Hyppää pääsisältöön

Tämä ärsyttävä melodiapätkä soi nyt jokaisessa hittibiisissä – joko olet kuullut Millennial Whoopin?

Woah-oh-oh-oh woah-oh-oh-oh.

Muun muassa Katy Perryn California Gurls -biisillä kuullaan Millennial Whoopia. // Kuva: YouTube/YleX

Mitä yhteistä on The Rasmuksella, Katy Perryllä, Twenty One Pilotsilla ja Demi Lovatolla?

Jos on kuunnellut edellä mainittujen artistien hittejä, on varmasti kuullut myös Millennial Whoopin. Kyseessä on melodinen kulku, jonka yhdysvaltalaismuusikko Patrick Metzger on nimennyt. Melodiakoukussa toistuu wa-oh, wa-oh -tyyppinen laulu.

Quartz-sivusto koosti Millennial Whoopin idean ytimekkääksi videoksi, jota on katsottu Facebookissa yli 18 miljoonaa kertaa.

Millennial Whoop ei ole ensimmäinen kerta, kun popmusiikissa bongataan kaavamaisuuksia. Vuonna 2011 nettihitiksi nousi australialaisen huumoriryhmä The Axis of Awesomen 4 Chords -biisi, jossa koomikot parodioivat popmusiikista tuttua sointukiertoa. Ja onhan samaa toistavia kaavoja ollut olemassa jo klassisen musiikin kulta-ajoista lähtien, kuten Quartzinkin video nostaa esiin.

Popmusan naureskeltu sointukierto kulkee I–V–vi–IV-kaavalla, johon sovitetaan usein esimerkiksi  C-,G-, Am- ja F -soinnut. Kyseiset soinnut kuullaan esimerkiksi Adelen Someone Like You -biisissä ja Lady Gagan Paparazzi-kappaleessa.

Millennial Whoopia ja mainstream-musiikkia on helppo dissata: se on samanlaista, toistuvaa, tylsää.

Sen tekemisenkin voisi kuvitella helpoksi: kyllähän kaikki tietävät jo sen toimivan sointukierron ja ne suosituimmat soinnut. Mutta onko kaikki todella niin mustavalkoista?

Ei ole, sanoo musiikkitieteen asiantuntija, säveltäjä ja Arkipelag-musiikkiopiston rehtori Ilari Hongisto.

Hongisto selventää kantaansa esittämällä vertauksen työkalupakista. Popmusiikin säveltäjillä on käytössään huomattavasti pienempi kirjo työkaluja kuin vaikkapa klassisen musiikin tekijällä.

- Popmusassa on tietyt simppelit säännöt ja kaavat, ja ovathan ne yksinkertaisia. Biisien kesto on aika rajattu, ja kappaleet rakentuvat säkeistöjen ja kertsien ympärille. Mutta eivät kaikki silti tee hittejä, vaikka tuntevatkin nuo säännöt, Hongisto toteaa.

Popmusiikki on kuin ahven yliopistossa

Hongisto muistuttaa, ettei poppia voi suoraan verrata esimerkiksi klassisen musiikin rakenteisiin ja taiteellisuuteen.

- Et voi viedä ahventa yliopistoon, ja sitten ihmetellä, että onpa se tyhmä, eihän se osaa edes lukea tai kirjoittaa. Musiikissa on vähän sama juttu: poppismusaa ei tulisi analysoida samojen kriteerien kautta kuin taidemusiikkia.

"Et voi viedä ahventa yliopistoon, ja sitten ihmetellä, että onpa se tyhmä, eihän se osaa edes lukea tai kirjoittaa."― Ilari Hongisto

Enemminkin tulisi keskittyä asioihin, jotka tekevät kappaleesta hitin, sillä eiväthän kaikki popbiisit suosioon yllä. Hongiston mukaan tärkeintä on luoda kokonaisvaltaisen toimiva paketti: melodian on oltava hyvä, lyriikoiden koskettavia, eikä biisissä saa olla tyhjäkäyntiä.

- Lapsikin osaa soittaa ne neljä suosittua sointua, mutta on ihan eri asia, kuka tekee maailmanlaajuisen hitin. Ruotsalaiset tuntuvat osaavan tämän tosi hyvin, Suomessa sitä ei vielä ihan klaarata, Hongisto pohtii.

Hongiston mukaan Ruotsissa on todella ymmärretty, että popmusiikkia koskevat juuri ne tietyt yksinkertaiset säännöt, joiden mukaan on pelattava. Suomesta Hongisto nostaa esiin ainoastaan Teemu Brunilan, joka on tehnyt kappaleita muun muassa JVG:lle ja Jenni Vartiaiselle. Omalta artistiuralta biisintekijäksi ponnistaneessa Brunilassa Hongistoon tekee vaikutuksen tämän monipuolisuus.

- Hänellä on valtava kirjo hittejä niistä JVG:n superkertosäkeistä acapella-yhtye Rajattomien materiaaliin.

Uusi soundi erottaa biisin massasta – ennen kuin siitä tulee trendi

Mitä tulee Millennial Whoopiin, Hongiston mukaan trendejä tulee ja menee. Popmusiikin yksinkertaiset rakenteet kaipaavat ympärilleen aina jonkun freesin elementin, joka erottaa biisin massasta. Raikkautta voi tuoda esimerkiksi teknisesti tuotettu soundi tai sitten se Millennial Whoopin wa-oh, wa-oh -huudahtelu.

- Pitää olla asia, josta biisi tunnistetaan. Esimerkiksi Daruden Sandstormissa se on tunnistettava instrumentaaliriffi, jota sitten pyöritellään, Hongisto kertoo.

Millennial Whoop sen sijaan on bongattu käyttöön myös vuosia sitten: olihan The Rasmuksen vuonna 2003 julkaistussa kansainvälisessä hitissä In The Shadows mukana juuri Millennial Whoop -laulua.

Hongisto muistuttaa, että trendejä on musiikissa kuultu jo pitkään. Popmusiikilla halutaan tehdä myös taloudellista voittoa, joten on tärkeää löytää korvamato, josta ei ihan helposti pääse eroon. Kun joku huomaa, että kaava toimii, toinen artisti toistaa saman mielellään.

- Joskus trendi kestää vuoden, joskus puoli vuotta. Nämä vaihtelevat, Hongisto sanoo.

On myös muistettava, että Millennial Whoop ei ole enää vain suosittu soundi, vaan myös netti-ilmiö. Vaikka jotkut näkevät soundin kielteisessä valossa, se voi Hongiston mukaan myös avittaa artisteja.

- Joku menee kuuntelemaan huumorimielessä biisejä läpi löytääkseen noita huudahduksia. Siinä artisti saa kuuntelukertoja. Kenties myös uusia innostuneita kuuntelijoitakin, kun ihmiset ajattelevat, että onpa hyvää musaa.

Lue myös:

Miltä Sandstorm kuulostaa sinfoniaorkesterin esittämänä? No, aika huikealta

Ovatko someartistit vain levy-yhtiöiden luomia tähdenlentoja? Neljä väitettä uusista listamenestyjistä

Fanit rakastavat, kriitikot nyrpistelevät – kesähittikisa käy nyt kuumana