Kuusiston musiikkisukua leimaa leikki - puhdas ilo kaiken musiikin äärellä. Ilkka Kuusisto myhäilee nikkaroidessaan tarkoituksenmukaista taidekäsityötä orkesterille. Pekka Kuusisto virnistelee ottaessaan minkä tahansa musiikin ja tehdessään sillä mitä tahansa. Jaakko Kuusisto sen sijaan vaikuttaa vakavalta laadunvalvojalta sekä alan monitekijänä että kommentoijana - mutta leikki ja ilo häntäkin käyttävät. Muuten en pysty selittämään itselleni, että uusi levyllinen Jaakko Kuusiston kamarimusiikkia on yhtä aikaa intensiivisen vaativaa ja kevyen kuplivaa.
BIS-levyn viidestä teoksesta hehkuvimpia ja täyteläisimpiä ovat kaksi Play-sarjan teosta, toinen jousikvartetille, toinen pianokvartetille. Niiden leikki ei ole naureskelua vaan leikkiä kirkkaalla valolla ja samettisella pimeydellä, suurilla tunteilla, ilmeikkäällä kerronnalla ja komeilla nostatuksilla.
Tätä intensiteettiä Kuusisto tasapainottaa ilmavalla, sointuisalla harmonialla, mutta sävelkieli ei haise uusklassismin tai vapaatonaalisuuden kliseiltä vaan pysyy raikkaana. Play III:n kohiseva loppuele ja Play II:n pizzicato-kentät ovat Kuusistolle tyypillisiä, sopivan yllättäviä yksityiskohtia, mutta levyn raikkaudessa on kyse säveltäjän ammattitaidosta kokonaisuudessaan. Kun tekstuurit ja taitteet muuntuvat orgaanisesti, rapsodinenkin kerronta pysyy kurssissaan. Erityisen hienoa on, että kun Kuusisto lainaa taidemusiikkiaarteistosta melodianpätkän, se ei tunnu pakkomielteiseltä irvailulta vaan kiinnostavalta lähtökohdalta. Vain Valo-teoksessa viululle ja pianolle taitteiden yhdistely tuntuu pakotetulta, etenkin rytmikkäässä lopussa. Tiiviimpi ja määrätietoisempi Loisto samalle kokoonpanolle kestää paremmin kuuntelua.
Levyn tuorein teos Jurmo soolopianolle vuodelta 2013 on skandinaavinen kommentti Michael Nymanin ja amerikkalaisten minimalistien soolopianomusiikkiin - ei suurta pianoneroutta eikä toivottavasti näyte Kuusiston harmonisesta tai rytmisestä tulevaisuudesta, mutta paikallaan levyn levollisena, valoisana päätöksenä.
Jaakko Kuusisto on saanut levylle kotimaan luottomuusikoita Meta4-kvartetista pianisti Paavali Jumppaseen, ja kaikki soittavat innoittuneesti ja tarkasti. Se lienee luonnollista, kun toimeksiantaja on yhtä aikaa muusikkoja kunnioittava säveltäjä ja taitava muusikkokollega. Kuusisto itse osoittaa soittokuntonsa pistelemällä Sibelius-viulukilpailuun tilatun Loiston niin säihkyvästi, että jatkopaikka olisi taattu. Mutta tämän levyn kaltaiseen jatkoon viulubroilerit eivät yleensä yllä. Jaakko Kuusisto on kiinnostava säveltäjä.
Jaakko Kuusisto: Loisto; Valo; Play 2 & 3; Jurmo. - Meta4-kvartetti, Jaakko Kuusisto, viulu, Riitta-Liisa Ristiluoma, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson, sello, sekä Paavali Jumppanen ja Heini Kärkkäinen, piano. (BIS-2192)
Kuuntele Uudet levyt 2.9.2016, toimittajana Kare Eskola.
