen parhaaksi saavutuksekseen. Hänen ymmärryksensä ranskalaisen hovibarokin estetiikasta on niin syvä, että siitä syntyy ainutlaatuista musiikkia.
Ranskalainen hovibarokki, etenkin luuttumusiikki, on koristelun taidetta, siinä kuin hovielämäkin. Inhimillinen toiminta on jalostettu sosiaalis-kulttuuriseksi koreografiaksi ilman tarkoituksenmukaisuutta. On vain ornamentteja, fraaseja, viittauksia ja vihjeitä. Kun huomio musiikissa kiinnittyy koristeisiin ja tyyliin, musiikin luonnollinen kulku hapertuu ja jää huomiotta. Tämä ei kuitenkaan väistämättä tarkoita musiikin tuhoutumista. Musiikki vain muuttuu kelluvaksi ja vapaaksi. Musiikista tulee vihjailua ilman merkityksiä - ja juuri sitähän musiikki on, selitettävissä vain omalla itsellään. Ranskalainen barokkimusiikki johdattaa musiikin ytimeen postmodernin kiertotien kautta.
Tällainen esteettinen luento kuulostaa tylsältä ja oppineelta, mutta kun kuuntelee Rolf Lislevandin soittoa, oivallus iskee alitajuntaan riemukkaana, ja Lislevandin upea levyesittelyteksti nostaa sen sitten tajunnan puolelle.
Mikä parhainta, de Viséen ja Corbettan musiikki pohjautuu usein hyvin yksinkertaisiin sointukiertoihin ja ostinatoihin. Niinpä nykykuulijan on helppo hahmottaa se musiikin pohja, jonka ornamentiikka sitten pudottaa pois. Kun tähän esteettis-elämykselliseen kuviokelluntaan vielä liitetään arkkiluutun syvät bassot ja ajoittaiset rämpytyshetket, ei voi kuin kuunnella.
"La Mascarade", säv. Robert de Visée ja Francesco Corbetta. - Rolf Lislevand, teorbi. (ECM New Series 2288)
Kuuntele Uudet levyt 2.9.2016, toimittajana Kare Eskola.
