Hyppää pääsisältöön

Elämää ilmassa - ihmeelliset tervapääskyt

Tervapääsky
Tervapääsky on lentotaituri. Tervapääsky Kuva: Yle / Risto Salovaara tervapääsky

Miltä tuntuu elää elämäänsä ilmassa? Miten erilainen on sellaisen maailma, joka katselee kaikkea ylhäältä satojen metrien tai jopa muutaman kilometrin korkeudesta, voi liikkua ilmatilassa pystysuoraan ja vaakatasossa hyvien säiden ja hyönteismassojen perässä?

Tervapääskyt ovat sopeutuneet ilmatilaan niin hyvin, että ne saalistavat ja syövät ilmassa, etsivät sieltä pesätarpeensa ja nukkuvatkin siellä. Vain pesimäajaksi niiden on laskeuduttava pesäkoloonsa munimaan ja hautomaan munia. Poikasten kuoriuduttua emot voivat jo pian siirtyä taas ilmaan ja saattavat toisinaan ruokkia poikasiaankin pöntön suulle ohi lentäessään.

Tervapääskyn poikanen lähtee pesästään yleensä 42 päivää kuoriutumisensa jälkeen. Illansuussa, kun alkaa jo hämärtyä, se pudottautuu ensi kertaa siivilleen, eikä palaa enää kotikoloonsa. Se lähtee melkein heti muuttomatkalle etelään, ja saattaa viettää maailmalla parikin vuotta.

Muuton salaisuudet selviävät

Tervapääskyjen muuttoa on hankala tutkia, koska ne viettävät valtaosan elämästään ilmassa. Suomessa on rengastettu noin 40 000 tervapääskyä, joista on saatu vain muutama havainto Keski- Afrikasta, yksi Helsingin Käpylässä rengastetusta linnusta ja yksi Pohjanmaalta rengastetusta.

Muutama vuosi sitten ruotsalaisprofessori Susanne Åkessonin johdolla ryhdyttiin tutkimaan tervapääskyjen muuttoa uudella tavalla, valopaikantimilla. Tutkimuksessa oli mukana myös suomalaisia tervapääskyjä. Lintujen selkään kiinnitettiin lähettimiä ja kontrollikerroilla niitä saatiin takaisin kaksitoista. Näiden perusteella pystyttiin määrittämään tervapääskyjen olinpaikat päivittäin.

Tutkimus toi paljon uutta tietoa tervapääskyjen talvenvietosta. Se paljasti, että linnut siirtyivät melko laajana rintamana Välimeren ylitse. Osa niistä jäi alkusyksyksi Sahelin kuivien alueiden ylle kiertelemään. Jouluun mennessä kaikki Ruotsin, Norjan, Suomen, ilmeisesti koko Euroopan alueen tervapääskyt siirtyivät viettämään talvea Kongojoen sademetsäalueelle. Miljoonat ja miljoonat tervapääskyt viettivät talvikuukaudet laajalla tuhansien kilometrien alueella korkealla sademetsän yllä. Paikantimien mukaan osa tervapääskyistä vietti myös päiviä, jopa viikkoja, Atlantilla meren yllä viidensadan tai jopa tuhannen kilometrin päässä rannikosta. Ne eivät ole siis voineet laskeutua siellä mihinkään koko aikana.

Tervapääsky talon seinustalla
Tervapääsky talon seinustalla Kuva: Yle/Risto Salovaara tervapääsky

Lentoennätykset paljastuvat

Vielä hurjempiin yhtäjaksoisiin lentotuloksiin pääsee hyvin tervapääskyn oloinen, mutta sitä suurempi alppikiitäjä, joka talvehtii myös Kongon sademetsäalueella. Sveitsiläistutkimuksessa havaittiin erityisillä siiven liikkeitä mittaavilla antureilla, että lintu, joka lähti Sveitsistä lokakuussa laskeutui seuraavan kerran vasta huhtikuussa!

Ruotsalaistutkijat ovat selvitelleet myös tervapääskyjen lentokorkeutta. He veivät junalla pääskyjä pesältään 500 kilometrin päähän ja päästivät ne vapaaksi. Pääskyt palasivat omalle pesälleen vuorokaudessa tai puolessatoista. Korkeusmittarin mukaan ne olivat matkan aikana käyneet yli kahden, jopa kolmen kilometrin korkeudessa.

Tervapääskyjen maailma on siis hyvin erilainen kuin meidän. On hyvin vaikea edes kuvitella, miltä elämä näyttää yläilmoista alla häämöttävine rannikkolinjoineen, pilvimassoineen, metsiköineen.

Tervapääskyt voivat elää yllättävän pitkään. Vanhin Suomessa rengastettu lintu on ollut 15-vuotias ja Euroopassa on tavattu muutama parikymmenvuotias yksilö. Tervapääskytutkija Heikki Kolunen arvioi tervapääskyn lentävän vuodessa noin 146 000 kilometriä, joten 15-vuotias ikälintu on sitä vauhtia ehtinyt viilettää sirppisiivillään jo ällistyttävät 2,2 miljoonaa kilometriä. Sillä vauhdilla se olisi periaatteessa ehtinyt porhaltaa maapallon ympäri 50 kertaa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Pirkka-Pekka Peteliuksen mökkipihassa soivat saderummut

    Vesipisarat soittavat hypnoottista sävelmää.

    Helinät, kilinät ja tömpsötykset – uusi ääniharrastus saa Peteliuksen hykertelemään innosta. Tänä syksynä mökin pihaan rakentuivat saderummut. Saavi, ämpärit ja soihtujen pohjat soittavat hypnoottista sävelmää.

  • Avara luonto syksyllä 2017

    Avara luonto syksyllä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.