Hyppää pääsisältöön
Tyttäreni tässä-kertomusten esittelykuva.
Tyttäreni tässä-kertomusten esittelykuva. olen jossain

Jos äitini kirjoittaa tiedoksi "Olen jossain", niin minä kuvailen omaa paikkaani sanoilla "Tyttärenä tässä". Äiti sai Alzheimer-diagnoosin noin 8 vuotta sitten. Katselen omaisena tuota aikajanaa ainoan lapsen näkökulmasta. Arkielämä muistisairaan läheisen kanssa vaatii pitkää pinnaa ja voimia, mutta on välillä niin höpsöä dadaa, että voi vain todeta: "Nyt vaan on näin." Mutta se kyllä aika usein jo helpottaa. Kerään tähän hetkiä arjesta muistisairaan äitini kanssa.

PUK-koodivierailu

Iäkäs nainen seisoo käytävällä.
Iäkäs nainen seisoo käytävällä. Kuva: Marja Söderlund tyttärenä tässä

Joskus sairauden eteneminen tulee äkkiä ja varottamatta puskan takaa – eikä se kysy oletko valmis?

Äidin puhelin oli mennyt juntturaan, koska sitä oli yritetty avata liian monta kertaa väärällä PIN-koodilla. Ajattelin, että PUK-koodin selvittäminen ja puhelimen avaaminen ei kauaa kestä. Käyn hoitamassa asian ennen töihin lähtöä. Vuoroviikko-osastolla äiti olikin pirteänä aulatiloissa. Lähdimme yhdessä kohti äidin huonetta 305. Ohhoh! Huone olikin ihan riisuttu. Kaikki valokuvat ja ohjeet, joita on normaalisti seinillä kymmeniä, oli kaikki otettu alas ja laitettu siististi pinoon pöydälle. Tärkeä kello, joka kertoo myös päivän, oli otettu pois seinästä. Kaikki oli laitettu valmiiksi – kuin lähtöä varten. Kotijaksolle lähtöön oli kuitenkin vielä viikko aikaa. Katsoin äitiä hämmästyneenä. Hän oli yhtä hämmästynyt. Äiti sanoi: ”Ehkä minä vaihdan huonetta tai jotakin … en tiedä tästä mitään…”.

Kysyin hoitajalta, mistä on kysymys. Hoitaja vastasi: ”Jaa-a. Kyllä se on tainnut olla Aili itse. Näin kun Aili täällä puuhaili kovasti jotakin tämän aamua.” Äitini voivotteli, mutta unohti koko ajan mistä oli kyse. Olin kuin halvaantunut. Olisi pitänyt ryhtyä energisesti hoitamaan puhelin-puk-koodi-asiaa ja laittaa kuvia takaisin seinälle. Istuinkin vain hiljaa paikoillani. Äiti siirteli kuvia loputtomasti kasasta toiseen, eikä saanut laitettua seinälle yhtäkään. Katselin sitä hommaa hiljaisena. Sitten me halattiin monta kertaa. Tajusin, etten voi puhua oman todellisuuteni asioita enää sellaisenaan äidille.

Jos äitini kirjoittaa tiedoksi "Olen jossain", niin minä kuvailen omaa paikkaani sanoilla "Tyttärenä tässä". Äiti sai Alzheimer-diagnoosin noin 8 vuotta sitten. Katselen omaisena tuota aikajanaa ainoan lapsen näkökulmasta. Arkielämä muistisairaan läheisen kanssa vaatii pitkää pinnaa ja voimia, mutta on välillä niin höpsöä dadaa, että voi vain todeta: "Nyt vaan on näin." Mutta se kyllä aika usein jo helpottaa.

Katso muut muistot

  • Paimenessa

    Hetkiä arjesta muistisairaan ihmisen kanssa.

    Pötköteltiin äitin kanssa joulupäivänä aamutirsoilla vierekkäin mun sängyssä. Äiti kysyi: "Pitikö siun käyvä lehmiä paimentamassa?"

  • Reklamaatio numero 495

    Hetkiä arjesta muistisairaan ihmisen kanssa.

    Valittamista ja tunteiden kuohua. Myivät äidille d-vitamiineja jatkuvana lähetyksenä, koska hän muisti oman osoitteensa ulkoa vuonna 2013.

  • Etäohjausta puhelimella

    Hetkiä arjesta muistisairaan ihmisen kanssa.

    Aina on jokin esine hukassa. Silmälasit. Ohjekartta. Avaimet. Tällä kertaa käsilaukku. Sitä etsitään ns. etäohjuksella.

Olen jossain

Olen jossain: tv-dokumentti

Televisiodokumentissa Olen jossain toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut usean vuoden ajan elämää muistisairautta sairastavan äitinsä kanssa. Yhdessä he yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiseksi.

Olen jossain: pienoisdokumentit

Muistisairautta sairastavan Aili Rajavaaran ja hänen tyttärensä Tuulan arkielämää taltioivat pienoisdokumentit kertovat ajanjaksosta, joka sijoittuu vuoroin kotiin ja vuoroin intervalliosastolle. Yhdessä he yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiseksi.

  • Olen jossain: tv-dokumentti

    Muistisairautta sairastavan Ailin arki on seikkailua

    Elämä ilman lähimuistia ei ole helppoa. Toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairautta sairastavan äitinsä kanssa. Yhdessä he yrittävät keksiä miten hallita yhä oudommaksi muuttuvaa arkea.